collaboration

Beige katto Cover Storyn maalilla

Collaboration | Yhteistyössä Cover Storyn kanssa

Voi miten olenkaan nauttinut tästä vuoden 2022 jälkimmäisestä puoliskosta, kun asuntomme on pala palalta rakentunut meidän näköiseksemme. <3 Yksi näyttävämpiä muutoksia on ollut olohuoneen ja etenkin sen katon maalaaminen beigeksi. Olin pohtinut tätä pitkään ja hakenut inspiraatiota mm. tästä, tästä, tästä ja tästä Instagramista bongaamastani kuvasta. Huikeista referensseistä huolimatta kävin useamman kuukauden pohdintaa itsekseni olisiko ”järkevää” maalata virheettömässä kunnossa olevaa valkoista kattoa. Mitä jos en pitäisikään lopputuloksesta? Tulisiko tilasta tunkkainen, jos katto ei olisikaan hohtavan valkoinen? Tai näyttäisikö tila matalammalta? Näiden ilmeisten kysymysten lisäksi kyse oli myös valinnoista: jos maalaisin katon näyttävästi värikkääksi, en voisi kikkailla erityylisillä maaleilla muualla, sillä haluan pitää kokonaisuuden selkeänä.

Lähtötilanne. Tässä alkujaan vaaleansininen seinä on jo maalattu vaalealla pohjamaalilla urakoitsijan toimesta, sillä siihen tuli kylpyhuoneremontin aikana jotain kolhuja.

Lähtötilanne. Tästä näette alkuperäisen sinisen sävyn, joka ei mielestäni istunut ainakaan meidän sisustukseen yhdistettynä lainkaan. Huomaa myös todella esteettinen kattovalaisin :)

Vähitellen omat ajatukset kirkastuivat. Totesin, että maali on vain maalia – jos en pitäisi värikkäästä katosta, saisi sen aina palautettua parilla maalikerroksella valkoiseksi. Järkeilin myös, että jos valitsen kattoon tarpeeksi aurinkoisen sävyn, ei lopputuloksesta voi tulla tunkkaista. Lisäksi edellinen asukas oli laskenut kattomaalin rajan todella alas (noin 20 senttiä katosta), mikä mielestäni teki alkuperäisestä tilasta vain matalamman näköisen, kun seinät ikään kuin loppuivat kesken (vaikka tarkoitus on luultavasti ollut päinvastainen). Joten päätin uskaltaa. Jos ei ota missään kohti sisustuksessa riskejä, tulee lopputuloksesta vääjäämättä tylsä - ja se nyt vasta kamaalaa olisikin!

Instagramia seuranneet eivät ole voineet välttyä törmäämästä Cover Storyyn. Cover Story on ryminällä Suomen maalimarkkinoille tullut vuonna 2021 perustettu kotimainen yritys, joka on omien sanojensa mukaan ”vaihtoehto kaikille niille, joille maalaaminen ei ole remontointia, vaan sisustamista”. Värikartta on graafikko ja AD Päivi Häikiön huolella kuratoima, ja näin jokainen sävy on ”juuri oikea”, eikä vääriä vaihtoehtoja ole. Kuluttajana iloitsen myös siitä, että sävyvaihtoehtoja on hallittava määrä – värikartassa on noin viisikymmentä sävyä.

Merkittävä oivallus Cover Storyn palvelukokemusta on suuret A4-kokoiset sävymallit, jotka on maalattu ihan oikealla maalilla, jotta sävy on varmasti totuudenmukainen. Tämä oivallus tarkoittaa, että minun ei kuluttajana tarvitse enää ostaa lukuisia pikkupurkkeja ja tehdä koemaalauksia seinään. Tai yrittää tihrustaa muutaman sentin kokoisista lappusista, mikä sävy olisi toimivin. Pisteenä iin päälle Cover Storyn sävymallit ovat suuria tarra-arkkeja, joten niiden kiinnittäminen onnistui vaivatta myös kattoon.

