Unelmien piha Kivitorin travertiinilaatoilla

Kolmen vuoden urakka sai arvoisensa päätöksen

Mainos | Kaupallisessa yhteistyössä Kivitorin kanssa

Tähän postaukseen ja näihin kuviin tiivistyy kutakuinkin kaikki se, mitä olemme edistäneet kevään ja kesän aikana Hangossa – unelmiemme piha on vihdoin valmis.

En ennen piharemonttia jotenkin edes hahmottanut, miten valtava merkitys koko pihan ilmeellä on! Alkuun sitä oli kaupunkilaisena onnellinen ihan jo pelkästä nurmikosta ja vanhoista omenapuista. Pihallemme ei oltu tehty 2000-luvulla juuri mitään, mutta vanhat satavuotiaat omena- ja kirsikkapuut loivat onneksi kehityskelpoisen pohjan lähteä rakentamaan unelmiemme puutarhaa. Olisihan tunnelma nimittäin väistämättä aika erilainen, jos kaikki kasvit olisi täytynyt istuttaa nollasta. 

Visio lopullisesta pihasta hioutui vähitellen useamman vuoden ajan. Teimme kaupat talosta elokuussa 2022, ja hallintaoikeus siirtyi meille vuoden lopulla. Alkuun toivoimme remontin valmistuvan kesäksi 2024, mutta todellisuudessa pääsimme muuttamaan taloon vasta kesäksi 2025 – ja silloinkin monia yksityiskohtia jäi vielä kesken. Loppujen lopulta talon remontointi oli kolmen vuoden projekti.

Niinpä tuntuu lähes maagiselta, että varsinainen pihaprojekti oli lopulta ”vain” muutaman kuukauden rutistus!

Terassi on mitoiltaan noin 7 × 5 metriä ja kivipatio noin 90-neliöinen.

Laattojen ihana eläväinen pinta <3
Pergola saa ensikesänä todennäköisesti vielä maalikerroksen. Nyt puun pitää antaa ensin kuivua kunnolla.

Kaivuuhommia ja pohdintaa terassimateriaaleista

Pihahommat alkoivat kaivinkonevaiheella, joka vei vajaan kuukauden. Siitä kaksi viikkoa kului teknisiin kaivantoihin, sillä uusimme kaikki kadulta taloon tulevat putket ja teimme salaojat talon kahdelle sivulle. Koneiden poistuttua vuorossa oli terassin teko sekä 90-neliöisen kivipation rakentaminen. Reunakivien asettelussa oli myös oma hommansa, sillä teimme sen pitkälti itse kaiken muun ohessa.

Pohdin todella pitkään puuterassin ja kivipation välillä. Halusin yhdessäoloon tarkoitetusta alueesta riittävän suuren, mutta pelkäsin valtavasta puuterassista syntyvän hieman ”tanssilavafiiliksen”, joka ei sopisi vanhan talon henkeen. Toisaalta puinen terassi oli Patrikin harras toive, ja ajatus suoraan talosta ulos sukkasilla hipsimisestä houkutteli.

Lopulta ratkaisu löytyi ideasta yhdistää nämä kaksi maailmaa: teimmekin pienemmän puuterassin sekä laajan kivetyksen. Tämä oli ainoa oivallus, jonka tilaamastani pihasuunnitelmasta lopulta toteutin (layout, kasvi- ja materiaalivalinnat eivät vain tuntuneet omiltani), mutta kieltämättä aivan ratkaiseva palanen onnistunutta kokonaisuutta!

Unelmien travertiinilaatat Kivitorilta

Olemme lopputulokseen äärettömän tyytyväisiä, ja kivipatioon valitsemamme noin 40 x 60 x 3 cm Kivitorin travertiinilaatta on kertakaikkisen upea.

Olin googlaillut erilaisia kivivaihtoehtoja jo useampana keväänä löytämättä suosikkia – vaaleat liuskekivet tuntuivat liian moderneilta ja tummat puolestaan liian raskailta näin isolle pinnalle. Lopulta hoksasin kääntyä Kivitorin puoleen ja kysyä heiltä asiantuntevia vaihtoehtoja. Kun kuulin travertiinista, ajatus ei jättänyt minua rauhaan.

