Kun aamu alkaa kukkaniityltä

Mainos | Kaupallisessa yhteistyössä Tapettitehdas Pihlgren ja Ritolan kanssa

Hei pitkästä aikaa! Eksyin hiljattain lukemaan Suvin iki-ihanaa sisustusblogia, jota seurasin aktiivisesti jo liki pari vuosikymmentä takaperin. Ilahduin kovasti huomatessani, että se on yhä voimissaan. Vaikka Instagramista (@riikawikberg) on tullut itsellenikin se ensisijainen kanava, jota kulutan – ja useimmiten myös ainoa, jonka päivittämiseen arjessa riittää aikaa – on blogeille varmasti edelleen paikkansa. Ihanaa siis, että olet löytänyt tiesi tänne!

Kirpputorit ja Tori.fi ovat pullollaan ihania pitsisiä priimakuntoisia sängynpeittoja. Mikä valtava määrä työtunteja tämänkin virkkaamiseen on mennyt!
Kaikki yläkerran ovet odottavat vielä kunnostamista. Mikään kiire ei ole, sillä patina saa näkyä ja ovet ovat lohkeilevan maalinkin kanssa kauniit.

Tänään haluan esitellä teille Hangon kakkoskotimme master bedroomin uuden ilmeen ja sen kauniin Niittyleinikki-tapetin. Sovin yhteistyöstä Pihlgren ja Ritolan tapettitehtaan kanssa jo pidempi tovi sitten, mutta vei oman aikansa, ennen kuin sain huoneen kaikki listat maalattua. Edelleenkin näen huoneessa keskeneräistä, kuten maalaamattomat ovet ja puuttuvat verhot. Samalla olen kuitenkin jo valtavan iloinen siitä, miltä täällä näyttää juuri nyt. On ihanaa herätä aamuisin kukkaniityn keskeltä, vuodenajasta riippumatta. Tapetti tuo arkeen valtavasti iloa ja juuri sellaista huoletonta, kesäistä tunnelmaa, jota tilaan tavoittelinkin.

Pihlgren ja Ritolan tapeteissa minua viehättää erityisesti niiden aitous ja tarina. Akaan Toijalassa sijaitsevalla tehtaalla tapetit valmistetaan edelleen pitkiä perinteitä kunnioittaen, yli sata vuotta vanhoilla rotaatiopainokoneilla. Kaikki kuosit pohjautuvat historiallisiin tapettimalleihin, ja ne painetaan hengittävälle paperille ilman grammaakaan muovia. Perinteinen painotekniikka jättää tapetin pintaan elävän, kauniin mattamaisen ja hieman kohollaan olevan tekstuurin, jota ei nykyajan sileissä digipainetuissa tapeteissa näe. 

Asketin pellavainen raitapaita on ollut tämän vuoden paras hankinta Patrikin vaatekaappiin. He ovat vastuullisemman muodin edelläkävijöitä Pohjoismaissa; iso suositus myös heille. Less but better.
Etualan tuoli Ek Interior - ihana vintage-liike Tammisaaressa.

Vaikka taloamme ei ole kauttaaltaan remontoitu täysin perinteisin perinnerakentamisen menetelmin (yläkerran seinissä on kipsilevyt), minulle oli tärkeää valita tänne mahdollisimman hengittäviä ja aitoja materiaaleja. Oikeaoppisin ratkaisu olisi tietysti ollut laittaa paperitapetin alle pari kerrosta puukuitulevyä ja pinkopahvi. Ulkopuolisella ammattilaisella remonttia teettäessä on kuitenkin välillä pakko tehdä kompromisseja aikataulujen ja käytettävissä olevien työtuntien suhteen. Materiaalina kipsi on kuitenkin hengittävää, joten teknisesesti ratkaisu on ihan toimiva myös vanhaan puutaloon.

Vaikka pohjatyöt meille tekikin luottoremonttimiehemme Kari, olen hurjan ylpeä siitä, että selvisimme itse tapetoinnista täysin noviiseina! Lähtökohta ei suinkaan ollut helpoin mahdollinen, sillä kuten vanhoissa taloissa aina, täälläkään mikään seinä tai kulma ei ole täysin suora. Vaikeusastetta lisäsi valitsemamme tapetin ominaisuudet: kyseessä on tasakohdistettava kuosi (eli kuviointi jatkuu täsmällisesti rullasta toiseen), ja perinteinen paperitapetti on liisteristä vettymisen jälkeen käsiteltäessä herkästi repeytyvää.

Lämmin kiitos vielä @terijoenhuvila -tiliä pitävälle Mialle listojen värien konsultoinnista ja maalaamisesta. Niistä tuli upeat!