Valitsin kattoon teipattavaksi kaksi sävyä: i01 EEVA Timeless linen sekä vakiovärikarttaan kuuluva tummempi LB6 Simone Soft sand. Molemmat näyttivät upeilta. Jälkimmäisessä olisi ollut vielä enemmän syvyyttä ja potkua. Voiton vei kuitenkin i01EEVA, joka taittuu mielestäni kauniisti keltaiseen ja löytää kivasti parinsa naapurihuoneen keittiöstä. Tämä sävy oli myös valoisampi ja siten turvallisempi vaihtoehto huoneeseen, jonka erkkeri aukeaa pohjoiseen.  

Olohuoneen seinät olivat alkujaan siniset. Sävy ei ollut yhtään itseni näköinen, joten tiesin jo asuntoa ostaessamme, että ne eivät tulisi jäämään. Valitsin ensin seiniin Cover Storyn kartasta kauniisti kellertävän sävyn 008 SYLVIA Marble white, mutta yhden seinän maalattuamme totesin, että sävy olisi liian lähellä kattomaalia. Halusin, että katto nousee vähän voimakkaammin esiin, joten lopulta vaihdoin seiniin neutraalin sävyn 002 EMILY Paper white.

Korkattu 008 SYLVIA-purkki löysin täydellisen paikan keittiöstä. Sävy on hyvin lähellä kermaisia ovi- ja jalkalistoja ja samaa sävymaailmaa myös keittiön kaappien kanssa, sillä halusin luoda pehmeän tone-to-tone tunnelman. Esittelen keittiön teille joku toinen kerta vielä omana postauksenaan, mutta sen seinä vilahtaa jo näissä kahdessa alemmassa kuvassa. On muutes jännittävää, miten olohuoneen paperinvalkoinen seinämaali 002 EMILY näyttää näissä kuvissa todella kermaiselta. Luultavasti lämpimään taittavat uudet valoverhomme (lue niistä lisää täältä) ovat olleet kuvaushetkellä ikkunassa, jolloin koko huoneen valomaailman on pehmentynyt.

Kuvassa takimmaisena näkyvä nyt vihreä työhuone odottaa vielä uutta maalia ylleen. Luultavasti samassa luonnonvalkoinen-beige -sävymaailmassa tullaan liikkumaan.

Lopputuloksesta tuli todella upea; en voisi tyytyväisempi olla. Ilokseni myös Patrik pitää jopa beigestä katosta, vaikka ei alkujaan yhtään innostunut katon maalaamisesta. Tuntuu myös kivalta ajatella, että ympyrä ikään kuin sulkeutuu, sillä käsittääkseni entis aikaan myös katoissa käytettiin rohkeammin sävyä. ”1920-luvun klassismiin on sisäkatoissa kuulunut geometriset muodot ja toisiinsa sointuvat pehmeät värit” luin Maaria Repon kiinnostavasta opinnäytetyöstä ”Sisäkatot sisustuksen osana”. Erinomainen esimerkki tästä on eteisen kattomme. Palataan sen esittelyyn toinen kerta!

Maaleista on saatu alennusta Cover Storylta some-näkyvyyttä vastaan.

Puiset Wood-lokerikot Savolta

Collaboration | Yhteistyössä Savon kanssa

Joko olette päässeet joululoman viettoon? Vietimme eilen (to 22.12.) tiimini kanssa superkivaa tiimipäivää ilmajoogan ja joulukranssiworkshopin merkeissä ja tänään aaton aattona olen lomalla, joten ihana pehmeä lasku jouluun <3  Ja onpa kiva päästä kirjoittamaan teille kerrankin muulloinkin kuin yön pikkutunteina! Kurkistetaan jälleen keittiöön; esittelyvuorossa Savon puiset Wood-lokerikot*, joilla halusin nostaa keittiömme profiilia.

Alta näkyy lähtötilanne; tämä tummanharmaa muovinen Visio-aterinlokerikko löytyy niin ikään Savon valikoimista. Funktionaalinen lokerikko hoiti hommansa, mutta halusin keittiöön viimeistellympää ilmettä, ja niinpä lähdin kartoittamaan puisia vaihtoehtoja.

Etsinnässä oli siis kauniit minimalistiset puiset lokerikot, jotka mukautuisivat tarpeisiimme. Ykkösvaihtoehdoksi nousi nämä Savon Wood-lokerikot, sillä modulaarinen sarja mukautuu tarpeisiimme. Sarjaan kuuluu erikokoisia osia, joista jokainen voi kätevästi koostaa juuri omanlaisensa. Mainittakoon vielä, että myös BORA-lietemme on tilattu Savolta (yhteistyöpostaus löytyy täältä), mutta puiset aterinlaatikot löysin ihan sattumalta googlaillessani vaihtoehtoja. Eli jälleen kerran menin objektinen valintaprosessi edellä, ja yhteistyökuvio syntyi vasta sen jälkeen.

