sponsored

Christmas Giveaway - Arvonta IG:ssa!

Tervehdys! Tulin pikaisesti piipahtamaan vinkatakseni teille arvonnasta, joka käynnistyi juuri CoterieKids:in Instagram-tilillä. Toteutan sen yhteistyössä norjalaisen Olgan brandin Titttein kanssa. Olga tekee kauniita personoituja julisteita, joihin voi taltioida pikkuisen syntymähetken kauniin sanoin.

Oma suosikkikohtani meidän julisteesta on ”he looked just like his handsome and proud daddy”, ha haa. Ja tietenkin julisteen viimeiset sanat eli ”you multiplied our love”. Puhuimme paljon ennen syntymää miten W tulisi moninkertaistamaan perheemme rakkauden määrän, ja emme paremmin olisi voineet oikeaan osua.

Julisteiden lisäksi Olga tekee todella kauniita origamipalloja paksusta valkoisesta akvarellipaperista. Olen koristellut niillä meidän pienen kuusen, ripustellut ovenkahvoihin ja ties minne milloinkin. Saavat ehdottomasti jäädä näkyviin joulun jälkeenkin!

No mutta takaisin arvontaan. Arvonnassa voi siis voittaa räätälöidyn julisteen sekä halkaisijaltaan kaksi 11-senttistä origamipalloa. Niiden arvo yhteensä on 130 euroa.
Osallistumisohjeet löytyvät täältä. Eli tykkää kuvasta, seuraa minun ja Tittteicom:n Instagram-tilejä ja jaa arvonnassa käytetty kuva tililläsi tagillä #tittteicom_giveaway.

Kannattaa osallistua! Osallistujia tuskin tulee kovin montaa (kuvajaon takia), joten osallistumismahdollisuudet ovat varmasti hyvät!

Ja palataan asiaan mitä todennäköisimmin la ilta varsinaisen sisustuspostauksen merkeissä!

Arvonta toteutetaan yhdessä Titttein kanssa Instagram-näkyvyyttä vastaan.

Unikoulu - Osa 3: Tilannekatsaus ja perusperiaatteet

Tervehdys odotettua pidemmäksi venähtäneen tauon jälkeen. Sairastuimme pikkumiehen kanssa alkuviikosta flunssaan, joten kaikki energia on mennyt arjesta selviämiseen. Jokainen vanhempi varmasit tunnistaa, että kipeän lapsen hoitaminen ei ole herkkua samalla kun itsekin sairastaa ja valvoo yöt pienen rohisevaa hengitystä ja yskää kuunnellen… Edellisyö oli ensimmäinen kun sekä W että allekirjoittanut saimme nukuttua useamman tunnin putkeen. Tästä se kunnon toipuminen alkaa!

Päivän teemaan. Lupasin palata unikoulun jälkeisiin tunnelmiin ja sivuta myös päiväunikoulua. Ensin katsaus siihen missä olimme ennen sairastumistamme eli noin kolme viikkoa unikoulun aloittamisen jälkeen. (Ehdin onneksi kirjoittaa suurimman osan tekstistäkin jo viime viikonloppuna). Ja lopuksi yritän vielä summata perusperiaatteita, joilla saimme W:n nukkumisen oikeille raiteilla. Edelliset kirjoitukset löytyvät Unikoulu-tägin alta täältä.

Raidallinen torkkupeitto kotimaiselta unituotteiden pikkumerkiltä Baby Wallaby
Sophie-kirahvi etualalla vaaleisiin vauvantuotteisiin erikoistuneesta kotimaisesta Pikku-Vaniljasta
Mustat mokkasiinit kotimaiselta pikkumerkiltä For Minis and Mommies
Minttu CamCam:in viltti kotimaisesta lasten sisustusliikkeestä Lil Decorista
Puinen panda-koriste seinällä hollantilaiselta pikkumerkiltä Puurrr
Vaatteet kanadalaiselta pikkumerkiltä Ole design
Puinen lelukamera pieneltä brittimerkiltä/-liikkeeltä Milo and Monkey
Sängynpäätyyn kiinnitetty harmaa Baby’s Only -pussukka hollantilaiselta kattavalta varusteliikkeeltä BabyPlussalta

Kaikki merkit / liikkeet toimittavat vaivattomasti myös Suomeen. Kaikista tuotteista saatu vähintään alennusta; osa saatu Instagram-yhteistyön puitteissa.

