Aurinkoista lauantaita! Vitsi, miten upea ilma tuolla ulkona! Ainakin Helsingissä paistaa pilvettömältä taivaalta ja mittari näyttää lempeästi muutaman asteen plussaa. Käytiin koko perheen voimin tankkaamassa jo aamusta aurinkoenergiaa ja ihmettelemässä jäiden sulamista. Miniretki huipentui rannassa nautittuihin grillimakkaroihin ja munkkirinkilöihin. Aivan paras aloitus viikonlopulle! Ja jälleen hyvä muistutus siitä, miten lapset eivät kaipaa hienoja hotelleja tai ulkomaanmatkoja; yhdessä olo ja ripaus omaa tarttuvaa innostusta vievät pitkälle. <3
Nyt lapset lähtivät isovanhempien luo muutamaksi tunniksi, joten pääsen kirjoittamaan ja myös kuvaamaan seuraavaa postausta. Pakko jo paljastaa, että Lauritzonin ja Interfacen kanssa yhteistyössä toteutettu rahi saapui eilen, ja se on aivan i-ha-na! Lisää siitä ensi kerralla.
Kirjoitin kuukausi sitten postauksen piipahdettuani Saija Halkon työhuoneella, ja lupasin palata häneltä tilaamiini lautasiin. Minulla on jo vuosia ollut visio vähäeleisistä keramiikkalautasista pehmeissä maanläheisissä sävyissä. Koska sellaisia ei ole etsinnästä huolimatta tullut vastaan, aloin kartoittaa piensarjoja työstäviä keraamikkoja, joilta voisin lautaset mahdollisesti tilata. Tämänkin prosessi vei useamman vuoden, sillä yllättävän harva työstää lautasia – etenkään suurempia ruokalautasia ja vielä sellaisissa pehmeissä sävyissä, joita etsin.
Viime toukokuussa löysin sattumalta Saijan tilin Instagramista. Minimalistinen, harkittu ja samalla kuitenkin pehmeä kädenjälki teki heti vaikutuksen. Lisäksi Saijan työstämien massojen väripaletti on täydellinen: ihania vihreitä, ruskeita ja beigejä. Check, check, check!
Tilaisin Saijalta ensin pari erikokoista lautasta testiin. Haaveilin suuremmasta lautaserästä, joten oli järkevää tutustua niihin ajan kanssa, ja testata myös miten ne istuisivat pesukoneeseen.
Nyt halkaisijaltaan 20 ja 26-senttiset lautaset ovat olleet meillä käytössä nelisen kuukautta, ja olen niin iloinen niistä. Joka kerta, kun otan lautasen kaapista, tunnen niistä suurta iloa. Kuulostaa ehkä jo hieman imelältä, mutta näin se on :) Lautasten tultua annoin (melkein) kaikki vanhat pikkulautaset sekä ruokalautaset eteenpäin, sillä halusin, että näistä uusista lautasista tulee nimenomaan meidän arkilautaset, joita käytetään jo-ka päi-vä. Olen huomannut, että niin kauan, kun kaapissa on jokin vaihtoehto, sitä tuppaa helposti ottamaan sen arkisemman vanhan version ja jotenkin säästämään näitä ”hienompia”. Ei; ei mitään järkeä. Astiat on ostettu käytettäviksi ja vain käytössä niistä on iloa. (Samaa ajattelua pyrin jalkauttamaan myös esimerkiksi lasten pukeutumiseen – kotiin viikonloppuna laitettaisiin nimenomaan ne kivoimmat vaatteet eikä mitään vanhoja nukkavieruja. Onko muita, jotka joutuvat tietoisesti muistuttamaan itseään tästä?)
Kauniit ohutreunaiset ruskeat lasit ovat vanhaa Iittalaa ja ostettaessa uuden veroiset. Yhdet parhaimmista kippislöydöistäni.
Takaisin lautasiin. Kuvassa näkyy esimerkki pienemmästä 20-senttisestä lautasesta beigessä sävyssä. Tilasin lautasia aika reilusti, ja otin rohkeasti myös eri värejä, joita voi sekoittaa keskenään. Beigen lisäksi löytyy myös vihreää, valkoista ja harmaata sekä W:lle erikoistoiveena tehty vaaleansininen lautanen. Muodoltaan lautaset ovat aivan tasaiset ja isompi lautanen on vielä hyvin matalareunainen. Itse en ole kokenut tätä mitenkään vaikeaksi ja onneksi puolisonikin on jo tottunut siihen, että valinnat tehdään estetiikka edellä. :)
Mainittakoon vielä, että itseäni on kiehtonut kuvissa viime aikoina hieman tummempi ja varjoja korostava fiilis. Ja vastaavasti kovin kirkkaiksi ja valoisiksi käsitellyt kuvat eivät tunnu enää niin omilta. Niinpä kokeilinkin näissä jo vähän tummempaa ja pehmeämpää linjaa. Mitä mieltä olette..? Saa ja kannattaa rohkeasti kommentoida!
Nyt vielä hetki sisustuslehden kera, ennen kuin lapset saapuvat. Ihanaa viikonloppua!