Travertiini on upea luonnonkivi, joka huokuu klassista, ajatonta ja hieman välimerellistä tunnelmaa. Olen haaveillut aidosta luonnokivestä jo ensimmäisestä kodistani lähtien, joten en voisi olla iloisempi, että pääsin nyt toteuttamaan tämän haaveen.  

Vaikka emme sitä erikseen tavoitelleet, pihaan syntyi travertiinin myötä ihana, hieman Toscanamainen tunnelma yhdessä tuijien kanssa! En alkuun pitänyt tuija-aidasta yhtään, mutta nyt se istuu vaaleiden travertiinilaattojen kanssa yhteen hämmästyttävän hyvin.

Asennusvinkki: Jätimme laattojen väliin noin millimetrin raot ja päädyimme täyttämään ne hiekalla, jotta vesi pääsee imeytymään raoista luontevasti. Ainakin toistaiseksi vaikuttaa, että tämä ratkaisu on toiminut erinomaisesti.

Puoliympyränmuotoiset rappuset yhdistävät terassin kauniisti vanhaan taloon. Niillä on myös kiva istuskella, kun on enempi vieraita terassilla.

Kauniit lautasliinat Havin ensikesän mallistosta. Eikö ole ihanat!

Puuterassi ja pienet yksityiskohdat

Teimme varsinaisen puuterassin ruskeasta kestopuusta ajatuksella, että se vaalenee ajan myötä vaaleanruskeaksi. Ja niin se onkin vaalentunut jo yhdessä kesässä todella kauniisti! Monesti valitaan harmaantuvaa kestopuuta, vaikka se harvoin sopii kaikkialle yhtä hyvin kuin pehmeämpi ruskean sävy.

Pihan suunnittelu ja toteutus vei paljon aikaa, mutta ainakin itselläni ei ole oikotietä onneen – asioiden piti saada kypsyä omassa päässä, jotta palaset loksahtivat paikoilleen. Mutta lopputulos palkitsee aivan kaiken vaivan!

Nyt viimeistellyn pihan myötä koko talo pääsee aivan eri tavalla oikeuksiinsa! Olemme viettäneet pihalla NIIN paljon aikaa. Aina kun sää suinkin sallii, syömme ulkona ja tulemme terassille ja sitä ympäröivään puutarhaan touhuamaan. Tähän pihaan panostaminen oli ehdottomasti kesän paras päätös!

Terassin eteen on tulossa vielä istutuslaatikot. Ihanaa, kun saa pohtia kukkahommia vielä ensi kesänäkin!

Harmaa graniittireunakivi (10 × 10 × 20 cm) sopii kauniisti laattojen pariksi.

Kun aamu alkaa kukkaniityltä

Mainos | Kaupallisessa yhteistyössä Tapettitehdas Pihlgren ja Ritolan kanssa

Hei pitkästä aikaa! Eksyin hiljattain lukemaan Suvin iki-ihanaa sisustusblogia, jota seurasin aktiivisesti jo liki pari vuosikymmentä takaperin. Ilahduin kovasti huomatessani, että se on yhä voimissaan. Vaikka Instagramista (@riikawikberg) on tullut itsellenikin se ensisijainen kanava, jota kulutan – ja useimmiten myös ainoa, jonka päivittämiseen arjessa riittää aikaa – on blogeille varmasti edelleen paikkansa. Ihanaa siis, että olet löytänyt tiesi tänne!

Kirpputorit ja Tori.fi ovat pullollaan ihania pitsisiä priimakuntoisia sängynpeittoja. Mikä valtava määrä työtunteja tämänkin virkkaamiseen on mennyt!
Kaikki yläkerran ovet odottavat vielä kunnostamista. Mikään kiire ei ole, sillä patina saa näkyä ja ovet ovat lohkeilevan maalinkin kanssa kauniit.

Tänään haluan esitellä teille Hangon kakkoskotimme master bedroomin uuden ilmeen ja sen kauniin Niittyleinikki-tapetin. Sovin yhteistyöstä Pihlgren ja Ritolan tapettitehtaan kanssa jo pidempi tovi sitten, mutta vei oman aikansa, ennen kuin sain huoneen kaikki listat maalattua. Edelleenkin näen huoneessa keskeneräistä, kuten maalaamattomat ovet ja puuttuvat verhot. Samalla olen kuitenkin jo valtavan iloinen siitä, miltä täällä näyttää juuri nyt. On ihanaa herätä aamuisin kukkaniityn keskeltä, vuodenajasta riippumatta. Tapetti tuo arkeen valtavasti iloa ja juuri sellaista huoletonta, kesäistä tunnelmaa, jota tilaan tavoittelinkin.

