Collaboration | Yhteistyössä Cover Storyn kanssa
Voi miten olenkaan nauttinut tästä vuoden 2022 jälkimmäisestä puoliskosta, kun asuntomme on pala palalta rakentunut meidän näköiseksemme. <3 Yksi näyttävämpiä muutoksia on ollut olohuoneen ja etenkin sen katon maalaaminen beigeksi. Olin pohtinut tätä pitkään ja hakenut inspiraatiota mm. tästä, tästä, tästä ja tästä Instagramista bongaamastani kuvasta. Huikeista referensseistä huolimatta kävin useamman kuukauden pohdintaa itsekseni olisiko ”järkevää” maalata virheettömässä kunnossa olevaa valkoista kattoa. Mitä jos en pitäisikään lopputuloksesta? Tulisiko tilasta tunkkainen, jos katto ei olisikaan hohtavan valkoinen? Tai näyttäisikö tila matalammalta? Näiden ilmeisten kysymysten lisäksi kyse oli myös valinnoista: jos maalaisin katon näyttävästi värikkääksi, en voisi kikkailla erityylisillä maaleilla muualla, sillä haluan pitää kokonaisuuden selkeänä.
Lähtötilanne. Tässä alkujaan vaaleansininen seinä on jo maalattu vaalealla pohjamaalilla urakoitsijan toimesta, sillä siihen tuli kylpyhuoneremontin aikana jotain kolhuja.
Lähtötilanne. Tästä näette alkuperäisen sinisen sävyn, joka ei mielestäni istunut ainakaan meidän sisustukseen yhdistettynä lainkaan. Huomaa myös todella esteettinen kattovalaisin :)
Vähitellen omat ajatukset kirkastuivat. Totesin, että maali on vain maalia – jos en pitäisi värikkäästä katosta, saisi sen aina palautettua parilla maalikerroksella valkoiseksi. Järkeilin myös, että jos valitsen kattoon tarpeeksi aurinkoisen sävyn, ei lopputuloksesta voi tulla tunkkaista. Lisäksi edellinen asukas oli laskenut kattomaalin rajan todella alas (noin 20 senttiä katosta), mikä mielestäni teki alkuperäisestä tilasta vain matalamman näköisen, kun seinät ikään kuin loppuivat kesken (vaikka tarkoitus on luultavasti ollut päinvastainen). Joten päätin uskaltaa. Jos ei ota missään kohti sisustuksessa riskejä, tulee lopputuloksesta vääjäämättä tylsä - ja se nyt vasta kamaalaa olisikin!
Instagramia seuranneet eivät ole voineet välttyä törmäämästä Cover Storyyn. Cover Story on ryminällä Suomen maalimarkkinoille tullut vuonna 2021 perustettu kotimainen yritys, joka on omien sanojensa mukaan ”vaihtoehto kaikille niille, joille maalaaminen ei ole remontointia, vaan sisustamista”. Värikartta on graafikko ja AD Päivi Häikiön huolella kuratoima, ja näin jokainen sävy on ”juuri oikea”, eikä vääriä vaihtoehtoja ole. Kuluttajana iloitsen myös siitä, että sävyvaihtoehtoja on hallittava määrä – värikartassa on noin viisikymmentä sävyä.
Merkittävä oivallus Cover Storyn palvelukokemusta on suuret A4-kokoiset sävymallit, jotka on maalattu ihan oikealla maalilla, jotta sävy on varmasti totuudenmukainen. Tämä oivallus tarkoittaa, että minun ei kuluttajana tarvitse enää ostaa lukuisia pikkupurkkeja ja tehdä koemaalauksia seinään. Tai yrittää tihrustaa muutaman sentin kokoisista lappusista, mikä sävy olisi toimivin. Pisteenä iin päälle Cover Storyn sävymallit ovat suuria tarra-arkkeja, joten niiden kiinnittäminen onnistui vaivatta myös kattoon.
Valitsin kattoon teipattavaksi kaksi sävyä: i01 EEVA Timeless linen sekä vakiovärikarttaan kuuluva tummempi LB6 Simone Soft sand. Molemmat näyttivät upeilta. Jälkimmäisessä olisi ollut vielä enemmän syvyyttä ja potkua. Voiton vei kuitenkin i01EEVA, joka taittuu mielestäni kauniisti keltaiseen ja löytää kivasti parinsa naapurihuoneen keittiöstä. Tämä sävy oli myös valoisampi ja siten turvallisempi vaihtoehto huoneeseen, jonka erkkeri aukeaa pohjoiseen.
Olohuoneen seinät olivat alkujaan siniset. Sävy ei ollut yhtään itseni näköinen, joten tiesin jo asuntoa ostaessamme, että ne eivät tulisi jäämään. Valitsin ensin seiniin Cover Storyn kartasta kauniisti kellertävän sävyn 008 SYLVIA Marble white, mutta yhden seinän maalattuamme totesin, että sävy olisi liian lähellä kattomaalia. Halusin, että katto nousee vähän voimakkaammin esiin, joten lopulta vaihdoin seiniin neutraalin sävyn 002 EMILY Paper white.
Korkattu 008 SYLVIA-purkki löysin täydellisen paikan keittiöstä. Sävy on hyvin lähellä kermaisia ovi- ja jalkalistoja ja samaa sävymaailmaa myös keittiön kaappien kanssa, sillä halusin luoda pehmeän tone-to-tone tunnelman. Esittelen keittiön teille joku toinen kerta vielä omana postauksenaan, mutta sen seinä vilahtaa jo näissä kahdessa alemmassa kuvassa. On muutes jännittävää, miten olohuoneen paperinvalkoinen seinämaali 002 EMILY näyttää näissä kuvissa todella kermaiselta. Luultavasti lämpimään taittavat uudet valoverhomme (lue niistä lisää täältä) ovat olleet kuvaushetkellä ikkunassa, jolloin koko huoneen valomaailman on pehmentynyt.
Kuvassa takimmaisena näkyvä nyt vihreä työhuone odottaa vielä uutta maalia ylleen. Luultavasti samassa luonnonvalkoinen-beige -sävymaailmassa tullaan liikkumaan.
Lopputuloksesta tuli todella upea; en voisi tyytyväisempi olla. Ilokseni myös Patrik pitää jopa beigestä katosta, vaikka ei alkujaan yhtään innostunut katon maalaamisesta. Tuntuu myös kivalta ajatella, että ympyrä ikään kuin sulkeutuu, sillä käsittääkseni entis aikaan myös katoissa käytettiin rohkeammin sävyä. ”1920-luvun klassismiin on sisäkatoissa kuulunut geometriset muodot ja toisiinsa sointuvat pehmeät värit” luin Maaria Repon kiinnostavasta opinnäytetyöstä ”Sisäkatot sisustuksen osana”. Erinomainen esimerkki tästä on eteisen kattomme. Palataan sen esittelyyn toinen kerta!
Maaleista on saatu alennusta Cover Storylta some-näkyvyyttä vastaan.