Katossa moderni palohälytin, joka hälyttää välittömästi myös puhelimiimme, mikäli menee päälle.

Posliiniset pistorasiat ilahduttavat myös joka päivä. Ideaalisti ne olisivat voineet olla muutaman sentin ylempänä vielä.

Oma asenteeni on oikeastaan kaikessa se, että jos aiheeseen vain perehtyy kunnolla ja tekee huolellista työtä, mikään ei ole mahdotonta. Eikä se ollut paperitapetilla tapetointikaan! Lopputulos on todella kaunis ja kaiken vaivan arvoinen.

Katsotaan, josko saisin joskus vielä leikattua Villa Wikbergin vlogi-jakson aiheesta – videomateriaalit tästä meidän jouluisesta tapetointiprojektista odottavat nimittäin yhä koneella.

Miltä huone teidän silmäänne näyttää?

Jouluinen köynnös kuusenoksista

Moikka, Pitkästä kertaa postaus meidän kaupunkikodista. Innostuin ottamaan kuvia eilisaamuna, kun koti oli tiptop kunnossa ennen vieraiden tuloa ja joulukoristeiden ansiosta koti näyttää taas ajankohtaiselta ja raikkaalta. (Olen vähän huono kuvaamaan, jos tuntuu, ettei ole tarpeeksi uutta. I know, pitäisi päästä tästä ajatuksesta yli.) Mainittakoon, että kaikki kuvat on otettu ja käsitelty poikkeuksellisesti puhelimella, sillä minulla oli hyvin rajallisesti aikaa ennen vieraiden tuloa. Mutta yllättävän ok lopputulos on (ainakin näin PC:ni ruudulla).

Kotimme joulukoristelu syntyy vuosi toisensa jälkeen pitkälti samoista klassikkokoristeista, johon lasten itse tekemät koristeet tuovat sopivasti vaihtelua. <3 Lisäksi innostuin toteuttamaan tänä vuonna kuvissa näkyvän ihanan köynnöksen kuusen oksista. Olin haaveillut siitä jo aiempinakin vuosina, ja heti kun ensimmäiset joulukuusikauppiaat ilmestyivät Helsingin kaduille, menin kysymään, voisinko saada kuusista leikattuja alimpia oksia.

Kaunein köynnös syntyi mielestäni näin, että tein köynnöksestä mahdollisimman siron. Eli käytännössä otin isoista oksista pienempiä osia, jotka sitten kieputin yhteen vihreällä ohuella rautalangalla. Kevyt köynnös oli myös helpompi kiinnittää muutamalla pienellä ylälistaan lyödyllä naulalla, eikä se toivottavasti pihkaa maalattuja seiniä. (Saa kysyä kokemuksia muutaman päivän päästä, kun otamme sen alas siirtyessämme Hankoon.)

Eikö olekin ihana tuo köynnös!

Meillä oli pöydän ääressä peräti 13 henkeä, joten paperisilla servieteillä mentiin. Työnantajaltani Marimekolta löytyy monia jouluisia kuoseja, ja tällä kertaa pöytään valikoitui klassinen Kuusikossa-kuosi. Torista löytynyt enkelikello muistuttaa omasta lapsuudenkodistani. Maljakossa punaisia kenguruntassukukkia - itselleni uusi tuttavuus tältä syksyltä.

Kattauksen suhteen en ole merkkiuskollinen, vaan sekoittelen eri vuosikymmenten hankintoja. Royal Copenhagenin syvät lautaset muistuttavat Fiskarsilla vietetyistä vuosista, samoin Iittalan Piano-aterimet. Lasit ovat Riedelin ja alinna kattauksessa on viimeisimmät hankintani – Saija Halkolta tilaamani ihanat lautaset. (Lue postaus Saijan työhuoneelta täältä.)

Oli oikea päätös tehdä köynnös oviaukon molemmille puolille. <3 Tuolilla Marimekon tyynynpäällinen Tiiliskivi-kuosilla ja sohvalla Unikko-kuosinen viltti, jonka otan esiin aina jouluksi.

Olen pohtinut sopisiko olohuoneen beige katto myös kettiöön. Mutta ehkä ei, sillä kermanvärinen keittiö voisi alkaa näyttää sen rinnalla valkoiselta.

Ovaalinmuotoinen olohuone yhdistyy kivasti keittiöön kookkaiden liukuovien ansiosta.

Astrid piipahti yöpaidassaan muutamassa kuvassa. Viikonloppuisin on ihana nauttia hitaista aamuista.