Pihlgren ja Ritolan tapeteissa minua viehättää erityisesti niiden aitous ja tarina. Akaan Toijalassa sijaitsevalla tehtaalla tapetit valmistetaan edelleen pitkiä perinteitä kunnioittaen, yli 70 vuotta vanhoilla rotaatiopainokoneilla. Perinteinen painotekniikka jättää tapetin pintaan elävän, kauniin mattamaisen ja hieman kohollaan olevan tekstuurin, jota ei nykyajan sileissä digipainetuissa tapeteissa näe. Suurin osa kuoseista on klassikoita vuosikymmenten takaa, ja tärkeä ominaisuus Pihlgren ja Ritolan tapeteilla on hengittävyys.

Asketin pellavainen raitapaita on ollut tämän vuoden paras hankinta Patrikin vaatekaappiin. He ovat vastuullisemman muodin edelläkävijöitä Pohjoismaissa; iso suositus myös heille. Less but better.
Etualan tuoli Ek Interior - ihana vintage-liike Tammisaaressa.

Vaikka taloamme ei ole kauttaaltaan remontoitu täysin perinteisin perinnerakentamisen menetelmin (yläkerran seinissä on kipsilevyt), minulle oli tärkeää valita tänne mahdollisimman hengittäviä ja aitoja materiaaleja. Oikeaoppisin ratkaisu olisi tietysti ollut laittaa paperitapetin alle pari kerrosta puukuitulevyä ja pinkopahvi. Ulkopuolisella ammattilaisella remonttia teettäessä on kuitenkin välillä pakko tehdä kompromisseja aikataulujen ja käytettävissä olevien työtuntien suhteen. Materiaalina kipsi on kuitenkin hengittävää, joten teknisesesti ratkaisu on ihan toimiva myös vanhaan puutaloon.

Vaikka pohjatyöt meille tekikin luottoremonttimiehemme Kari, olen hurjan ylpeä siitä, että selvisimme itse tapetoinnista täysin noviiseina! Lähtökohta ei suinkaan ollut helpoin mahdollinen, sillä kuten vanhoissa taloissa aina, täälläkään mikään seinä tai kulma ei ole täysin suora. Vaikeusastetta lisäsi valitsemamme tapetin ominaisuudet: kyseessä on tasakohdistettava kuosi (eli kuviointi jatkuu täsmällisesti rullasta toiseen), ja perinteinen paperitapetti on liisteristä vettymisen jälkeen käsiteltäessä herkästi repeytyvää.

Lämmin kiitos vielä @terijoenhuvila -tiliä pitävälle Mialle listojen värien konsultoinnista ja maalaamisesta. Niistä tuli upeat!

Katossa moderni palohälytin, joka hälyttää välittömästi myös puhelimiimme, mikäli menee päälle.

Posliiniset pistorasiat ilahduttavat myös joka päivä. Ideaalisti ne olisivat voineet olla muutaman sentin ylempänä vielä.

Oma asenteeni on oikeastaan kaikessa se, että jos aiheeseen vain perehtyy kunnolla ja tekee huolellista työtä, mikään ei ole mahdotonta. Eikä se ollut paperitapetilla tapetointikaan! Lopputulos on todella kaunis ja kaiken vaivan arvoinen.

Katsotaan, josko saisin joskus vielä leikattua Villa Wikbergin vlogi-jakson aiheesta – videomateriaalit tästä meidän jouluisesta tapetointiprojektista odottavat nimittäin yhä koneella.

Miltä huone teidän silmäänne näyttää?

