Ihana Instagram-arvonta

Ihania uutisia – Coterie Kidsin ensimmäinen a r v o n t a käynnistyi tänään! Kyseessä on Instagramissa tapahtuva kilpailu, jonka toteutan siis Coterien ns. spin-off tilin eli Coterie Kidsin kautta @CoterieKids. Tässä vielä suora linkki osallistumisohjeisiin.

Olen superinnoissani tästä arvonnasta, sillä sen palkintona on aivan uniikki Oot niin ihana -vauvakirja, johon olen iki-ihastunut. Jo ennen pikku-W:n syntymää kiersin yhden jos toisenkin kirjakaupan ja lastentervikeliikkeen löytääkseni omanaan makuuni istuvan tyylikään vauvakirjan, mutta kaikki tarjonta oli hempeän vaaleanpunaista ja -sinistä… Oot niin ihanan raikas graafinen taitto poikkeaakin todella joukosta.

Olin myyty jo visuaalisen ilmeen ansiosta, mutta tämä vauvakirja erottuu joukosta myös aivan uudenlaisella konseptilla: perinteisen kirjan sijaan Oot niin ihana koostuu 20 kaksipuoleisesta irtosivusta, jotka on paketoitu magneetilla suljettavaan kansioon. Täten sivuja voi laittaa omaan järjestykseensä ja liittää väliin vaikkapa myös aivan omia sivuja itselleen tärkeistä teemoista. Ihana idea sanoisin. :)

Ensimmäinen painos kirjasta saapuu viikolla 36 eli jo parin viikon päästä! Olen lupautunut ottamaan kuvia kirjasta ja tuotoksistamme Instagramin-puolelle, eli Coterie Kidsin tililtä voi seurata miten kirjantäyttöprojekti etenee. :)

Pssst. Kirja kustantaa 46,50€ (+postitus- ja pakkauskulut alk. 6,90€) ja siitä on nyt käynnissä ennakkotilaus elokuun loppuun saakka. 31.8.2016 mennessä tehtyihin tilauksiin saa kaupan päälle neuvolakorttikotelon (arvo 9,90€). Tilauksen voit jättää täällä.

Kaikki kuvat lainattu Oot niin ihanalta. Btw, eikö ole ihania taittoja ja kuvastailauksia! <3

Nyt lähden kohta itsekin höyhensaarille... Palataan luultavasti jo huomenna yhdellä todella kivalla teippitoteutuksella jonka tein eli pikaisiin kuulumisiin! :)

Weeks 6-15 with the baby

Vihdoin ja viimein palaan pikkumiehen kehitystä käsittelevään juttusarjaan! Lopussa tuttuun tapaan myös vanhempien kuulumisia lyhyesti. Ensi viikoistamme voi lukea täältä ja täältä löytyy viikkojen 3-5 kehitysaskeleet. Oli aivan ihana itsekin kerrata niistä meidän kuulumisia. <3

Kymmenessä viikossa on tapahtunut niin paljon! Pikkuinen on oppinut joka viikko jotain uutta, ja vastasyntyneestä on kehkeytynyt jo valpas ja tarkkaavainen pieni poika. <3

Päällimmäisenä tästä periodista jää mieleen pikkumiehen hyväntuulisuus ja rutiinien löytyminen. Edellisessä kirjoituksessani mainitsemani itkuisuus ja mahanpurut ovat (toivottavasti lopullisesti ;)) taakse jäänyttä elämää, ja hoidettavanamme on ollut 14. viikon poikkeuspäiviä lukuun ottamatta iloinen ja energinen pikkumies.

Yhdeksännen viikon kohdalla saimme sydämentykytyksiä kun pikkuinen oli flunssassa. Saimme pyynnön tulla yöllä käymään Lastenklinikalla, kun W oli ollut koko päivän todella todella väsynyt ja häntä joutui herättämään syömään. Pikkuisen yleiskunto voi laskea helposti, jos tukkoinen nenä hankaloittaa syömistä. Hoitajat olivat aivan ihania! Toivotaan silti, ettei tarvitse mennä enää koskaan takaisin... 

Ihana pehmoinen yöpuku on saatu Instagram-yhteistyön merkeissä pieneltä brittimerkiltä Didi and Bud.