Aterimet ja erilaiset keittiövälineet mahtuvat meillä kahteen matalaan vetolaatikkoon. Toisessa laatikossa on tiiviissä tilassa kuusi pikkulokeroa, joihin saa kätevästi kaikki aterimet. Haarukoiden, veitsien, isojen ja pienten lusikoiden lisäksi jää vielä pari lokeroa ekstraakin esimerkiksi puisille leipäveitsille ym. Pikkulokeroiden seurana on kaksi korkeaa kapeaa lokeroa suuremmille työkaluille – toiseen tulee puiset ja toiseen metalliset arkisessa käytössä olevat keittiövälineet.

Pohdin alkujaan, miten vaalea materiaali istuu tammisen lattian ja myös laatikoiden etupaneelista löytyvän massiivitammen kanssa, mutta todella hyvältä näyttää, eikös! Ja itse asiassa kokonaisuus on vain kiinnostavampi, kun kaikki puulajit ei ole valittu sävy-sävyyn. Myös kylpyhuoneeseen valitsin eri puuta saunan paneeleihin ja kalusteisiin tuomaan hieman vaihtelua.

Toiseen laatikkoon halusin kunnolla tilaa veitsille. Olen aiemmin työskennellyt Fiskarsilla veitsien parissa, ja jo niiltä ajoilta muistiin on jäänyt ohjeet hyvästä säilytyksestä: jotta veitset pysyvät terävinä, tulee ne säilyttää (ja pestä) niin, ettei terät pääse kolisemaan. Veitsitelineen lisäksi toisesta laatikosta löytyy tilaa harvemmin käytössä oleville työkaluille.

Materiaalina laatikoissa on vaalea Vietnamista tuleva kumipuu, joka Savon mukaan syntyy kumituotannon oheistuotteena (kuten kumipuulla on lukemani perusteella tapana). Pikainen googlailu kertoo, että kumipuuviljelmät kattavat suuria alueita Kaakkois-Aasian metsistä, ja niihin liittyvät haasteet kiteytyvät etenkin monoviljelyyn eli toisin sanoen luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen. Kumipuut ovat myös herkkiä kasvitaudeille (eli vaativat runsaasti myrkytystä) ja juovat runsaasti vettä, mikä saattaa haastaa alueen vesivarantoa. En ole asiaan perehtynyt, mutta vaikuttaa siltä, että kumipuuta viljellään kuitenkin ensikädessä juuri siitä saatavan luonnonkumin takia, joten tällöin on hienoa, että elinkaarensa päähän tullut kumipuu hyödynnetään vielä huonekaluteollisuuden materiaalina. (Kommentoikaa alle, jos jollakulla on tästä enempi tietoa.)

Laatikoiden järjesteleminen tarjosi jälleen hyvän tilaisuuden käydä kaikki kitchen toolit kriittisesti läpi. Monesti ihmisten laatikot (ja kaapit ja varastot) pursuavat tavaraa, jota emme oikeasti edes käytä. Lukemani mukaan ihmiset käyttävät noin kymmentä prosenttia vaatekaapistaan. Olisi kiinnostavaa tietää mikä luku mahtaa olla keittiön puolella. Itsekin havahduin siihen, että noista kuvissa vielä näkyvistä lintusaksista olisi varmasti aika jo luopua; en ole varmaan koskaan käyttänyt niitä. Mutta tiedän erään (isäni), jolle nämä ovat varmasti mieluinen joululahja. <3

Nyt, ihanaa joulua! Ja kuullaan vielä luultavasti ennen vuoden vaihtumista!

* Tuotteet saatu Savolta some-näkyvyyttä ja valokuvia vastaan.