Muodonmuutos Sydänpuun ikkunoilla

Mainos | Kaupallisessa yhteistyössä Sydänpuun kanssa

Tervehdys jälleen! Kuten viimeksi jo mainitsin, blogin päivitys on jäänyt kiireessä vähemmälle ja viestiminen on siirtynyt pitkälti Instragramiin ja satunnaisesti päivittyvään Villa Wikberg -vlogiin (uusi jakso leikkuupöydällä!). En halua blogiakaan kuitenkaan täysin unohtaa, sillä etenkin remontoidessa Google on yhä remontoijan paras ystävä, ja monet teistä ovat varmasti päätyneet tähän kirjoitukseen hakusanojen kautta, joten tervetuloa! Ja jotenkin on nyt taas uudenlaista energiaa kirjoittamiseen. Kesän vapaat hetket menivät remonttityömaalla puuhastellessa (voi kun sitä ehtisi tehdä enemmän!) mutta nyt syksyn tullen lasten harrastukset turnauksineen ja retkineen pitävät meidät ainakin osan viikonlopusta Helsingissä. Eilisen lauantain puuhastelimme lasten kanssa Hangossa; meidän 8-vuotias purki trampoliini talveksi varastoon ja nuorimmaisen kanssa istutimme kukkasipuleita <3 On tärkeää, että lapset oppivat tekemään työtä pienestä pitänen pienten askareiden kautta. Hankoon ajaa Helsingistä puolessatoista tunnissa, joten käydään monesti piipahtamassa edes yhden yön verran.

Tässä kirjoituksessa avaan prosessia, jonka myötä päädyimme tilaamaan Hangon vapaa-ajankotiimme kokopuiset ikkunat Sydänpuulta. Kirjoitus on syntynyt kaupallisessa yhteistyössä Sydänpuun kanssa eli olen saanut heiltä ikkunoista alennusta. Tuttuun tapaani valitsin ensin ikkunoille parhaan mahdollisen toimittajan ja vasta sen jälkeen tiedustelin, löytyykö potentiaalia molempia hyödyntävään yhteistyöhön. Ja kiva että löytyi, sillä aidosti tykkään tästä sisällön tuottamisesta ja uskon, että tästä kirjoituksesta on teillekin hyötyä. Kuvituksena jutussa on puhelimella napattuja kuvia lähtötilanteesta sekä uusien ikkunoiden asennuksesta kesästä alkusyksyyn. Lähdetään liikkeelle!

Lähtötilanne. Talo kaipasi kipeästi uutta maalipintaa ja itselleni oli alusta saakka selvää, että sininen värisävy saa samalla väistyä. Kuva 1. Sisääntulopääty ja sen omituiset havut vielä paikoillaan. Huomiona, että ne peittivät kyllä kivasti ei-niin-kauniin kivijalan. Kuva 2. Talon julkisivu ei näyttänyt sopusuhtaiselta, sillä ikkunat olivat yksinkertaisest liian pienet. Kuva 3. Terassipäädyssä oli alkujaan kolme koivua, joiden latvat oli leikattu. Pohdimme kesän yli mitä niiden suhteen teemme, ja lopulta ne saivat mennä, sillä haluamme laajentaa terassia nykyisestään ja halusimme siihen enempi valoa. Kuva 4. Karu terassipääty koivujen kaatamisen jälkeen. Ei-niin-esteettinen grilli on vielä paikoillaan.

Ikkunoiden hankinta on merkittävä osa remonttibudjettia, joten valintaa edeltää yleensä pitkä pohdinta – niin ainakin meillä. Ikkunoiden määrittelyyn liittyy paljon myös erilaisia teknisiä valintoja, ja moni meistä on asian äärellä ensimmäistä kertaa, joten tarve tiedolle on suuri. Tässä kirjoituksessa yritän avata etenkin miksi valitsimme Sydänpuun ikkunatoimittajaksemme. Myöhemmässä postauksessa tulen avaamaan vielä seikkaperäisesti millaisiin ikkunoihin lopulta päädyimme (mihin suuntaan ikkunamme aukeavat, monta lasia niissä on, minkä maalin ja värisävyt valitsimme, millaisiin heloihin ja saranoihin päädyimme, jne.). Mutta odotetaan ensi kesään saakka talon sisäpintojen valmistumista ja että saamme ikkunalistat paikoilleen, niin pääsen sitten samalla jakamaan teille kauniita kuvia lopputuloksesta. Maistiaisia voi seurata tätä ennen jo Instagramin puolelta. :) 

Periaatteena meillä oli, että halusimme tiheästä puutavarasta tehdyt kokopuiset ikkunat, jotka näyttäisivät mahdollisimman pitkälti siltä, että ne voisivat olla 134-vuotta vanhat. Eli ei mitään moderneja alumiinihirvityksiä vanhaan taloon. En osaa tarkkaan sanoa mistä kaikista yksityiskohdista ja mittasuhteista tämä fiilis vanhoista ikkunoista lopulta syntyy, mutta Sydänpuun ikkunoissa kaikki vain tuntuu loksahtavan paikoilleen. Itse tilaamisprosessi oli suhteellisen helppo, kun ei tarvinnut lähteä kyseenalaistamaan ihan jokaista mittaa ja ratkaisua erikseen. Vaikka varmasti esitin keskimääräistä asiakasta enemmän näitä kysymyksiä silti, heh.

