Kuusi toi joulun

Voi apua, pääsen jälleen aloittamaan vakiofraasillani – tervehdys pitkästä aikaa! Kurkistetaan tänään meidän jouluiseen keittiöön. Siitä onkin hetki, kun olemme blogissa siellä vierailleet. Löysin meille niin kauniin kuusen tänä vuonna, että se inspiroi tarttumaan kameraan.

Kaunis messinkinen latvatähti Ferm Livingiltä.

Pikkuapuri <3 Suosin tällä hetkellä sekä omassa, että W:n pukeutumisessa pitkälti ruskeita maanläheisiä sävyjä.

Viime vuonna tilaisin kuusen netistä niin, että pääsin määrittelemään vain sen pituuden. Kuusi oli lähes kolme metriä korkea ja melkein yhtä leveä; erittäin tuuhea ilmestys. Jenkkityylinen olisi kuvaava adjektiivi, jos näky pitäisi tiivistää yhteen sanaan. Viime kerrasta viisastuneena tajusin, etten voi ostaa kuusta näkemättä. Tänä vuonna kiersinkin ainakin kolme kuusenmyyntipistettä, kunnes löysin Hietalahden torilta aivan mielettömän kauniita latvakuusia. Ja ei siis pellolla kasvatettuja täydelliseksi trimmattuja tarhakuusia, vaan suoraan luonnosta kaikkine epätäydellisyyksineen.

Haussa oli mahdollisimman harva ja toispuoleinen kuusi – eli ei ihan tyypillinen tapaus :) Vitsailinkin, että me voisimme hakea sitten sen kuusen, joka jää kaikilta muilta kelpuuttamatta. Kuusemme myynyt henkilö sanoikin, että useampaan kertaan mietti, viitsiikö tuoda sitä edes näytille. Onneksi toi – minun mielestä tämä on upea. Viimevuotisen vastakohta.

Paikkansa kuusi löysi keittiön pitkältä seinältä; kutakuinkin koko asunnon keskipisteestä. Siitä se näkyy kivasti sekä keittiöön että olohuoneeseen. Koristeiden osalta noudatin samaa monivuotista linjaa lasipalloineen, jotka ovat muisto Yhdysvalloissa viettämästäni vuodesta. Kauneimpia koristeita ovat kuitenkin oikeat kävyt. Viime päivinä täällä onkin kuulunut pieniä poksahduksen ääniä, kun kävyt ovat hiljalleen auenneet loistoonsa. Joulu on siis saapunut tänä vuonna myös tuoksuin ja äänin. <3

Upeat antiikkiset kynttilänpidikkeet löysin muutama vuosi sitten Torista. Ne ovat patinoituneet äärettömän kauniisti. Olen niin iloinen niistä, sillä muoviset valosarjat lytistävät tunnelman mielestäni täysin. Myös kuvissa vilahtava suurikokoinen olkipukki on löytynyt vuosia sitten Torista. Molempia olin metsästänyt pitkään.

Pikkuikkunalla näkyvät puiset kuuset olen leikannut itse ohuesta vanerista puutyökurssilla ja liimannut 90-aseteen kulmaan. Super helppoa puuhastelua ja onnistuu vaikka pienellä käsisahalla.

Btw, musta Menun pöytä(levy) on pysynyt hyvässä kunnossa, vaikka onkin todella kovalla koetuksella pikkuruokailijan kanssa.

Pari kuusen alinta oksaa päätyi keittiön pöydälle Marimekon maljakkoon. Yleensä olen ostanut siihen kukkakaupasta havunoksan, mutta tämä oli kaunis ekologinen ratkaisu. Yksi suuri oksa olisi tarkoitus kiinnittää vielä ikkunaan; katsotaan saanko aikaiseksi.

Onko lukijoissa latvakuuseen päätyneitä? Entä miten juhlitte h-hetkeä? Aattoa suuntaamme viettämään Patrikin vanhempien luo Espooseen ja 25. päivä äitini tulee meille yökylään. Kiva kun tulee sen myötä hankittua jouluruuat kotiinkin. Eli hyvin rauhallisesti on tarkoitus joulua täällä viettää perheen kesken. <3

Lämmintä ja rauhallista joulua!