Tämä Bukowskisilta hankittu antiikkinen pöytä on ollut aivan loistava hankinta. Siihen saa peräti neljä jatkopalaa; kuvassa kolme, jolloin kaikki 13 mahtuivat pöytään. Pari tuolia voisimme kyllä ostaa vielä lisää. Nyt piti kaivaa ihan kaikki pienimmätkin jakkarat tuoleiksi.

Molempien lasten juhlavaatteet löytyivät jälleen Litte Copenhagenista Etu-Töölöstä käytettynä. Ei osteta lapsille juuri mitään ihan uusia vaatteita enää; poikkeuksena talvihanskat ja jotkut kengät. Osa tontuista on isoäitini vanhoja. <3 Huomaa myös kynttilä, joka sai kauniin rusetin sammalenvihreästä samettinauhasta.

Niin ja olihan tänä vuonna toinenkin muutos – meillä on nimittäin ensimmäistä kertaa tekokuusi. Vähintään siitä lähtien, kun olemme asuneet Patrikin kanssa yhdessä, meillä on aina ollut aito kuusi kotona; useimmiten latvakuusi, sillä tykkään sen yksinkertaisesta ilmeestä ja ajatuksesta, ettei kuuseni takia ole tarvinnut kaataa tervettä puuta. Vähitellen ajatus tekokuusesta on kuitenkin kypsynyt (nimenomaan vastuullisuusnäkökulman takia).  Viimeinen niitti oli, kun kuulin, että myyjät metsästävät näitä latvakuusia usein ympäri Etelä-Suomen, mikä ei sitten enää tuntunutkaan niin vastuulliselta… Käydessämme viime vuoden lopussa Kierrätyskeskuksessa bongasin sieltä tämän tekokuusen, ja päätös oli selvä – meille tulisi tekokuusi. (Upouuden ostaminenhan ei ole välttämättä mikään ekoteko, johtuen kuusen suuresta muovimäärästä; riippuu toki kuinka monesti kuusta käyttää.)

Olemme olleet tekokuuseen todella tyytyväisiä. Se on meille juuri sopivan kokoinen ja tarpeeksi yksinkertainen, ja muutenkin yllättävän ok myös visuaalisesti. Meidän messinkinen ihana tähti oli tähän liian painava, joten kaunis latvatähti olisi ostoslistalla, kun sellainen tulee käytettynä joskus vielä vastaan.

Lasipallot ostin asuessani Yhdysvalloissa. Käsinmaalattuja enkeleitä olen saanut äidiltäni aikoinani yhden joka vuosi. Huomaa myös latvassa kurkistava W:n päiväkodissa tekemä hämähäkki. Rakkaita nämä kaikki koristeet. <3

Tajusin hiljattain perheen vuosikirjaa 2024 taittaessani, että on ihan liian vähän kuvia lapsista ja koko perheestä yhdessä. Nyt tuli otettua edes puhelimella muutama. Pitää kyllä organisoida vielä kunnon kuvaukset järjestelmäkameralla!

Kotitonttu. <3

Ihan mahdotonta saada kuvaa, jossa kaikilla neljällä olisi ilmeet kohdillaan. :D Itselläni yllä Marimekon pikkumusta (tämän syksyn mallistosta), johon on kiinnitetty Unikko-kukkia. Kermanvärinen kauluspaita Totemen.

Ihanat Unikko-lautaset Marimekon uudesta mallistosta. Isompi oli osa henkilökunnan tämänvuotista joululahjaa. Huomaa pöydällä myös pienin nuorimman maalaama kynttilälyhty. <3

Hyvää Joulua ja onnellista vuotta 2025!

Ihanaa joulua ja rentouttavaa lomaa teille kaikille! Ja hei, jos tulee tekemisestä pulaa, niin YouTuben puolelta löytyy jo seitsemän jaksoa Villa Wikbergin remontista ja kahdeksaskin jakso on intron nauhoitusta vaille valmis eli julkaisen sen luultavasti välipäivinä.