Lapset apuna mallaamassa salmiakki-ikkunoiden paikkaa ja kokoa. <3

Talo on saanut jo osin uutta maalia ylleen; sinisyys kuultaa vielä hieman läpi. Upeaa @terijoenhuvila:a kunnostava remonttitietäjä Mia antoi loistavan vinkit, että testatkaa ikkunoihin kaavailemiamme sävyjä vanhoihin pokiin ja vuorilautoihin. Aivan mahtava idea!

Linjattuani, että haluan perinteistä tyyliä olevat laadukkaat ikkunat, ei vaihtoehtoja lopulta ollut kovin montaa. Lähinnä Sydänpuu ikkunat ja erilaisia pieniä verstaita, joista olin vuosien saatossa kuullut. Sydänpuu tuntui kuitenkin turvallisimmalta vaihtoehdolta, sillä olin kuullut heistä pelkästään hyvää usealta eri henkilöltä ja lukenut lukuisia kertoja myös nämä iki-ihanan Pihkala-blogin vanhat kirjoitukset ”Uudet ikkunat vanhaan taloon” ja ”Tunnelmaa perinneikkunoista”. Pihkala-talon julkisivussa on todella paljon samaa kuin meidän talossa, joten se toimi senkin takia loistavana visuaalisena referenssinä. <3  

Toinen ehkä tärkein valintaa ohjaava tekijä liittyi riskinhallintaan. Tuntui turvalliselta, että jos ikkunoiden kanssa tulisi myöhemmin jotain hankaluuksia, voisin luottaa ison firman reklamointiprosessiin ja ylipäänsä siihen, että firma on todennäköisesti yhä olemassa vielä vuosienkin päästä. Viimeiset pari vuotta eivät ole olleet rakennusteollisuudelle helppoja.

Kuva 1. Patrik sytyttämässä grilliä; toinen terassipäädyn ikkuna jo paikoillaan! Yläkerran vanhan ikkunan maalausprojekti myös meneillään. Salmiakki-ikkunat puuttuvat vielä. Kuva 2. Yksi lempikuviani kesältä - meidän A sylissään Hangon kotivahti Ellis. <3 Huomaa myös ihanat salmiakki-ikkunat! Alakerran ikkunoiden ympäriltä puuttuu vielä vuorilaudat, mutta muutos on jo melkoinen! Kuva 3. Tsadaa – vuorilaudatkin asennettu! Huomaa myös talon päätyyn katonrajaan ilmestynyt luukku, joka oli unohtunut(?!) edellisiltä remontoijilta. Vielä kun saadaan vanhat ovet vaihdettua. Päätettiin suosiolla jättää ovien asennus ensi kevääseen.

Pyysin myös tarjouksen saaristossa toimivalta ikkunoihin erikoistuneelta puusepältä, josta sain myös hyvät suositukset. Sen hintataso oli hyvin samaa luokkaa Sydänpuun kansa eli kustannussäästöä ei olisi tullut. Lisäksi prosessi tuntui työläältä, sillä pikkuverstaan kanssa toimiessa ei ole mitään valmiita standardeja, joten kaikki pitää millilleen speksata itse.

Kolmas tärkeä syy miksi kallistuin Sydänpuuhun oli se, että he pystyivät maalaamaan ikkunat toiveideni mukaisesti pellavaöljymaalilla. Pellavaöljymaali kuivuu todella hitaasti – tuntien sijaan puhutaan päivistä – joten iso osa ikkunaverstaista ei suostu maalamaan niillä lainkaan. Kartoittamani puuseppä ei tehnyt maalaustöitä verstaallaan lainkaan ja isommatkin toimijat kieltäytyvät yleensä pellavaöljymaalista sen hitaan työstön takia. Hetken jo harkitsin, että ottaisin ikkunat puuvalmiina ja maalaisin ne itse, mutta thank god en tähän ratkaisuun päätynyt. Olen maalannut paria puupintaista ulko-ovea nyt miljoona kertaa ja alan olla aika kypsä. Olisi ollut katastrofi ottaa tähän vielä ikkunamaalaukset päälle!