Tällä viikolla olemme varmasti ottaneet jonkun verran takapakkia. On kuitenkin vaikea päätellä, mikä osa itkusta on johtunut W:n kipuilusta ja mikä on ollut unipulmien osuus… Liisan ohjeita noudatellen emme ole kuitenkaan heittäneet sairastaessamme perusperiaatteita romukoppaan, vaikka olemmekin olleet itkulle ”herkempiä”. Mutta aloitetaan!

Missä nyt mennään?

Iltanukahtaminen Pikkuinen nukahtaa kahdeksan nurkilla; välillä se tapahtuu hetkessä, välillä on rauhattomuutta ja pientä itkua, jos päivä on ollut muutenkin levoton. Rauhattomimpinakin iltoina uni tulee 15-20 minuutissa. Patrik on tämän ajan makuuhuoneessa ja tarvittaessa rahoittelee lempeällä äänellä. Tätä itsenäisempään nukahtamiseen emme tässä vaiheessa pyrikään. Eli nukahtamisen suhteen olemme olleet jo pidemmän aikaa maalissa. Toisille vanhemmille tavoitteena voi olla laskea lapsi sänkyyn ja poistua välittömästi, eli jokainen määritelköön päämääränsä itse.

Yösyötöt Yösyöttöjä meillä on edelleen kaksi. Eli edelleen herätän W:n syömään noin 22.30-23 ja noin 02.30. Kävimme ma ylimääräisessä punnituksessa. Paino on edelleen -15% käyrällä, mutta koska pikkumies kasvaa hienosti ja on energinen, ei syytä suurempaan huoleen kuulemma ole. Tarkoituksena olisikin lähiaikoina tiputtaa toinen yösyöttö pois niin, että syöttäisin W:n viimeisen kerran siinä vaiheessa kun käyn itse puoliltaöin nukkumaan. Edit: Tämä siis ajankohtaista, kunhan olemme kunnolla toipuneet flunssasta.

Yöheräilyt Öiden suhteen tilanne on pysynyt ”tasaisen hyvänä”. W ei juuri koskaan herää itse öisin. Saa nähdä muuttuuko tämä sitten, kun hän oppii liikkumaan… Edit: Tämä siis ennen flunssaa. Tällä viikolla hän on herännyt yskimään noin 0,5-1,5h välein. Maitoa hän ei ole onneksi kuitenkaan pyytänyt (eikä olisi sitä kyllä saanutkaan).

Aamuheräilyt Aamujen suhteen on vielä vähän harjoittelemista. Ennen flunssaa oli muutama peräkkäinen aamu, jolloin pikkumies oli hereillä jo puoli kuusi… Sääntönä meillä on, että emme kuitenkaan nouse ennen puoli seitsemää. Yleensä W on ollut sängyssä kuitenkin suht rauhallisesti ja ”puuhastellut omiaan”. Pientä kitinää on voinut olla, jota olen rauhoitellut suhinalla. Edit: Kipeänä uni on maistunut pidempään; ainakin seitsemään mikä on jo ok.

Päiväunet W nukkuu kaikki päivän kolme päiväuntaan yleensä omassa sängyssään. Yritän ajoittaa muut menot niiden ympärille. Aina se ei ole mahdollista ja silloin hän nukkuu matkalla rattaissa, mutta yleensä unet tuppaavat jäävän tällöin vain puoleen tuntiin… Sängyssä nukkuessa ensimmäiset unet ovat yleensä n. 75 minuuttia, toiset 60-75 minuuttia ja kolmannet reilu puoli tuntia. Edit: Kipeänä ollessa ensimmäiset unet ovat olleet yleensä kaksi tuntia.