P.S. Viime vuotiset joulukuvat löytyvät täältä. Hylly oli kieltämättä silloin selkeästi onnistuneempi ja ihmekös tuo, sillä nyt en sitä erikseen jouluun stailannut. Ripauksen joulua tuo siihen kollegalta saatu kaunis kortti. Lisää jouluaiheisia postauksia löytyy tämän Christmas-tägin alta.

Jouluinen hylly

Jouluinen tervehdys puolitoistaviikkoisen hengähdystauon jälkeen. Viimeiset kaksi viikonloppua olen kuvaillut LumoKidsin sänkyjä, joten oli kiva pitää tänään kunnolla vapaata ja ottaa kuvia ihan vain omaksi iloksi. Vaikka nautin stailaamisesta ja kuvaamisesta myös toimeksiantoja tehdessä, on niissä silti väistämättä pieni stressielementti aikana mukana. Mutta palataan kuvauksiin ja niiden suunnitteluun – sekä ennen kaikkea lopputulokseen – vielä myöhemmin; tänään muutama sana meidän joulusta.

Patrikin molemmat siskot lähtevät puolisoineen tänä vuonna ulkomaille puolisoidensa perheiden luo, joten olimme kutsuneet hänen perheen meille jouludinnerille jo perjantai-illaksi eli kymmenen päivää etuajassa. Järjestelyt jäivät töiden takia aivan viime tippaan (ensimmäiset vieraat saivat mm. koristella kuusen :)) ja ainoa itse tekemäni elementti oli joulutortut (valmiista taikinasta),. Tärkeintä oli kuitenkin viettää iltaa saman pöydän ääressä.

Pöydästä puheenollen, pyöreä pöytämme pääsikin tulikokeeseen, sillä meitä aikuisia oli kahdeksan ja W vielä siihen päälle. Yllättyvän hyvin mahduimme! Tarjoiltavat laitoin esille suosiolla saarekkeelle; kiva kun siinä on kunnolla kokoa.

Marimekon Ming-vaasiin hain yhden ainokaisen silkinpehmeän männynoksan. Hintaa tälle ja yhdelle toiselle pikkukukalle kertyi huikeat 2,80 euroa. Mielestäni kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Myös hylly sai ylleen joulustailauksen. Alahyllylle lisäsin vain yhden kävyn. Toiselle hyllylle toin esimieheltäni saamani ihanan jouluruusun sekä pari kynttiläjalkaa. Kolmihaarainen keraaminen kynttelikkö on parin euron kirppislöytö; messinkinen puolestaan Instagramin ikisuosikki Ferm Livingiltä, jonka hankin täksi jouluksi. Kolmatta hyllyä koristaa ystävältäni saamani kaunis piparkakkureki.

Loppupelissä joulu syntyi siis varsin vähäisillä elementeillä ja hillityllä väripaletilla. Nyt nukkumaan. Palataan vielä pian meidän kuuseen, joka senkin on jo koristeltu. :)

Hyllyt järjestyksessä

Kuvailin viime viikonloppuna pitkästä aikaa meidän keittiötä. Oli ihanaa kun jokainen nurkka oli taas (ainakin hetken) täydellisessä järjestyksessä – yksi näitä bloggaamisen hyviä puolia, heh. Nautin suunnattomasti siisteydestä ja nimenomaan siitä, että kaikki tavarat ovat paikallaan (villakoirat eivät niinkään haittaa). Lapsiperheessä on kuitenkin hyväksyttävä, että elämisen jäljet saavat näkyä.

Kuvailin myös keittiökaappeja, joten palataan niihin vielä myöhemmin. Nyt kuitenkin muutama sana integroidusta hyllystämme ja nimenomaan sen sommittelusta. (Siitä miksi hylly tuli juuri tähän kohtaan, voit lukea tästä aiemmasta postauksestani.)