Tilausprosessi Sydänpuun kanssa toimi ammattimaisesti. Lopulta en edes käynyt katsomassa ikkunoita heidän toimistollaan, sillä kaikki oli esitelty sivuilla kattavasti. Ainoastaan helavaihtoehtoja fiilistelin Rakennusapteekin osastolla Karjaalla livenä, mutta muuten tein valinnat kuvien perusteella. Tulen jakamaan meidän ikkunoiden ihan kaikki speksit vielä, jotta se helpottaisi teidän valintojanne. (Voitte toki kysyä niitä rohkeasti toki myös Sydänpuulta suoraan!) 

Kuva 1. Ikkunoissa on nyt kokoa ja näköä. Vihreät ikkunapellit puuttuvat vielä. Kuva 2. Sisääntulopääty koki suurimman muutoksen. Huomaa myös ihanat salmiakki-ikkunat. Yläkerran päätyikkunoita emme valitettavasti vaihtaneet budjettisyistä. Mutta varmasti nekin vielä jossain vaiheessa päivitämme.

Talon ulkomaalauksen lisäksi ikkunoiden vaihto on ollut mielestäni suurin yksittäinen talon ilmettä kohottanut asia. Muutos on todella suuri. Suurin merkitys on ollut varmasti yksinkertaisesti sillä, että lisäsimme ikkunoiden lukumäärää talon molemmissa päädyissä, mutta merkittävä vaikutus on myös sillä, että ikkunat ovat nyt alkuperäisen kokoisia. Edellisessä 1990-toteutetussa remontissa uudet ikkunat oli asennettu alkuperäisten ikkunapokien sisään, jolloin ne oli harmillisesti pienentyneet joka suunnasta.

Kaikki valmista <3 Huomaa myös ihanat kukkalaatikot ja syyskukat. Sisääntulokatos oikealla on vielä maalaamatta ja myös purkukuntoiset portaat on uusittava. Myös sokkelin kaunistamiseksi pitää keksiä jotain ja muurata turhat luukut umpeen. Eli ei tämä tekeminen ulkonakaan ihan hetkessä lopu ;)

Uskon, että uusilla ikkunoilla on merkittävä vaikutus myös talon jälleenmyyntiarvon muodostumiseen, sillä ainakin omasta mielestäni se on laadukkaiden ja vanhaan tyyliin täydellisesti istuvien perinneikkunoiden myötä aivan eri talo! Palataan tähän aiheeseen myöhemmin, jahka pääsen kuvaamaan ikkunoitamme myös sisältäpäin. Tämä menee luultavasti ensi kevääseen/kesään, sillä vedämme remontissa nyt vähän happea, ja kaikki listoitukset lattiasta kattoon jäävät ensi keväälle.

Kiiots vielä Sydänpuu - en voisi tyytyväisempi ikkunoihin olla!

Ja kuten aina: jättäkää rohkeasti alle kysymyksiä, jos tulee jotain mieleen! Ja palataan tosiaan vielä meidän ikkunoiden spekseihin ja valintoihin.

Syysterveisin, Riika

Kokemuksia Nanoksi-pinnoitteesta kylpyhuoneessa

Collaboration | Yhteistyössä Nanoksin kanssa

Joko huomasitte uuden vlogini vapaa-ajankotimme remontista ja sisustamisesta? (Lisätietoja löytyy tästä edellisestä postauksesta.) Onpa jännittävää nähdä miten ihmiset löytävät sinne!  

Tänään esittelyvuorossa kylpyhuoneeseen ja vessoihimme tehty Nanoksi-pinnoite*. Idea lattialaattojen saumojen suojaamisesta sai alkunsa, kun puoli vuotta uudesta kylpyhuoneesta nautittuamme huomasin, miten tyypillinen kulkureittimme oli piirtynyt lattiaan aivan selkeänä tummentuneena alueena. Osasin tähän toki jo henkisesti varautua, sillä meillä oli kokemusta vaaleasta laattalattiasta jo edellisestä kodista. Nyt pinta-alaa oli kuitenkin moninkertaisesti. Huomasin myös, että siinä missä aiemmassa valkoisessa lattiassa riitti, että valkoisena vaahtoavan puhdistuskiven huuhteli pois vähän sinnepäin, oli beigeistä laatoista ja saumoista puhdistusaineen irti saaminenkin oma operaationsa. Totesin, etten haluaisi toistaa tätä jynssäystä kovin montaa kertaa vuodessa.