Öihin verrattuna päiväunissa on enempi vaihtelua. Välillä uni tulee hetkessä, välillä itkuskelun kautta ja joskus jotkut jäävät kokonaan pois. Eli vielä emme ole näiden suhteen ihan maalissa, mutta miten tahansa asiaa katsookin, niin hurja parannus entiseen! Aiemminhan W ei nukkunut omassa sängyssä päikkäreitä lainkaan. Ja jos hän nukahti meidän parisänkyyn imetyksen jälkeen, hän nukkui maksimissaan puoli tuntia.

Miten tähän päästiin eli perusperiaatteet joita noudatimme

Kuten jo aiemmin kirjoitin, toteutimme unikoulun Unijunan Liisa Niskakankaan oppien avulla. Verkossa olisi varmasti kaikki tarvittava info onnistuneeseen unikouluun – jos vain teitäsi mistä etsiä ja mihin luottaa… Liisan ohjauksessa parasta oli se, että ohjeet räätälöitiin meidän lähtötilanne ja päämäärät huomioiden, ja se että saatoimme esittää juuri meitä askarruttavia kysymyksiä. Tässä kuitenkin yleisellä tasolle ohjeita, jotka varmasti pätevät useampaan pieneen nukkujaan. Osa on tullut Liisan ohjeista ja osa on tarttunut matkaan aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta:

Päivään selkeä rytmi ja riittävästi unta päivällä. Mitä tutumpaa kaavaa päivä noudattaa, sitä helpompi on pitää kiinni sovituista nukkumaanmenoajoista ja sitä varmemmin myös päiväunet onnistuvat. Ja hyvin nukuttuja päiväunia seuraa tyypillisesti myös rauhallinen nukahtaminen ja levollinen yö. Eli aikuisilla toimiva strategia ”valvon nyt, niin yöllä sitten nukuttaa paremmin” ei päde pikkuisiin lainkaan.

Aiemmin nukuimme vain kahdet päiväunet. Näin jälkikäteen hämmästelen miten ihmeessä pärjäsimme niillä, sillä pikkumies hieroo silmiään ilmeisen unisena päiväunien lähestyessä nykyisellä kolmenunenstrategialla.

Iltaan tutut rutiinit, jotka toistuvat johdonmukaisena illasta toiseen. Meidän tapauksessa aloitamme iltapuuron hieman ennen seitsemää. Sen jälkeen on vielä lyhyt leikkihetki (hieman sen mukaan miten pitkään syödessä on mennyt) ja vaipanvaihto. Tämän jälkeen viimeinen imetys valot päällä. Sen jälkeen isä lukee aina tutun iltasadun hämärässä ja laulaa tutun iltalaulun.

Maitoa ei tarjoilla yöllä itkuun. Tämä on koko unikoulun ydin. Kokonaan maidosta ei ole kuitenkaan pakko kerralla luopua, vaan maitoa voi antaa edelleen kerran tai pari yössä niin, että herättää lapsen ENNEN kun hän ehtii sitä pyytää. Jos lapsi ehtii herätä, hänet rauhoitetaan unille sylillä/puheella/suhinalla (riippuen missä vaiheessa unikoulu on) ja vasta hetken unien jälkeen nostetaan syömään. Ideana on, että lapsi on syödessä puoliunessa eikä melkein edes tajua syöneensä. :) Maidon jälkeen lapsi nostetaan takaisin omaan sänkyynsä (eikä jää äidin kainaloon).

Vaikeroivaa lasta rauhoitetaan mahdollisimman vähäeleisesti ja vanhemman tukea vähennetään systemaattisesti asteittain. Ensimmäisinä öinä itkuun vastattiin sylillä ja silittelyllä, mutta luonnostaan pystyimme vähentämään kosketusta jo muutaman yön jälkeen ja siirtymään (lähes) pelkkään puheeseen ja suhinaan. Liisa antaa tähän hyvin seikkaperäiset ohjeet, jotka ainakin meille sopivat.

