Tervehdys odotettua pidemmäksi venähtäneen tauon jälkeen. Sairastuimme pikkumiehen kanssa alkuviikosta flunssaan, joten kaikki energia on mennyt arjesta selviämiseen. Jokainen vanhempi varmasit tunnistaa, että kipeän lapsen hoitaminen ei ole herkkua samalla kun itsekin sairastaa ja valvoo yöt pienen rohisevaa hengitystä ja yskää kuunnellen… Edellisyö oli ensimmäinen kun sekä W että allekirjoittanut saimme nukuttua useamman tunnin putkeen. Tästä se kunnon toipuminen alkaa!
Päivän teemaan. Lupasin palata unikoulun jälkeisiin tunnelmiin ja sivuta myös päiväunikoulua. Ensin katsaus siihen missä olimme ennen sairastumistamme eli noin kolme viikkoa unikoulun aloittamisen jälkeen. (Ehdin onneksi kirjoittaa suurimman osan tekstistäkin jo viime viikonloppuna). Ja lopuksi yritän vielä summata perusperiaatteita, joilla saimme W:n nukkumisen oikeille raiteilla. Edelliset kirjoitukset löytyvät Unikoulu-tägin alta täältä.
Raidallinen torkkupeitto kotimaiselta unituotteiden pikkumerkiltä Baby Wallaby
Sophie-kirahvi etualalla vaaleisiin vauvantuotteisiin erikoistuneesta kotimaisesta Pikku-Vaniljasta
Mustat mokkasiinit kotimaiselta pikkumerkiltä For Minis and Mommies
Minttu CamCam:in viltti kotimaisesta lasten sisustusliikkeestä Lil Decorista
Puinen panda-koriste seinällä hollantilaiselta pikkumerkiltä Puurrr
Vaatteet kanadalaiselta pikkumerkiltä Ole design
Puinen lelukamera pieneltä brittimerkiltä/-liikkeeltä Milo and Monkey
Sängynpäätyyn kiinnitetty harmaa Baby’s Only -pussukka hollantilaiselta kattavalta varusteliikkeeltä BabyPlussalta
Kaikki merkit / liikkeet toimittavat vaivattomasti myös Suomeen. Kaikista tuotteista saatu vähintään alennusta; osa saatu Instagram-yhteistyön puitteissa.
Tällä viikolla olemme varmasti ottaneet jonkun verran takapakkia. On kuitenkin vaikea päätellä, mikä osa itkusta on johtunut W:n kipuilusta ja mikä on ollut unipulmien osuus… Liisan ohjeita noudatellen emme ole kuitenkaan heittäneet sairastaessamme perusperiaatteita romukoppaan, vaikka olemmekin olleet itkulle ”herkempiä”. Mutta aloitetaan!
Missä nyt mennään?
Iltanukahtaminen Pikkuinen nukahtaa kahdeksan nurkilla; välillä se tapahtuu hetkessä, välillä on rauhattomuutta ja pientä itkua, jos päivä on ollut muutenkin levoton. Rauhattomimpinakin iltoina uni tulee 15-20 minuutissa. Patrik on tämän ajan makuuhuoneessa ja tarvittaessa rahoittelee lempeällä äänellä. Tätä itsenäisempään nukahtamiseen emme tässä vaiheessa pyrikään. Eli nukahtamisen suhteen olemme olleet jo pidemmän aikaa maalissa. Toisille vanhemmille tavoitteena voi olla laskea lapsi sänkyyn ja poistua välittömästi, eli jokainen määritelköön päämääränsä itse.
Yösyötöt Yösyöttöjä meillä on edelleen kaksi. Eli edelleen herätän W:n syömään noin 22.30-23 ja noin 02.30. Kävimme ma ylimääräisessä punnituksessa. Paino on edelleen -15% käyrällä, mutta koska pikkumies kasvaa hienosti ja on energinen, ei syytä suurempaan huoleen kuulemma ole. Tarkoituksena olisikin lähiaikoina tiputtaa toinen yösyöttö pois niin, että syöttäisin W:n viimeisen kerran siinä vaiheessa kun käyn itse puoliltaöin nukkumaan. Edit: Tämä siis ajankohtaista, kunhan olemme kunnolla toipuneet flunssasta.
Yöheräilyt Öiden suhteen tilanne on pysynyt ”tasaisen hyvänä”. W ei juuri koskaan herää itse öisin. Saa nähdä muuttuuko tämä sitten, kun hän oppii liikkumaan… Edit: Tämä siis ennen flunssaa. Tällä viikolla hän on herännyt yskimään noin 0,5-1,5h välein. Maitoa hän ei ole onneksi kuitenkaan pyytänyt (eikä olisi sitä kyllä saanutkaan).