Muutaman avainsanan Googleen syötettyäni päädyin kotimaisen Nanoksin sivuille ja luin lisää heidän likaahylkivästä nanopinnoituksestaan. En totta puhuen vieläkään ihan ymmärrä, mihin likaa, rasvaa ja vettä hylkivä pinta perustuu**, mutta juttelin pinnoitteesta vielä puhelimitse ja sain vastaukset tärkeimpiin kysymyksiini: käsittely ei muuttaisi mitenkään laattojen tai saumojen ulkonäköä (esim. väriä) ja se ei vähentäisi laattojen hengittävyyttä ja siten voisi edistää kosteusongelmien syntyä. Päinvastoin, pinnoitteen ansiosta vettä tulisi imeytymään laattoihin ja samoihin aiempaa vähemmän, joten käsittely tulisi ehkäisemään kosteusongelmien syntyä.

Ennen suoja-aineen levittämistä kaikki pinnat pestiin huolellisesti.

Kylpyhuoneestamme käsiteltiin kaikki pinnat, sillä siellä vettä roiskuu joka suuntaan; vessoissa käsiteltiin vain lattiat likaa hylkiviksi.

Asennuspäivänä työ alkoi kaikkien pintojen perusteellisella puhdistuksella. Tämä on tärkeää, sillä muuten likatahrat jäävät käsittelyn alle ja siellä pysyvät. Homma näytti hoituvan varsin joutuisasti Nanoksin asentajalta, kun oli kunnon välineet ja tekemisen meininki. (Note to self: hanki itsekin ensi kerraksi tämmöinen varrellinen harja, niin ei tarvitse kontata lattioita.) Sitten laattojen kuivuminen ja varsinaisen suoja-aineen levittämiseen. Tämän jälkeen piti odottaa muutama tunti ennen kuin lattioilla sai taas kävellä.

Olin asennuksen jälkeen heti huojentunut huomatessani, että laattojen tai sauma-aineiden ulkonäkö tai tunto ei muuttunut mitenkään. Kauhuskenaarioissani pinnasta olisi tullut jotenkin muovimainen.

Entä käyttökokemukset? Heti ensimmäisen suihkukäynnin yhteydessä huomasin konkreettisen eron pyyhkiessäni seiniä lastalla kuivaksi: seiniin oli jäänyt selvästi vähemmän vettä kiinni. En tietenkään pysty arvioimaan miten paljon vähemmän, mutta eron huomasi ikkunanpesulastalla seinäpintaa kuivatessa heti. Minunkaltaiselle tunnolliselle kuivaajalle tällä ei ole juurikaan merkitystä – lasta tekee homman, oli vettä enemmän tai vähemmän – mutta Patrik on meillä välillä vähän huono kuivaamaan pintoja suihkun jälkeen, joten tässä tapauksessa on todella hyvä, että kosteutta ja kalkkijäämiä jättävää vettä on mahdollisimman vähän. (Nanoksi toki suosittelee, että pinnat kuivattaisiin normaaliin tapaan pinnoitteesta huolimatta, joten ei kannata ottaa Patrikista mallia.)

Tsadaa! Suosikki kuvakulmani kylpyhuoneestamme.

Entä miten pinnoite on toiminut ajan saatossa? Pinnoitus tehtiin meille noin puoli vuotta sitten. Uusia kuvia hetki sitten lattiakaivosta ottaessani huomasin, että liikaa oli kertynyt tyypilliseen kohtaan eli suihkun alle. Mutta ilokseni sain huomata, että lika irtosi selvästi aiempaa helpommin ihan vain vedellä ja harjalla. Eli ei voimakkaita kemikaaleja, ei tarmokasta jynssäystä. 😊 Muualta kylpyhuoneesta emme ole lattiaa vielä pesseet, mutta kohta näyttäisi olevan hyvä aika käydä koko pesuhuone kevyesti läpi.

* Käsittely saatu some-näkyvyyttä vastaan.

** EDIT: Käsittely muuttaa pintajännitystä siten, että pinta muuttuu hylkiväksi. Kiitos Nanoksi!