Myös rutiinit ovat alkaneet muovautua – siis hyvällä tapaa. Etenkin nyt viimeisen kuukauden olemme yrittäneet kiinnittää asiaan erityistä huomiota. Tavoitteena on, että W nukkuu ensimmäiset päiväunet noin 10-12 ja toiset päikkärit noin 15.30-17.30. Yöunille nuorukainen onkin valmis jo iltakahdeksalta, ja uuden päivän aloitamme jo kuudelta. Herätyskellolle ei ole siis ollut tarvetta. ;)

Riittävä unensaanti on tärkeää lapsen kehitykselle. Pikkuisesta huomaa heti, jos unta ei ole tullut tarpeeksi. Hän ei esimerkiksi jaksa keskittyä kirjankuunteluun tai tarttua leluihin samalla valppaudella. 
Vaikka unta tulee tunneissa mitattuna kivasti, toivoisin, että voisimme hieman muuttaa rytmiä niin, ettei aamuherätys olisi aina ihan kukonlaulun aikaan… Vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan!

Toinen asia josta olen hieman huolissani, on pienokaisen nukahtaminen. Päivisin hän nukkuu molemmat päikkärit manducassa eli minun rinnalla kantorepussa, ja iltaisinkin nukahtaa usein manducaan... Se ei itseäni (vielä) haittaa, mutta olen huolissani, ettei W opi nukahtamaan itsekseen… Neuvolassa rauhoittelivat sanomalla, että 80% lapsista ei osaa näin pienenä nukahtaa ilman liikettä. Mutta en ole täysin vakuuttunut. Mitä mieltä te olette? Onko syytä huoleen? Mikä neuvoksi..?

Yhden tärkeimmistä virstanpylväistä saavutimme kolmen kuukauden kohdalla, kun W oppi kannattelemaan päätään. Jo edellisessä katsauksessani kirjoitin, että viisiviikkoisena hän jaksoi kannatella päätään lyhyitä jaksoja, ja nyt sanoisin, että olemme 98-prosenttisesti maalissa. Lasta nostaessa vielä niskaa kuitenkin hieman varomme.

Leikkiheitki viikolla 10. Harmaa suloinen karhupaita pieneltä tanskalaismerkiltä Lille Spendable, jota myy mm. tanskalainen verkkokauppa The Tiny Tots

Toinen kolmen kuukauden nurkille osunut milestone oli otteen kehittyminen. Harjoittelu jatkuu edelleen, mutta viikolle 11 kirjasimme ensimmäisen havainnoin Sophie-kirahviin tarttumisesta. Vaikuttaisi, että W käyttää vasenta kättään ehkä vielä paremmin kuin oikeaa. Olemmekin arvuutelleet voisiko hän olla vasenkätinen..?

Yksiä ihanimpia hetkiä pikkumiehen kanssa on kun hän nauraa. Ensimmäisen kunnon hymyn hän väläytti kuuden viikon kohdalla ja ensimmäisen naurun muutama viikko myöhemmin, kun häntä kutitti kaulasta puhdistaessamme sitä. Ja 12. viikolla saimme kuulla iloisen hersyvän naurun, kun Patrik ”hyppyytti” pikkuista vatsansa päällä rytmikkäästi. On ihana tunne, kun W alkaa nauraa vaikkapa jostain uudesta hassusta äänestä. Huulien päristely hevosen tapaan on ollut tämän viikon hitti. :)

Myös muu ääntely on mennyt paljon eteenpäin. Kuudennella viikolla pikkumies alkoi vähitellen päästellä ääniä (siis muulloinkin kuin vain kitistessään) ja kunnon jokeltelua kuulimme viikolla seitsemän. Alkuun pikkumies jutteli meille vain kun olosuhteet olivat rauhalliset ja olimme kolmisin kotona. Nyt 15. viikon kohdalla pikkukaveri päästää välillä todella voimakkaitakin kiljahduksia myös muiden seurassa, kun hän innostuu jostain. Ja viikolla 13 hän oppi päristelemään kun pieni puskutraktori. :)

Saaressa 13. viikon kohdalla. Tämäkin yöpyku Didi and Budin mallistosta.

Liikkumisessa ei ole tapahtunut niin paljon kehitystä kun olisin olettanut. Kerroin miten pikkumies kääntyi selältä vatsalleen jo 5. viikon kohdalla. Mutta se oli ilmeisesti silkka vahinko, sillä pikkuinen ei ole osoittanut alun pontevan harjoittelun jälkeen juuri mitään intoa edes kokeilla kääntymistä! Noh, malttia vain – vanhemmille nimittäin. ;)

Katse puolestaan on kehittynyt hurjasti ja meidän olemattomalla kokemuksellakin uskaltaisin sanoa, että siinä olemme edellä. W tykkää kovasti katsella ympärilleen ja seurata ihmisiä. Hän nauttii esimerkiksi istua ruokapöydässä kanssamme ja katsella kun syömme.