Suunnitelmallisuus, vanhempien vahva sitoutuminen ja johdonmukaisuus. Tutustu aiheeseen (tai palkkaa asiaan perehtynyt unikonsultti) ja päätä e-tu-kä-teen miten toimitte missäkin tilanteissa. Silloin kun tilanne on ”päällä” ja lapsi itkee hätääntyneenä, et halua arpoa miten tulisi toimia. Tilanne kehittyy hyvin nopeasti vanhempien kinaamiseksi ja tiuskimiseksi, mikä ei todellakaan edistä lapsen rauhoittumista. Käytännössä me esimerkiksi sovimme vieläkin ennen päiväunia, mikä on meidän ns. cut off -point, jolloin emme enää yritä jatkaa unia, jos W herää.

Mitä tahansa unikoulua käyttääkin, molempien vanhempien tulee sitoutua siihen sataprosenttisesti. Jos ensimmäisenä yönä kokeilee yhtä ja toisena toista, ei tilanne voi kehittyä parempaan. Rutiineista lapselle muodostuu turvallinen tunne, ja hän oppii mitä sinikantisen ”Hyvää yötä, Puppe” -kirjan esille ottaminen tarkoittaa.

Loppuun vielä muutama sama päiväunikoulusta. Aloitimme sen viikko yöunikoulun jälkeen. Tämä oli Liisankin neuvo, jotta arjesta ei tulisi pelkkää unikoulua, ja jotta vanhempien energia varmasti riittäisi huolelliseen toteutukseen.

Mitään mullistavia ohjeita päiväunikouluun ei ole, vaan se noudattelee hyvin pitkälti samoja ohjeita yöunikoulun kanssa. Eli jälleen tutut nukahtamisrutiinit, mutta kevennettyinä. Meidän tapauksessa sama unilaulu, mutta unikirja on jätetty pois. Tämän jälkeen W laitetaan sänkyyn kuten illalla, toivotetaan hyvät ”yöt” ja mahdollista kitinää rauhoitellaan pehmeällä ”nyt nukutaan” -äänellä ja suhinalla.

Alkuun olin hyvin tarkka ohjeistuksesta (esim. ei syliä enää kolmannen päivän jälkeen), mutta nykyään luen tilannetta ja otan syliin suht nopeastikin, jos näyttää että W on kovin levoton. Kun pohjatyö on tehty, tuntuu, että sääntöjä voi hieman soveltaa.

Jos unta ei tule tuntiin, tehdään ns. dramaattinen herätys, eli poistutaan huoneesta hetkeksi ja tullaan takaisin valot päälle laittaen iloisten tervehdysten kera ilman kun mitään nukahtamisongelmia ei olisi ollutkaan.

Kiitos vielä kerran Liisalle! Parantuneilla yö- ja päiväunilla on ollut dramaattinen vaikutus jok’ikisen perheenjäsenemme hyvinvointiin! Olen niin iloinen, että toteutimme tämän ja ettemme jääneet odottamaan tilanteen paranemista itsekseen (niin kuulemma harvoin tapahtuu). Helpoin unikoulu onkin kuulemma toteuttaa, kun lapset ovat pieniä, 6-9 kuukauden ikäisiä, eikä tavat ole vielä niin pinttyneitä. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä. Ystäväpariskuntamme oli juuri kääntynyt Liisan puoleen nyt puolentoistavuoden kohdalla, kun yösyötöt eivät luonnostaan vähentyneet… ja olivat saaneet viikossa jo selvää edistymistä. Eli ikinä ei ole liian myöhäistä! <3

Lopuksi lainaan vielä lukijani Piian lähettämää uniaiheista lämminhenkistä viestiä:
”Oikein ihanaa ja sikeäunista joulunalusaikaa - annetaan tonttujen hoitaa valvominen ;)”

Unikoulu toteutettiin yhteistyössä Unijunan kanssa bloginäkyvyyttä vastaan.

Uusi unikulma

Jouluista torstaita! Toivottavasti viikko on mennyt sielläkin kivasti! Itse olen pakertanut uuden blogipohjan parissa. Tai totta puhuen kopioinut vanhoja postauksia yksitellen uudelle sivustolle kuva kuvalta… Kyllä, juuri niin puuduttavaa kun miltä kuulostaakin.