Kauniit valoverhot Lauritzonilta

Collaboration | Yhteistyössä Lauritzonin kanssa

Instagramia seuraavat ovatkin jo nähneet kuvia meidän ihanista uusista verhoista; en voisi tyytyväisempi niihin olla! En ole juurikaan käyttänyt verhoja aiemmissa kodeissamme, mutta tänne Töölöön tämä pehmeämpi tunnelma jotenkin istuu. Ja toki myös tähän aikaan kuuluu vahvasti pehmeät murretut sävyt ja runsaampi tekstiilien sekä sisustusesineiden käyttö vastapainona aiemmalle vitivalkoiselle pelkistetylle skandityylille.

Visiossani näin alusta saakka erkkerin edessä täyspitkät ohuet verhot, jotka laskeutuisivat kauniisti ja päästäisivät valon siivilöitymään pehmeästi. Täydellinen kangas löytyi Lauritzonin omasta valikoimasta.* Laadukkaista kankaistaan ja näyttävistä kuvioistaan tunnettu Lauritzon on 111-vuotias perhefirma, jonka toiminnassa on nyt mukana jo neljäs sukupolvi. <3

Etualalla näkyvä pyöreä rahi on päällystetty Lauritzonin ihanalla Orsetto-kankaalla. Lue lisää rahista täältä ja kurkkaa samalla miltä tila näytti ennen verhoja ja maalaamista.

Verhokankaaksemme valikoitunut Prima on 300 senttinen tuplaleveä valoverho, josta saa kauniisti laskeutuvat saumattomat kokonaisuudet suurempiinkin tiloihin. Priman värikartassa on runsaasti pehmeitä, vaaleita sävyjä. Meille valitsin kauniin kermaisen värin 05 (nimi wool), ja siinä on juuri sopivasti lämmintä sävyä. Valkoisten seinien rinnalla verhot löytävät parinsa beigestä katosta.  

Kangas on 100% polyesteria. Ajatuksena luonnonmateriaalit (etenkin pellava) olisivat olleet ihania, mutta pellavakankaat eivät yksinkertaisesti olleet tarpeeksi ohuita. Halusin erkkeriin nimenomaan kauniisti valoa siivilöivän valoverhon, jotta verhot jäävät ilmaviksi ja kaupunkimaisema kuultaa läpi silloinkin, kun verhot ovat ikkunan edessä.

Verhon yläreunaan on pujotettu ns. wave-ripustukselle ominainen nauha, jossa on pikkuisia kiinnikkeitä, jotka liukuvat suoraan verhokiskoon ja alareunaan puolestaan on ommeltu ohut lyijynauha. Näiden ansiosta verho asettuu ikään kuin automaattisesti kauniiseen symmetriseen aaltomaiseen ripustukseen.

Alkujaan haaveilin kattoon kiinnitetyistä kiskoista, mutta edellisen asukkaan seinälle asentamat kiskot olivat sen verran toimivat, ettei tuntunut mielekkäältä uusia niitä. Vanhempien makuuhuoneesta kiskot kuitenkin puuttuvat, joten siellä pääsen sitten luultavasti testaamaan Lauritzonin täyttä verhopalvelua, jossa koko paketti - kiskot, asennukset, ompelutyö jne. - tulee heiltä. Nyt otin verhojen mitat itse (oli oikeastaan hyvin yksinkertaista lasermitalla) ja selvisin myös asennuksesta hyvin ihan yksin.

Nyt kun olen päässyt verhojen kanssa hyvään alkuun, olisi seuraavana vuorossa työhuoneen viimeistely. Eli käytännössä pitää päättää ensin sen seinämaalin sävy ja valita sitten verhojen sävy- tai toisinpäin :)  Luultavasti menen samalla Prima-kankaalla ja mahdollisesti myös samalla sävyllä kuin viereisessä olohuoneessa yhtenäisen ilmeen luomiseksi. Eri huoneissa toistuvat tutut elementit rauhoittavat tilaa.

Laittakaa rohkeasti kysymyksiä alla, jos jokin jäi vielä mietityttämään!

* Verhoista saatu alennusta. Lisäksi hyvä ystäväni työskentelee yrityksessä.