Muodonmuutos Sydänpuun ikkunoilla

Mainos | Kaupallisessa yhteistyössä Sydänpuun kanssa

Tervehdys jälleen! Kuten viimeksi jo mainitsin, blogin päivitys on jäänyt kiireessä vähemmälle ja viestiminen on siirtynyt pitkälti Instragramiin ja satunnaisesti päivittyvään Villa Wikberg -vlogiin (uusi jakso leikkuupöydällä!). En halua blogiakaan kuitenkaan täysin unohtaa, sillä etenkin remontoidessa Google on yhä remontoijan paras ystävä, ja monet teistä ovat varmasti päätyneet tähän kirjoitukseen hakusanojen kautta, joten tervetuloa! Ja jotenkin on nyt taas uudenlaista energiaa kirjoittamiseen. Kesän vapaat hetket menivät remonttityömaalla puuhastellessa (voi kun sitä ehtisi tehdä enemmän!) mutta nyt syksyn tullen lasten harrastukset turnauksineen ja retkineen pitävät meidät ainakin osan viikonlopusta Helsingissä. Eilisen lauantain puuhastelimme lasten kanssa Hangossa; meidän 8-vuotias purki trampoliini talveksi varastoon ja nuorimmaisen kanssa istutimme kukkasipuleita <3 On tärkeää, että lapset oppivat tekemään työtä pienestä pitänen pienten askareiden kautta. Hankoon ajaa Helsingistä puolessatoista tunnissa, joten käydään monesti piipahtamassa edes yhden yön verran.

Tässä kirjoituksessa avaan prosessia, jonka myötä päädyimme tilaamaan Hangon vapaa-ajankotiimme kokopuiset ikkunat Sydänpuulta. Kirjoitus on syntynyt kaupallisessa yhteistyössä Sydänpuun kanssa eli olen saanut heiltä ikkunoista alennusta. Tuttuun tapaani valitsin ensin ikkunoille parhaan mahdollisen toimittajan ja vasta sen jälkeen tiedustelin, löytyykö potentiaalia molempia hyödyntävään yhteistyöhön. Ja kiva että löytyi, sillä aidosti tykkään tästä sisällön tuottamisesta ja uskon, että tästä kirjoituksesta on teillekin hyötyä. Kuvituksena jutussa on puhelimella napattuja kuvia lähtötilanteesta sekä uusien ikkunoiden asennuksesta kesästä alkusyksyyn. Lähdetään liikkeelle!

Lähtötilanne. Talo kaipasi kipeästi uutta maalipintaa ja itselleni oli alusta saakka selvää, että sininen värisävy saa samalla väistyä. Kuva 1. Sisääntulopääty ja sen omituiset havut vielä paikoillaan. Huomiona, että ne peittivät kyllä kivasti ei-niin-kauniin kivijalan. Kuva 2. Talon julkisivu ei näyttänyt sopusuhtaiselta, sillä ikkunat olivat yksinkertaisest liian pienet. Kuva 3. Terassipäädyssä oli alkujaan kolme koivua, joiden latvat oli leikattu. Pohdimme kesän yli mitä niiden suhteen teemme, ja lopulta ne saivat mennä, sillä haluamme laajentaa terassia nykyisestään ja halusimme siihen enempi valoa. Kuva 4. Karu terassipääty koivujen kaatamisen jälkeen. Ei-niin-esteettinen grilli on vielä paikoillaan.

Ikkunoiden hankinta on merkittävä osa remonttibudjettia, joten valintaa edeltää yleensä pitkä pohdinta – niin ainakin meillä. Ikkunoiden määrittelyyn liittyy paljon myös erilaisia teknisiä valintoja, ja moni meistä on asian äärellä ensimmäistä kertaa, joten tarve tiedolle on suuri. Tässä kirjoituksessa yritän avata etenkin miksi valitsimme Sydänpuun ikkunatoimittajaksemme. Myöhemmässä postauksessa tulen avaamaan vielä seikkaperäisesti millaisiin ikkunoihin lopulta päädyimme (mihin suuntaan ikkunamme aukeavat, monta lasia niissä on, minkä maalin ja värisävyt valitsimme, millaisiin heloihin ja saranoihin päädyimme, jne.). Mutta odotetaan ensi kesään saakka talon sisäpintojen valmistumista ja että saamme ikkunalistat paikoilleen, niin pääsen sitten samalla jakamaan teille kauniita kuvia lopputuloksesta. Maistiaisia voi seurata tätä ennen jo Instagramin puolelta. :) 

Periaatteena meillä oli, että halusimme tiheästä puutavarasta tehdyt kokopuiset ikkunat, jotka näyttäisivät mahdollisimman pitkälti siltä, että ne voisivat olla 134-vuotta vanhat. Eli ei mitään moderneja alumiinihirvityksiä vanhaan taloon. En osaa tarkkaan sanoa mistä kaikista yksityiskohdista ja mittasuhteista tämä fiilis vanhoista ikkunoista lopulta syntyy, mutta Sydänpuun ikkunoissa kaikki vain tuntuu loksahtavan paikoilleen. Itse tilaamisprosessi oli suhteellisen helppo, kun ei tarvinnut lähteä kyseenalaistamaan ihan jokaista mittaa ja ratkaisua erikseen. Vaikka varmasti esitin keskimääräistä asiakasta enemmän näitä kysymyksiä silti, heh.