Aamuheräilyt Aamujen suhteen on vielä vähän harjoittelemista. Ennen flunssaa oli muutama peräkkäinen aamu, jolloin pikkumies oli hereillä jo puoli kuusi… Sääntönä meillä on, että emme kuitenkaan nouse ennen puoli seitsemää. Yleensä W on ollut sängyssä kuitenkin suht rauhallisesti ja ”puuhastellut omiaan”. Pientä kitinää on voinut olla, jota olen rauhoitellut suhinalla. Edit: Kipeänä uni on maistunut pidempään; ainakin seitsemään mikä on jo ok.
Päiväunet W nukkuu kaikki päivän kolme päiväuntaan yleensä omassa sängyssään. Yritän ajoittaa muut menot niiden ympärille. Aina se ei ole mahdollista ja silloin hän nukkuu matkalla rattaissa, mutta yleensä unet tuppaavat jäävän tällöin vain puoleen tuntiin… Sängyssä nukkuessa ensimmäiset unet ovat yleensä n. 75 minuuttia, toiset 60-75 minuuttia ja kolmannet reilu puoli tuntia. Edit: Kipeänä ollessa ensimmäiset unet ovat olleet yleensä kaksi tuntia.
Öihin verrattuna päiväunissa on enempi vaihtelua. Välillä uni tulee hetkessä, välillä itkuskelun kautta ja joskus jotkut jäävät kokonaan pois. Eli vielä emme ole näiden suhteen ihan maalissa, mutta miten tahansa asiaa katsookin, niin hurja parannus entiseen! Aiemminhan W ei nukkunut omassa sängyssä päikkäreitä lainkaan. Ja jos hän nukahti meidän parisänkyyn imetyksen jälkeen, hän nukkui maksimissaan puoli tuntia.
Miten tähän päästiin eli perusperiaatteet joita noudatimme
Kuten jo aiemmin kirjoitin, toteutimme unikoulun Unijunan Liisa Niskakankaan oppien avulla. Verkossa olisi varmasti kaikki tarvittava info onnistuneeseen unikouluun – jos vain teitäsi mistä etsiä ja mihin luottaa… Liisan ohjauksessa parasta oli se, että ohjeet räätälöitiin meidän lähtötilanne ja päämäärät huomioiden, ja se että saatoimme esittää juuri meitä askarruttavia kysymyksiä. Tässä kuitenkin yleisellä tasolle ohjeita, jotka varmasti pätevät useampaan pieneen nukkujaan. Osa on tullut Liisan ohjeista ja osa on tarttunut matkaan aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta:
Päivään selkeä rytmi ja riittävästi unta päivällä. Mitä tutumpaa kaavaa päivä noudattaa, sitä helpompi on pitää kiinni sovituista nukkumaanmenoajoista ja sitä varmemmin myös päiväunet onnistuvat. Ja hyvin nukuttuja päiväunia seuraa tyypillisesti myös rauhallinen nukahtaminen ja levollinen yö. Eli aikuisilla toimiva strategia ”valvon nyt, niin yöllä sitten nukuttaa paremmin” ei päde pikkuisiin lainkaan.
Aiemmin nukuimme vain kahdet päiväunet. Näin jälkikäteen hämmästelen miten ihmeessä pärjäsimme niillä, sillä pikkumies hieroo silmiään ilmeisen unisena päiväunien lähestyessä nykyisellä kolmenunenstrategialla.
Iltaan tutut rutiinit, jotka toistuvat johdonmukaisena illasta toiseen. Meidän tapauksessa aloitamme iltapuuron hieman ennen seitsemää. Sen jälkeen on vielä lyhyt leikkihetki (hieman sen mukaan miten pitkään syödessä on mennyt) ja vaipanvaihto. Tämän jälkeen viimeinen imetys valot päällä. Sen jälkeen isä lukee aina tutun iltasadun hämärässä ja laulaa tutun iltalaulun.
Maitoa ei tarjoilla yöllä itkuun. Tämä on koko unikoulun ydin. Kokonaan maidosta ei ole kuitenkaan pakko kerralla luopua, vaan maitoa voi antaa edelleen kerran tai pari yössä niin, että herättää lapsen ENNEN kun hän ehtii sitä pyytää. Jos lapsi ehtii herätä, hänet rauhoitetaan unille sylillä/puheella/suhinalla (riippuen missä vaiheessa unikoulu on) ja vasta hetken unien jälkeen nostetaan syömään. Ideana on, että lapsi on syödessä puoliunessa eikä melkein edes tajua syöneensä. :) Maidon jälkeen lapsi nostetaan takaisin omaan sänkyynsä (eikä jää äidin kainaloon).