Puhtaampaa sisäilmaa Velco-korvausilmaventtiileillä

Collaboration | Yhteistyössä Terveysilman kanssa

Blogia pidempään seuraavat saattavat muistaakin, että olen jo aiemminkin vinkannut teille näistä Velcon korvausilmaventtiileistä. Siinä missä edellisessä kodissamme upgreidasin ilmanvaihtoventtiilit remonttimme yhteydessä, oli tähän asuntoon asennettu Velcon venttiilit jo edellisen remontoijan toimesta. Lisäksi taloyhtiön kokonaisvaltaisen LVI-remontin yhteydessä päivitettiin ko. ilmanvaihtoventtiilit kaikkiin huoneistoihin, joten nyt tulee sitten puhtaampaa sisäilmaan koko taloon. :)

Lastenhuoneessa on melko kivasti säilytystilaa, joten esillä on tavaroita varsin harkitusti. Näytille on päässyt puiset hulahulavanteet (Ferm Livingiltä löytyy hyvin vastaava), Nordean vanha 2nd hand Karhu-säästölipas sekä hyllyllä vaihtuva kokoelma suosikkieläimiä, Wooden storyn ihana auto, Kristina Damin puinen rasia ja kirpputorilta löytyneitä pikkumuumeja. Seinällä esikoisen rakas maalaus, jossa on Kierrätyskeskuksesta löytyneet vanhat puukehykset. (Pakko vinkata, että Kierrätyskeskus on juurikin paras paikka etsiä liki ilmaisia upeasti patinoituneita kehyksiä!)

Etenkin näin kantakaupungissa asuessa puhdistava ilmanvaihtoventtiili on aivan ensiarvoisen tärkeää. Alla olevasta kuvasta näette miltä meidän lastenhuoneen venttiilin sisus näyttää vain puolen vuoden käytön jälkeen! Tuntuu hurjalta ajatella, että kaikki tämä moska olisi leijaillut huoneeseen, ellei venttiilin sisällä oleva pörröinen suodatin olisi sitonut ilman epäpuhtauksia itseensä. Sähköstaattisesti varattu suodatin vetää mikroskooppisetkin hiukkaset puoleensa kuin magneetti ja vangitsee ne suodattimen kuiturakenteeseen.

Vanhalle kerrostaloasunnolle tyypilliseen tapaan asunnon ilmanvaihto on painovoimainen, joten jokaisessa huoneessaamme on Velcon korvausilmaa puhdistava venttiili. Ne on asennettu vanhoihin alkuperäisiin läpivienteihin, joten itse asennus onnistuu pienellä vaivalla. Venttiilejä ei myöskään tarvitse säätään säätilan muuttuessa, sillä niiden sisäänrakennettu termostaatti säätää venttiilin avausta automaattisesti ulkolämpötilan mukaan – lämpimällä säällä suuremmalle, kylmällä pienemmälle – kätevää ja energiaa säästävää. Venttiileihin on saatavissa myös äänenvaimennusominaisuudet – tämäkin on todella tärkeää kaikille meille keskustassa asuville. Lue lisää aiheesta täältä.

HUOM: Suodatinta vaihtaessa pörröinen puoli tulee aina päällepäin.

Väriltään venttiili on puhtaanvalkoinen ja siihen on saatavissa sekä pyöreää että neliskulmaista kaulusta. Meillä vanhat luukut ovat olleet kulmikkaat, joten tuo kulmikas kaulus on ollut näihin helpoin vaihtoehto. Visuaalisesti suosisin kyllä pyöreää, joten tulen luultavasti työstämään tätä lastenhuoneen ilmanvaihtoaukkoa vielä hieman seinien maalauksen yhteydessä. Tällöin olisi tarkoitus myös samalla maalata nämä muoviset osat seinämaalilla. Keittiössä jo tätä kokeilin ja lopputuloksesta tuli upea. Palataan vielä siihen!

HUOM: Tärkeä lisäys: Eräs Fb-seuraajistani vinkkasi (kiitos!), että ilmanvaihtoasiat kuuluvat taloyhtiön vastuulle ja pikainen googlaus tosiaan vahvisti tämän. Lukemani mukaan jopa ilmeisesti suodattimien vaihto kuuluisi taloyhtiölle… Oikea tapa vaikuttaa asiaan kerrostaloasunnoissa olisi siis mitä ilmeisemmin taloyhtiön hallituksen kautta.

Pssst. Täältä voi käydä lukemassa aiemman kirjoitukseni aiheesta sekä kurkata samalla edelliseen kotiimme.