Lapset apuna mallaamassa salmiakki-ikkunoiden paikkaa ja kokoa. <3

Talo on saanut jo osin uutta maalia ylleen; sinisyys kuultaa vielä hieman läpi. Upeaa @terijoenhuvila:a kunnostava remonttitietäjä Mia antoi loistavan vinkit, että testatkaa ikkunoihin kaavailemiamme sävyjä vanhoihin pokiin ja vuorilautoihin. Aivan mahtava idea!

Linjattuani, että haluan perinteistä tyyliä olevat laadukkaat ikkunat, ei vaihtoehtoja lopulta ollut kovin montaa. Lähinnä Sydänpuu ikkunat ja erilaisia pieniä verstaita, joista olin vuosien saatossa kuullut. Sydänpuu tuntui kuitenkin turvallisimmalta vaihtoehdolta, sillä olin kuullut heistä pelkästään hyvää usealta eri henkilöltä ja lukenut lukuisia kertoja myös nämä iki-ihanan Pihkala-blogin vanhat kirjoitukset ”Uudet ikkunat vanhaan taloon” ja ”Tunnelmaa perinneikkunoista”. Pihkala-talon julkisivussa on todella paljon samaa kuin meidän talossa, joten se toimi senkin takia loistavana visuaalisena referenssinä. <3  

Toinen ehkä tärkein valintaa ohjaava tekijä liittyi riskinhallintaan. Tuntui turvalliselta, että jos ikkunoiden kanssa tulisi myöhemmin jotain hankaluuksia, voisin luottaa ison firman reklamointiprosessiin ja ylipäänsä siihen, että firma on todennäköisesti yhä olemassa vielä vuosienkin päästä. Viimeiset pari vuotta eivät ole olleet rakennusteollisuudelle helppoja.

Kuva 1. Patrik sytyttämässä grilliä; toinen terassipäädyn ikkuna jo paikoillaan! Yläkerran vanhan ikkunan maalausprojekti myös meneillään. Salmiakki-ikkunat puuttuvat vielä. Kuva 2. Yksi lempikuviani kesältä - meidän A sylissään Hangon kotivahti Ellis. <3 Huomaa myös ihanat salmiakki-ikkunat! Alakerran ikkunoiden ympäriltä puuttuu vielä vuorilaudat, mutta muutos on jo melkoinen! Kuva 3. Tsadaa – vuorilaudatkin asennettu! Huomaa myös talon päätyyn katonrajaan ilmestynyt luukku, joka oli unohtunut(?!) edellisiltä remontoijilta. Vielä kun saadaan vanhat ovet vaihdettua. Päätettiin suosiolla jättää ovien asennus ensi kevääseen.

Pyysin myös tarjouksen saaristossa toimivalta ikkunoihin erikoistuneelta puusepältä, josta sain myös hyvät suositukset. Sen hintataso oli hyvin samaa luokkaa Sydänpuun kansa eli kustannussäästöä ei olisi tullut. Lisäksi prosessi tuntui työläältä, sillä pikkuverstaan kanssa toimiessa ei ole mitään valmiita standardeja, joten kaikki pitää millilleen speksata itse.

Kolmas tärkeä syy miksi kallistuin Sydänpuuhun oli se, että he pystyivät maalaamaan ikkunat toiveideni mukaisesti pellavaöljymaalilla. Pellavaöljymaali kuivuu todella hitaasti – tuntien sijaan puhutaan päivistä – joten iso osa ikkunaverstaista ei suostu maalamaan niillä lainkaan. Kartoittamani puuseppä ei tehnyt maalaustöitä verstaallaan lainkaan ja isommatkin toimijat kieltäytyvät yleensä pellavaöljymaalista sen hitaan työstön takia. Hetken jo harkitsin, että ottaisin ikkunat puuvalmiina ja maalaisin ne itse, mutta thank god en tähän ratkaisuun päätynyt. Olen maalannut paria puupintaista ulko-ovea nyt miljoona kertaa ja alan olla aika kypsä. Olisi ollut katastrofi ottaa tähän vielä ikkunamaalaukset päälle!

Tilausprosessi Sydänpuun kanssa toimi ammattimaisesti. Lopulta en edes käynyt katsomassa ikkunoita heidän toimistollaan, sillä kaikki oli esitelty sivuilla kattavasti. Ainoastaan helavaihtoehtoja fiilistelin Rakennusapteekin osastolla Karjaalla livenä, mutta muuten tein valinnat kuvien perusteella. Tulen jakamaan meidän ikkunoiden ihan kaikki speksit vielä, jotta se helpottaisi teidän valintojanne. (Voitte toki kysyä niitä rohkeasti toki myös Sydänpuulta suoraan!) 