Vaikeroivaa lasta rauhoitetaan mahdollisimman vähäeleisesti ja vanhemman tukea vähennetään systemaattisesti asteittain. Ensimmäisinä öinä itkuun vastattiin sylillä ja silittelyllä, mutta luonnostaan pystyimme vähentämään kosketusta jo muutaman yön jälkeen ja siirtymään (lähes) pelkkään puheeseen ja suhinaan. Liisa antaa tähän hyvin seikkaperäiset ohjeet, jotka ainakin meille sopivat.
Suunnitelmallisuus, vanhempien vahva sitoutuminen ja johdonmukaisuus. Tutustu aiheeseen (tai palkkaa asiaan perehtynyt unikonsultti) ja päätä e-tu-kä-teen miten toimitte missäkin tilanteissa. Silloin kun tilanne on ”päällä” ja lapsi itkee hätääntyneenä, et halua arpoa miten tulisi toimia. Tilanne kehittyy hyvin nopeasti vanhempien kinaamiseksi ja tiuskimiseksi, mikä ei todellakaan edistä lapsen rauhoittumista. Käytännössä me esimerkiksi sovimme vieläkin ennen päiväunia, mikä on meidän ns. cut off -point, jolloin emme enää yritä jatkaa unia, jos W herää.
Mitä tahansa unikoulua käyttääkin, molempien vanhempien tulee sitoutua siihen sataprosenttisesti. Jos ensimmäisenä yönä kokeilee yhtä ja toisena toista, ei tilanne voi kehittyä parempaan. Rutiineista lapselle muodostuu turvallinen tunne, ja hän oppii mitä sinikantisen ”Hyvää yötä, Puppe” -kirjan esille ottaminen tarkoittaa.
Loppuun vielä muutama sama päiväunikoulusta. Aloitimme sen viikko yöunikoulun jälkeen. Tämä oli Liisankin neuvo, jotta arjesta ei tulisi pelkkää unikoulua, ja jotta vanhempien energia varmasti riittäisi huolelliseen toteutukseen.
Mitään mullistavia ohjeita päiväunikouluun ei ole, vaan se noudattelee hyvin pitkälti samoja ohjeita yöunikoulun kanssa. Eli jälleen tutut nukahtamisrutiinit, mutta kevennettyinä. Meidän tapauksessa sama unilaulu, mutta unikirja on jätetty pois. Tämän jälkeen W laitetaan sänkyyn kuten illalla, toivotetaan hyvät ”yöt” ja mahdollista kitinää rauhoitellaan pehmeällä ”nyt nukutaan” -äänellä ja suhinalla.
Alkuun olin hyvin tarkka ohjeistuksesta (esim. ei syliä enää kolmannen päivän jälkeen), mutta nykyään luen tilannetta ja otan syliin suht nopeastikin, jos näyttää että W on kovin levoton. Kun pohjatyö on tehty, tuntuu, että sääntöjä voi hieman soveltaa.
Jos unta ei tule tuntiin, tehdään ns. dramaattinen herätys, eli poistutaan huoneesta hetkeksi ja tullaan takaisin valot päälle laittaen iloisten tervehdysten kera ilman kun mitään nukahtamisongelmia ei olisi ollutkaan.
Kiitos vielä kerran Liisalle! Parantuneilla yö- ja päiväunilla on ollut dramaattinen vaikutus jok’ikisen perheenjäsenemme hyvinvointiin! Olen niin iloinen, että toteutimme tämän ja ettemme jääneet odottamaan tilanteen paranemista itsekseen (niin kuulemma harvoin tapahtuu). Helpoin unikoulu onkin kuulemma toteuttaa, kun lapset ovat pieniä, 6-9 kuukauden ikäisiä, eikä tavat ole vielä niin pinttyneitä. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä. Ystäväpariskuntamme oli juuri kääntynyt Liisan puoleen nyt puolentoistavuoden kohdalla, kun yösyötöt eivät luonnostaan vähentyneet… ja olivat saaneet viikossa jo selvää edistymistä. Eli ikinä ei ole liian myöhäistä! <3
Lopuksi lainaan vielä lukijani Piian lähettämää uniaiheista lämminhenkistä viestiä:
”Oikein ihanaa ja sikeäunista joulunalusaikaa - annetaan tonttujen hoitaa valvominen ;)”
Unikoulu toteutettiin yhteistyössä Unijunan kanssa bloginäkyvyyttä vastaan.