Katseluun liittyy läheisesti myös yleinen keskittymisen kehittyminen. Pikkumies jaksaa nykyään ihan eritavalla keskittyä ympäristöönsä ja leikkiin. BabyBjörnin babysitteriin kiinnitettävä puinen lelukaari oli hitti. Taisimme esitellä sen viikon 11 kieppeillä, ja pikkuinen jaksoi keskittyä siihen yhtämittaisesti 20 minuuttia palikoita pyöritellen. Olemme myös alkaneet lukea hänelle yksinkertaisia kirjoja. Eläinkirjat ovat suosikkejamme ja eläinten äänet maatilalta viidakkoon käydään lähes päivittäin läpi. :) Myös Patrikin lapsuudesta tuttu Puppe-koira, jonka kirjoissa on selkeät kuvat, kuuluu lemppareihin.

Lukemisen lisäksi W pitää kovasti laulamisesta. Tikut ja takut, puff lohikäärmeet ja taotaot on palautettu mieleen omasta lapsuudestamme. Koskettavin sanoin sävelletty Puff-lohikäärme oli oma suosikkikappaleeni lapsena. Ei selvitty kumpikaan ilman vuolaita kyyneliä, kun lauloimme sitä ensimmäistä kertaa Patrikin kanssa. <3

Pituutta on tullut edelleen hurjaa vauhtia… Noin sentti viikossa! Painoa sen sijaan saisi olla enemmänkin. Olemme yrittäneet syödä ihan joka välissä taas viime viikot, joten toivotaan, että tilanne olisi parantunut seuraavaan neuvolakäyntiin mennessä.

Pikkuinen on alkanut hahmottaa omaa kehoaan. Viikolla 13 hän löysi jalat ja tarttui niihin koko ajan kun pienokaisen laittoi selälleen. :) Myös sormet eksyvät suuhun tuon tuosta. Sormien syömiseen yhdistyy myös kuolaaminen, mikä kuulemma tulee vielä vain lisääntymään.

Isä kaappasi leikkihetkeen kesken pukemisen 14. viikolla <3 Leggingsit pieneltä brittimerkiltä Rip Rap Clothingilta ja ne on saatu Instagram-yhteistyön puitteissa <3

Entä mitä kuuluu vanhemmille?

Tunnetasolla lapsi on mullistanut kaiken ja tuonut elämäämme niin paljon sisältöä. Isän arkeen lapsi on sen sijaan tuonut alun hektisten viikkojen jälkeen yllättävän vähän muutoksia. Tässä vaiheessa se olen kuitenkin minä, jonka täytyy hoitaa yölliset ruokinnat, joten ei ole mitään järkeä sabotoida meidän molempien unia. Patrik on meistä kahdesta myös huomattavasti herkempi vähille unille, joten hän jatkaa aamuisin vielä pari tuntia unia, kun me heräämme pienen kanssa jo kuudelta. Ja suokoon se isälle, joka tekee tarkkaa keskittymistä vaativaa työtä päivisin.

Omat yöuneni jäävät noin viiteen ja puoleen tuntiin, ja se on tuntunut riittävän varsin hyvin. Valitettavasti en nimittäin osaa nukahtaa juurikaan ennen kahtatoista, ja päikkäritkään eivät ole optio niin kauan kuin pikkuinen nukkuu unensa manducassa… Toisaalta tiesin jo ennen lasta, että pystyn tarvittaessa karsimaan yöunistani varsin helposti. (Käteväksi osoittautunut piirre niinä pöhköinä vuosina, jolloin tein joskus liki satatuntista työviikkoa ;)) Mutta eiköhän tämä korjaannut luonnollisesti siinä vaiheessa kun olen tarpeeksi väsynyt. ;)

Myös painosta muutaman sanan. Paino laski parissa kuukaudessa asiaa yhtään miettimättä 70 kiloon. (Lähtöpainoni oli noin 67 kg ja maksimi meni yli 83 kilon.) Sen jälkeen herkuttelimme luvattoman paljon jäätelöllä ja ties millä makealla. Kunnes kolme viikkoa sitten mitta tuli täyteen ja teimme totaalisen herkkulakon. Molemmat. Meille tämä totaalikieltäytyminen toimii paremmin. En ole käynyt puoleentoista viikkoon vaa’alla, mutta varmasti olen jossain 68 kilon tuntumassa, sillä kaventumisen huomaa ihan silmissä.

Vaikka kiloja ei ole kovin montaa enää pudotettavana, on kehon – etenkin vatsan – koostumus vielä kovin erilainen kuin ennen raskautta. Ja onhan se ymmärrettävääkin, kun miettii miten se on joutunut urakassa venymään. Uskon, että aika kuitenkin parantaa asiaa. Ja liikunta. En ole helmikuun lopun jälkeen tehnyt muuta kuin kävellyt. Mutta tavoitteena olisi potkaista salitreeni lähiaikoina taas käyntiin.