Kuva 1. Ikkunoissa on nyt kokoa ja näköä. Vihreät ikkunapellit puuttuvat vielä. Kuva 2. Sisääntulopääty koki suurimman muutoksen. Huomaa myös ihanat salmiakki-ikkunat. Yläkerran päätyikkunoita emme valitettavasti vaihtaneet budjettisyistä. Mutta varmasti nekin vielä jossain vaiheessa päivitämme.

Talon ulkomaalauksen lisäksi ikkunoiden vaihto on ollut mielestäni suurin yksittäinen talon ilmettä kohottanut asia. Muutos on todella suuri. Suurin merkitys on ollut varmasti yksinkertaisesti sillä, että lisäsimme ikkunoiden lukumäärää talon molemmissa päädyissä, mutta merkittävä vaikutus on myös sillä, että ikkunat ovat nyt alkuperäisen kokoisia. Edellisessä 1990-toteutetussa remontissa uudet ikkunat oli asennettu alkuperäisten ikkunapokien sisään, jolloin ne oli harmillisesti pienentyneet joka suunnasta.

Kaikki valmista <3 Huomaa myös ihanat kukkalaatikot ja syyskukat. Sisääntulokatos oikealla on vielä maalaamatta ja myös purkukuntoiset portaat on uusittava. Myös sokkelin kaunistamiseksi pitää keksiä jotain ja muurata turhat luukut umpeen. Eli ei tämä tekeminen ulkonakaan ihan hetkessä lopu ;)

Uskon, että uusilla ikkunoilla on merkittävä vaikutus myös talon jälleenmyyntiarvon muodostumiseen, sillä ainakin omasta mielestäni se on laadukkaiden ja vanhaan tyyliin täydellisesti istuvien perinneikkunoiden myötä aivan eri talo! Palataan tähän aiheeseen myöhemmin, jahka pääsen kuvaamaan ikkunoitamme myös sisältäpäin. Tämä menee luultavasti ensi kevääseen/kesään, sillä vedämme remontissa nyt vähän happea, ja kaikki listoitukset lattiasta kattoon jäävät ensi keväälle.

Kiiots vielä Sydänpuu - en voisi tyytyväisempi ikkunoihin olla!

Ja kuten aina: jättäkää rohkeasti alle kysymyksiä, jos tulee jotain mieleen! Ja palataan tosiaan vielä meidän ikkunoiden spekseihin ja valintoihin.

Syysterveisin, Riika

Kuusilattia Fiskarin Laatupuulta - Lattiamateriaalin valinta

Mainos | Kaupallisessa yhteistyössä Fiskarin Laatupuun kanssa

Tervehdys pitkästä aikaa! Vapaa-ajankotimme remontin raportointi on siirtynyt pitkälti YouTuben puolelle (katso Villa Wikbergin jaksot täältä) sekä Instagramin tarinoihin (kurkkaa remonttistoorit profiilin kansioista), mutta välillä on kiva kirjoittaa pidemmin myös tänne blogin puolelle. Blogi on omiaan etenkin silloin, kun haluaa käsitellä jotain asiapitoisempaa ja vähän monimutkaisempaa kokonaisuutta, joka vaatii syventymistä. Olen myös huomannut, että teiltä tulee monesti yksityisviesteinä ja kommentteina erilaisia kysymyksiä some-kanaviin, joten on itsellenikin tehokkaampaa kerätä vastaukset tänne yhdellä kertaa ja yhteen paikkaan.

Tänään aiheena siis upeat lattiamme ja niihin liittyvät valinnat. Tilasin lattiat läheiseltä sahalta Fiskarin Laatupuulta ja kirjoitus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä heidän kanssa. Eli käytännössä olen saanut lattioista alennusta.

Tulen palaamaan lattioihimme vielä sitten, kun olemme päässeet kunnolla muuttamaan vapaa-ajankotiimme ja sen sisustus alkaa muotoutua. Olemme asuneet kesästä lähtien yläkerrassa, mutta visuaalisesti sekään ei ole vielä sellaisella tasolla, että olisi kiva kuvailla. Esimerkiksi kaikki tapetit ja listat puuttuvat, ja aion valita niitä rauhassa huone kerrallaan. Nyt kuitenkin aiheena lattiaan liittyvät valinnat; lähdetään liikkeelle!

Puulaji – Kuusi vaiko mänty?