Uusi blogipohja on ollut valmis jo pidemmän aikaa, mutta olen hartaasti odottanut, että voisin saada blogin siirtoon hieman apua... Nyt kyllästyin kuitenkin lopullisesti odotteluun, joten olen päättänyt selvitä hommasta itse. Vaikka se sitten tarkoittaisikin, että kopioin kaiken yön pikkutunteina käsin. Joten älkää ihmetelkö, jos postailen hetken hieman harvemmin. En malta odottaa, että pääsen viimein päivittämään etusivun kuvan sisustusaiheiseksi! Ja monia kivoja päivityksiä pohjaan myös tulossa. :)

Päivän sisustusteemaan – jo aiemmin lupaamaani uuteen ”baby corneriin” eli pikkuisen unikulmaan. Vuokra-asuntomme makuuhuone on varsin tilava. Toisessa päässä on lasisilla liukuovilla varustetut vaatekaapit ja toisessa päässä ikkuna sekä pikkuisen sänky. Ja näiden väliin jää meidän parisänky ja vielä vähän leikkitilaakin. Huone on korkea, mikä lisää ilmavuutta entisestään. Arvioilta noin 2,8 metriä, mikä on tyypillistä Taka-Töölön 20-30-luvun taitteen taloille.

Seinät on sävytetty sinertävän harmaalla. Rauhoittava väri sopii etenkin makuuhuoneeseen. Täällä onkin käytetty kaikissa seinissä hieman sävyä – makuuhuoneessa eniten – ja se onkin ollut hyvä ratkaisu. Myös vanha puulattia on nimittäin valkoinen, joten valkoisilla seinillä kokonaisuudesta tulisi helposti tylsä.

Takaisin varsinaiseen teemaan eli pikkuisen unikulmaan. Se on saanut piristystä uusista julisteista, jotka esittelinkin teille jo muutama postaus aiemmin. Myös suloiset Done by Deerin petivaatteet ovat uutukaisia, jotka olen saanut Instagram-yhteistyön puitteissa. Tämän tanskalaismerkin tuotteissa usein seikkaileva norsuun ei voi olla ihastumatta. :) Myös kuutiot sängyn edustalla ovat heiltä sekä sängyllä pötköttelevä pehmoinen Elphee.

Palataan unikulmaan lähiaikoina, sillä kuten @CoterieKids:n Instagram-tiliä seuraavat, olen ehtinyt kuvata siitä jo jouluisemmankin stailauksen. Ja palataan myös meidän unikouluun vielä tämän viikon lopulla. On ollut ihana kuulla teidän kokemuksista, joten kiitos kaikista viesteistä niin kommentteihin kun inboxinkin puolelle! <3

Joulun paras lahja – Fotoyks kuvakirja

Olen niin iloinen, että Fotoyks ehdotti yhteistyötä kuvakirjan ympärillä, sillä en tiedä olisinko muuten hoksannut sellaista tehdä. En ollut koskaan tehnyt kuvakirjaa aiemmin, ja totta puhuen, mielikuvani kuvakirjoista ei ollut se kaikkein tyylikkäin.

Kirjaa tehdessäni kuitenkin tajusin, että kuvakirjasta saa tosiaan juuri sen näköisen kun itse haluaa! Kansivaihtoehtoja on paljon – sekä kuvallisia että tyylikkäitä yksivärisiä – ja fontiksikaan ei ole pakko valita sitä pinkkiä kissankokoisin kirjaimin. ;)

Itse lähden tavoittelemaan hillittyä kirjaa, jossa olisi ripaus sisustuslehtien eleganssia seuraavilla keinoilla:

Tyylikäs kansi Valitsin mustan kovan kannen. Ei mitään ylimääräistä, ei edes ns. kurkistusaukkoa.

Tarpeeksi pieni fontti Valitsin fontiksi Calibrin kaikista lukuisista vaihtoehdoista, koska se oli entuudestaan itselleni tuttu. Fonttikoko on kaikilla sivuilla (kantta lukuun ottamatta) 12. Se olisi voinut olla ehkä vieläkin pienempi lehtimäisemmän lookin aikaansaamiseksi. Silloin tosin tekstiäkin olisi ollut hyvä olla enemmän, jotta kokonaisuus näyttäisi tasapainoiselta.