Palataan taas parin kuukauden kuluttua!

Osa W:n vaatteista saatu Instagram-yhteistyön puitteissa.

Activity gym from BabyPlus.nl

Tänään jatketaan kids' gear -postausten sarjaa pikkuväen tarvikkeista, joihin olemme olleet tyytyväisiä. Postauksen lopussa on vielä linkit juttusarjan aiempiin julkaisuihin. Yhteistä näille kaikille esiin nostamilleni tuotteille on se, että ne ovat ilahduttaneet paitsi toiminnallisuudellaan, ne ovat läpäisseet myös äidin esteettisen silmän. Ja kaikkia on myös metsästetty pitkään. ;) Useimmat näistä olen joko saanut blogin kautta tai ainakin saanut niistä alennusta, kuten tänään esittelyssä olevasta leikkikaaresta. Lähes poikkeuksetta olen kuitenkin itse ehdottanut yhteistyötä, joten uskon pystyväni kirjoittamaan niistä objektiivisesti.

No mutta asiaan. Kuvat kertovat tämän Done by Deerin leikkikaaren osalta jo lähes kaiken tarpeellisen, mutta muutama huomio kuitenkin.

Pidämme kaaressa erityisesti siitä, että sitä voi liikutella vapaasti alustalta toiselle. (Useimmat leikkikaarethan ovat kiinni riemunkirjavassa alustassaan.) Välillä kaari onkin meillä sängyn päällä; useimmiten kuitenkin lattialla, sillä kovalla alustalla oleilu kehittää vauvan lihaksistoa ja tasapainoa. Kaari pysyy hyvin pystyssä, mutta vaikka se muksahtaisi kumoon, ei vahinkoa syntyisi, sillä se on varsin pehmeä.

Kaaresta roikkuu kolme hahmoa – krokotiili, sarvikuono ja kivimäinen peilillä varustettu pallo – jotka kaikki pitävät helistäessä hieman erilaista ääntä. Pikku-W:n ylivoimainen suosikki näistä on Kalleksi nimetty krokotiili, jonka sisällä on rapisevaa materiaalia. Krokosta on tullut niin suuri hitti, että se kulkee meidän mukana kaikkialle ja on nytkin täällä saaressa mukana lohduttamassa, jos itku pääsee yllättämään. :)

Tilasin leikkikaaren hollantilaisesta verkkokaupasta Baby Plussalta samalla kun tilasin myös mm. Bugaboo-rattaat, baby sitterin ja paljon muuta. Paketti tuli kätevästi kotiovelle ja hinnatkin olivat kohdillaan. :)

Äiti ilman mitään meikkiä ja koti-lookissa :)Valkoinen villainen kuusikulmio on teetetty olohuoneen mattoa varten ja jätetty alun perin varapalaksi. 

Aiemmat kids' gear -postaukset: 
Bugaboon Buffalo-lastenvaunut 
Babynest unipesä 
Love to Swaddle up -kapalopussi 
Itse tekemämme hoitotaso 
Ja yhteenvetopostaus kaikista tarvikkeista, joita pienokaiselle hankimme.

Yritän saada sunnuntaiksi vielä pikkumiehen kuulumisia ja oppimista käsittelevän pidemmän postauksen, eli palataan taas!

Hallway with mini styling

Kaunista keskiviikkoa! Jatkona eiliseen eteispostaukseen vielä minipostaus samasta tilasta pikkumiehen asusteilla stailattuna. :)

Sinapinsävyiset lenkkarit tilasin Zaran kesäalesta ensi kevään ensiaskelia ajatellen. :) Katsotaan miten koko osuu yksiin. Ja väri. Ainakin nyt syksyllä sinapinkeltaista taas näkee.

Puisen kameran sain pieneltä brittimerkiltä Milo and Monkey:lta Instagram-yhteistyön merkeissä, ja olemme molemmat Patrikin kanssa aivan innoissamme siitä. Taidan palata kameraan vielä omana postauksenaan. <3

Sininen Benettonin valikoimiin kuuluva suloien nallehuppari on lahja sukulaisilta ja ollut jo ahkerassa käytössä. Juuri sopiva näihin viileämpiin kesäsäihin, kun ulkoillessa tarvitsee jotain lämmikettä bodyn päälle. Lahjakääreistä päätellen löytyy ainakin Stockmannin valikoimista.

Yritän vielä tällä viikolla saada kunnon katsauksen siitä, mitä pikkuherra on kahden viime kuukauden aikana oppinut. Eli kuulumisiin!

Niin ja mielelläni kuulisin, mitä mieltä olisitte tämänkaltaisista minipostauksista aina välillä..? :)