Uusia puulattioita pohtiessa ihan ensimmäinen päätös liittyy puulajin valintaan. Itselleni oli alusta saakka selvää, että lattia tulisi kuusesta, sillä halusin siitä värisävyltään mahdollisimman tasaisen. Lapsuudenkodissani oli mäntylankkulattia, ja muistan miten en silloinkaan erityisemmin pitänyt sen kirjavuudesta. Männyssä myös puun vuosikasvuista syntyvä kuvio näkyy voimakkaampana kuin kuusessa. Fiskarin laatupuulla opin, että puu kasvaa syksymmällä hitaammin, jolloin puusta tulee tummempaa. Kun taas keväällä kasvu ampaisee käyntiin, ja puusta tulee vaaleampaa. Mitä hitaammin puu saa kasvaa, sitä vahvempaa siitä tulee. Tämän takia pohjoisen karuissa oloissa kasvanut puu on lujempaa.

Toki vaihtoehtoja on muitakin männyn ja kuusen lisäksi. Arvokkaammat puulajit karsiutuivat kuitenkin pois sekä hinnan että tyylin takia – halusin lattioista nimenomaan mahdollisimman perinteiset. Mainittakoon kuitenkin tässä yhteydessä, että kaupunkikotimme upea lattia (katso kuvia esim täältä) on tehty massiivitammesta ja sen öljykäsittely tuo puun tumman hieman punertavan värin kauniisti esiin. Tammi on kovuudessaan ihan omaa luokkaansa - lattioissamme ei näy juuri mitään naarmuja, vaikka kaksi pientä lasta aiheuttaa sille melkoista rasitusta. Mutta tammilattia on myös arvokas valinta. Sen takia sitä harvemmin käytetään - tai jos käytetään, niin yleensä ohuena parkettina, jolloin jalopuuta on ohuesti vain päällä.

Kuusella ja männyllä ei ole juurikaan hintaeroa; mänty on materiaalina pikkuisen arvokkaampi ja myös pikkuisen kovempi. Mutta käytännössä eroa ei kuulemma huomaa. Kannattaa kuitenkin tiedostaa, että esimerkiksi jo keskikokoinen koira tekee lattiaan syvät naarmut innostuessaan (kokemusta on!), eli kuusi- ja mäntylattiaan päätyvän on parempi sisäistää, että elämisen jäljet saavat näkyä.

EDIT: Lisäys: Hiljattain opin, että koivu olisi ollut myös yksi vaihtoehto; en sitä itse jotenkin edes harkinnut. Koivu olisi puuna vaaleaa ja tasasävyistä ja materiaalina kovempaa kuin kuusi ja mänty. Hintatasoa en ole selvittänyt, mutta kuulemani mukaan arvokkaampaa. Koivusta ei ilmeisesti olisi pystynyt tekemään kovin leveitä lankkuja, mikä itselleni olisi kyllä ollut dealbreaker.

Laudan / lankun pituus ja paksuus?

Meille valikoitui 33 mm paksu ja 195 leveä lauta. Paksumpaakin on tarjolla, mutta tuo 33-millinenkin tuntui jo varsin järeältä. Valittuun paksuuteen vaikutta miten tiheään lattian koolaus on tehty. Puuinfo.fi:sta luin, että ”lautojen suositeltava paksuus on 28 mm, jos tukien väli on 400 mm. Tukivälille 600 mm suositellaan 33 mm paksua lattialautaa.”

Leveydestä sentti menee pontteihin, joten ns. hyötyleveys lattioissamme on 185 mm. Huoneet ovat kohtalaisen kokoisia, joten tämä tuntui sopusuhtaiselta. Hinta myös nousee sitä mukaan, mitä leveämpään lankkuun siirrytään. Mainittakoon, että alkuperäiset lankut, joita yläkerrasta löytyi muutama kappale olivat to-del-lä järeitä. Todella harmillista, että niistä on jossain aiemmissa remonteissa luovuttu.

Vanha tapa olisi ollut sekoittaa eri leveyksiä ja tätä meillekin kovasti mietin. Lopulta päädyin tasaleveyteen sen rauhallisuuden ja myös hieman edullisemman hinnan takia.

Komeaa 40-millistä lattialankkua lähdössä asiakkaalle.

Viisteillä vaiko ilman?

Viisteillä tarkoitetaan lankun reunoihin tehtäviä pieniä viisteitä eli leikkauksia, joilla pyritään jäljittelemään vanhanajan tunnelmaa, jossa lankkujen välissä oli ihan selvät raot. Viisteet tuovat esiin kunkin lankun yksittäisen leveyden, kun taas ilman viisteitä tehty lattia näyttää enempi yhtenäiseltä tasaiselta pinnalta ja häivyttää sitä, minkä levyisistä lankuista lattia on tehty.