Hyllyn sommittelu lähtee kauniiden ja itselleni jollakin tapaa tärkeiden esineiden valitsemisesta. Yritän noudattaa kodissani sellaista periaatetta, että kun hankkii vain kauniita esineitä, ei lopputuloksesta voi tulla huonoa, vaikkeivät kaikki tavarat aina täydellisessä järjestyksessä olisikaan. Kaikki uudet hankinnat noudattavat tätä linjaa, mutta kyllä meidänkin kaapeista löytyy esimerkiksi kirkkaansininen taikinakulho, joita ei ole aikoinaan valittu estetiikka edellä. :)

Toiseksi pidän hyllyn sommittelua tehdessä mielessäni esineiden värisävyt. Harmonisen kokoelman saamiseksi valitsen yleensä muutaman toisiinsa sointuvan sävyn. Tähän sommitelmaan valikoitui pääväreiksi erisävyisiä valkoisia ja beigejä ripauksella vaaleanpunaista. Lisäksi alahyllyllä oleva musta By Lassenin kynttelikkö tuo asetelmaan kivasti särmää. Kaikkia värejä löytyy vähintään kahdesta kohtaa.

Kolmanneksi mietin esineiden muotoja; etenkin sitä kautta, että niihin tulee tarpeeksi variaatiota. Lisäksi myös esineiden korkeuseroja. Toiseksi alin hylly on tätä kriteeriä ajatellen vähän turhan ”flät”.

Loppupelissä kokonaisuus syntyy kuitenkin kokeilemalla liikaa miettimättä. Etenkin esineiden määrä hyllyllä määräytyy aika mututuntumalla. :)

Olisi kiva kuulla löytyykö teidän kodeista vastaavia integroituja hyllyjä!

Leppoisaa iltaa ja palataan ensi kerralla luultavasti meidän keittiöön!

Pöytä on katettu

Pikainen arki-illan tervehdys! Kuten jo vähän lupailinkin, niin kurkistetaan viime viikonloppuna järjestämäni dinnerin kattaukseen. Olin mukamas aloittamassa ruuan tekoa hyvissä ajoin, mutta hirmuinen hoppuhan siinä tuli. Joten en siis ehtinyt räpsiä kuvia siihen malliin kun olin suunnitellut.

Pääsin ensimmäistä kertaa kunnolla kattamaan valkoiset ruokailuastiat mustalle pöydälle – ja voi miten hyvältä ne näyttikään! Lautaset nousivat siitä niin upeasti. Ns. juhla-astioina meillä on käytössä Royal Copehagenin Blue Fluted Mega, mutta totta puhuen olen harkinnut kokonaisen astiaston myymistä. (Saa kysellä, mikäli joku kiinnostuu!) Työskentelin aiemmin Fiskarsilla, mutta nyt Marimekolla, joten olisi kiva vaihtaa ”oman talon astioihin”. Ja muutenkin oma tyylinikin on tässä matkan varrella hieman muuttunut.

Takuuvarma alkupala: Rosalan pyöreää saaristolaisleipää (jota löytyy Stockmannin Herkusta) + Herkun tiskin skagenröra + punasipulikuutioita ja ruohosipulia. Jos haluaa näistä vielä Instagram-ystävällisemmät, voin päälle tiputtaa vähän mätiä.

Lohta pinaatilla ja fetalla menossa uuniin.

Taisi olla myös ensimmäinen kerta, kun istuimme pöydän ääressä pidempään vähän isommalla porukalla (kahvitteluja ei lasketa). Meitä oli pöydän ääressä kuusi – tai oikeastaan seitsemän – nuorimman vieraan ollessa vain kahden viikon ikäinen <3 Katoin pöydän kuitenkin vain viidelle, sillä ex tempore mukaan liittyneet tuoreen äidin imetysdieetti ei mahdollistanut kuin banaanin ja marjoja… Kuusi illastajaa olisi kyllä mahtunut tarvittaessa, mutta ei enempää sopuisasti. Jännitin hieman etukäteen myös miten tuolit asettautuisivat pöydän ympärille, sillä pöydänjalat tulevat vain noin 25 sentin päähän kannen reunasta. Vieraiden mukaan kuulemma ihan hyvin. Pöytä on kuitenkin optimaalisin, jos siinä voi pitää vain neljää tuolia. (Ja kuvissa parhaalta näyttää  kolme.) Joten niin kaunis kuin se onkin, en valitsisi tätä mallia, jos perheessä olisi vakituisesti useampi syömäri.

Nyt nukkumaan, pikkumies on ruvennut heräämään jo kuuden jälkeen… Energistä loppuviikkoa! Ja palataan taas viikonloppuna!