Riittävän suuret kuvat Annoin huolella valituille kuville tilaa. Sen sijaan, että yrittäisi ympätä kirjaan maksimaalisen määrän kuvia, käytin paljon koko sivun täyttäviä kuvia.

Hillitty taitto Määrittelin muutaman erilaisen sivutyypin, joita kirjassa käytin. Jos jokainen aukeama on taitoltaan erilainen, tulee kirjasta helposti rauhaton.

Istumaharjoituksia viiden kuukauden iässä.

Fotoyks tarjoaa kuvakirjan tekoon kaksi vaihtoehtoa: kirjan voi taittaa joko verkossa fotoyks.fi:n sivuilla tai omalle koneelle ladattavalla ohjelmalla. Itse latasin ensin ohjelman koneelleni, koska sillä saa kuulemma vielä hieman paremmat editointimahdollisuudet. Kävin kuitenkin Kaivokadun myymälässä hypistelemässä kansivaihtoehtoja. Samalla sain hieman opastusta nettiselaimessa täytettävän kirjan täyttöön, ja se vaikutti niin simppeliltä ja omiin tarpeisiini riittävältä, että päätinkin tehdä kirjan sillä.

Selaimessa täytettävän kirjan taittaminen on helppoa, kunhan pääsee alkuun. Alku voi vaikuttaa hieman sekavalta, kun kuvat pitää ensin tuoda ohjelmaan ja valita kirjatyyppi. Minun valinta oli Oiva A4 vaaka. En ottanut siihen ns. flexitaittoa, sillä käytin vain yhdellä aukeamalla ns. jättikuvaa, joka jatkui keskiaukeaman yli vielä toiselle sivulle (ko. selfie alla).

Ensimmäinen perheselfie äitienpäivänä W:n ollessa yhdeksän päivän ikäinen. <3 Huomaa miten pieni käsi hakeutuu sivun reunaan. Olemme lukeneet W:lle paljon jo hyvin varhaisesta iästä lähtien ja "käännetään sivua" on sanapari, jonka sisällön hän mielestäni ymmärtää. 

Aikaa kirjan tekemiseen saa kyllä menemään jos haluaa - etenkin jos on liki 10,000 kuvaa mistä valita. ;) Ja vaikka olen antanut valokuvillemme tähtiä paremmuuden mukaan, oli parhaiden valitsemisessa kaltaiselleni perfektionistille melkoinen savotta. :) Halusin myös käydä läpi muistiinpanoni ja blogikirjoitukseni kirjoittaessani kuvatekstejä mahdollisimman tarkasti. Halutessaan taitosta kyllä varmasti selviää muutamassa tunnissa. Kaikki on omista tavoitteista kiinni.

Hintaa kirjalle tuli 41,90 euroa, sillä sisällytin siihen normaalia enemmän sivuja. Standardihinta 20-sivuiselle kirjalle on 29,90 euroa ja lisäsivut kustantavat 50 senttiä. (Psst. Kirjasta saa kantikseksi rekisteröitymällä -5% alennuksen). Ja mikäli kirjoja tilaa useamman, laskee kirjan hinta volyymin mukaan. (Esim. neljästä identtisestä kirjasta alennus on jo -15%.)

Kiitos vielä Fotoyks! Olen niin hurjan iloinen, että saimme pikkumiehen ensimmäiset kuusi kuukautta taltioitua yksiin kansiin. Tämä on upea muisto ja mitä parhain joululahja isovanhemmille ja iso-isovanhemmille. Ja mitä en kirjaa tilatessa vielä edes tajunnut: myös W lukee kirjaa todella mielellään! Olemme nyt kahdesti lukeneet sen hänelle läpi, ja pikkumies on hienosti jaksanut keskittyä siihen. Toivottavasti saan aikaseksi tehtyä vastaavan kirjan joka vuosi! <3

Tämän kuvan myötä onkin luontevaa toivottaa hyvät viikonloput. Pikkumies näyttää jo vaihtaneen vapaalle ;)

Postaus on toteutettu yhteistyössä Fotoyks:n kanssa.