Laatupuulta tilataan kuulemma nykyään lankkuja enempi viisteen kanssa ja tähän ratkaisuun itsekin päädyin. Mutta rautakaupoissa myydyt laudat ja lattiat myydään tyypillisesti ilman viisteitä, eli valtaosa nykypäivän lattioista on tämmöistä tasaista pintaa. Omaan silmääni se näyttää jotenkin liian steriililtä; tuntuu ettei lattiassa ole mitään luonnetta. Fiskarin Laatupuuhun päädytäänkin juuri silloin, kun halutaan jotain vähän poikkeavampaa ja mittoja, joita ei saa normaalista rautakaupasta – esimerkiksi normaalia leveämpää lattialankkua tai lankkua, jossa on eri leveyksiä sekaisin – ja tällöin lankkujen leveyttä onkin kiva sitten vähän korostaa.

Viisteen hyvänä puolena on myös se, että kun lattiassa väkisinkin tapahtuu elämistä eri vuodenaikojen (eli ilman kosteuspitoisuuden) mukaan, lattioiden raot eivät ole niin silmiinpistävät. Viisteet myös häivyttävät lankkujen pieniä korkeuseroja, mikäli lattiaa ei hio ennen käsittelyä. Valitsin meidän lattioille käsittelyksi perinteisen suopakuurauksen, ja sitä tehdessä ohjeistus on, että lattioita ei pidä hioa lainkaan asennuksen jälkeen. Joten tämänkin takia viisteet olivat hyvä vaihtoehto myös toiminnallisesti, kun viisteet kätkevät mahdolliset pienet korkeuserot.

Lattiat heti sisäänkannon jälkeen ilta-auringossa. Näitä kuvia katsoessa taas muistaa, miten valtavasti ollaan saatu aikaiseksi! <3

Ponteilla vaiko ilman?

Ilmeisesti kutakuinkin kaikki lattiat myydään nykyään ponteilla. (Eli lankun toisessa sivussa on sellainen ulkoneva ja toisessa sivussa taas rako, johon toisen laudan pontti istuu.) Ajatus pontittomasta lattiasta olisi houkutellut (ne raothan juuri tekisivät lattiasta autenttisen!), mutta en uskaltanut ottaa riskiä, että tuuli tuivertaisi lattiasta läpi, vaikka eristeet ja paperointi kunnossa ovatkin. Ja myös haaveilemani perinteisen käsittelytavan, suopakuurauksen, kanssa pontittomuus olisi ollut riski, sillä suopa levitetään lattiaan veden kera. Ja kyllähän rakoja joka tapauksessa tulee syntymään ponttienkin kera, kun puu elää ja tiivistyy.  

Meidän laudat pontattiin vain pitkältä sivulta. Rautakaupassa voidaan myydä myös päätypontattua lautaa/lankkua, jolloin lattian jatkaminen on asentaessa helpompaa.

HUOM: Kun ostat lankkua ja lasket sen menekkiä, tarkista onko mitat annettu pontin kera vaiko ilman. Yleensä mitta annetaan pontin kanssa, joten menekkiä laskiessa lankun leveydestä tulee vähentää pontin leveyden verran.

Keneltä lankut kannattaa hankkia?

Itselleni oli alusta alkaen selvää, että tukisin jotakuta pientä sahaa; ideaalisti paikallista yrittäjää. Fiskarin Laatupuu oli itselleni tuttu jo vuosien takaa, kun tutkin eri vaihtoehtoja ensimmäisen oman kotini ruokapöydän materiaaleiksi ja keittiön tasoiksi. Ja kun sain heistä vielä suosituksen yhdessä perinnerakentamisen Fb-ryhmässä, oli valinta helppo. Myös kuljetuskustannukset jäivät alhaisiksi ja kaikki toimi todella joustavasti. Joten kiitokset vielä tätäkin kautta!

Toivottavasti tästä on apua lattiavalintoja pohtiville. Palaan teemaan vielä, sillä tarkoituksena olisi kirjoittaa myös suopakuurauksesta. Ja kuten mainitsin, palaan myös käyttökokemuksiin sitten, kun olemme saaneet tovin elää näiden kanssa 😊 Jättäkää rohkeasti alle kysymyksiä, jos jotain tulee vielä mieleen! Voin kysyä apua vastauksiin myös Fiskarsin Laatupuulta.

Hyvää syksyä toivottaen,

Riika