Puiset Wood-lokerikot Savolta

Collaboration | Yhteistyössä Savon kanssa

Joko olette päässeet joululoman viettoon? Vietimme eilen (to 22.12.) tiimini kanssa superkivaa tiimipäivää ilmajoogan ja joulukranssiworkshopin merkeissä ja tänään aaton aattona olen lomalla, joten ihana pehmeä lasku jouluun <3  Ja onpa kiva päästä kirjoittamaan teille kerrankin muulloinkin kuin yön pikkutunteina! Kurkistetaan jälleen keittiöön; esittelyvuorossa Savon puiset Wood-lokerikot*, joilla halusin nostaa keittiömme profiilia.

Alta näkyy lähtötilanne; tämä tummanharmaa muovinen Visio-aterinlokerikko löytyy niin ikään Savon valikoimista. Funktionaalinen lokerikko hoiti hommansa, mutta halusin keittiöön viimeistellympää ilmettä, ja niinpä lähdin kartoittamaan puisia vaihtoehtoja.

Etsinnässä oli siis kauniit minimalistiset puiset lokerikot, jotka mukautuisivat tarpeisiimme. Ykkösvaihtoehdoksi nousi nämä Savon Wood-lokerikot, sillä modulaarinen sarja mukautuu tarpeisiimme. Sarjaan kuuluu erikokoisia osia, joista jokainen voi kätevästi koostaa juuri omanlaisensa. Mainittakoon vielä, että myös BORA-lietemme on tilattu Savolta (yhteistyöpostaus löytyy täältä), mutta puiset aterinlaatikot löysin ihan sattumalta googlaillessani vaihtoehtoja. Eli jälleen kerran menin objektinen valintaprosessi edellä, ja yhteistyökuvio syntyi vasta sen jälkeen.

Aterimet ja erilaiset keittiövälineet mahtuvat meillä kahteen matalaan vetolaatikkoon. Toisessa laatikossa on tiiviissä tilassa kuusi pikkulokeroa, joihin saa kätevästi kaikki aterimet. Haarukoiden, veitsien, isojen ja pienten lusikoiden lisäksi jää vielä pari lokeroa ekstraakin esimerkiksi puisille leipäveitsille ym. Pikkulokeroiden seurana on kaksi korkeaa kapeaa lokeroa suuremmille työkaluille – toiseen tulee puiset ja toiseen metalliset arkisessa käytössä olevat keittiövälineet.

Pohdin alkujaan, miten vaalea materiaali istuu tammisen lattian ja myös laatikoiden etupaneelista löytyvän massiivitammen kanssa, mutta todella hyvältä näyttää, eikös! Ja itse asiassa kokonaisuus on vain kiinnostavampi, kun kaikki puulajit ei ole valittu sävy-sävyyn. Myös kylpyhuoneeseen valitsin eri puuta saunan paneeleihin ja kalusteisiin tuomaan hieman vaihtelua.

Toiseen laatikkoon halusin kunnolla tilaa veitsille. Olen aiemmin työskennellyt Fiskarsilla veitsien parissa, ja jo niiltä ajoilta muistiin on jäänyt ohjeet hyvästä säilytyksestä: jotta veitset pysyvät terävinä, tulee ne säilyttää (ja pestä) niin, ettei terät pääse kolisemaan. Veitsitelineen lisäksi toisesta laatikosta löytyy tilaa harvemmin käytössä oleville työkaluille.

Materiaalina laatikoissa on vaalea Vietnamista tuleva kumipuu, joka Savon mukaan syntyy kumituotannon oheistuotteena (kuten kumipuulla on lukemani perusteella tapana). Pikainen googlailu kertoo, että kumipuuviljelmät kattavat suuria alueita Kaakkois-Aasian metsistä, ja niihin liittyvät haasteet kiteytyvät etenkin monoviljelyyn eli toisin sanoen luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen. Kumipuut ovat myös herkkiä kasvitaudeille (eli vaativat runsaasti myrkytystä) ja juovat runsaasti vettä, mikä saattaa haastaa alueen vesivarantoa. En ole asiaan perehtynyt, mutta vaikuttaa siltä, että kumipuuta viljellään kuitenkin ensikädessä juuri siitä saatavan luonnonkumin takia, joten tällöin on hienoa, että elinkaarensa päähän tullut kumipuu hyödynnetään vielä huonekaluteollisuuden materiaalina. (Kommentoikaa alle, jos jollakulla on tästä enempi tietoa.)

Laatikoiden järjesteleminen tarjosi jälleen hyvän tilaisuuden käydä kaikki kitchen toolit kriittisesti läpi. Monesti ihmisten laatikot (ja kaapit ja varastot) pursuavat tavaraa, jota emme oikeasti edes käytä. Lukemani mukaan ihmiset käyttävät noin kymmentä prosenttia vaatekaapistaan. Olisi kiinnostavaa tietää mikä luku mahtaa olla keittiön puolella. Itsekin havahduin siihen, että noista kuvissa vielä näkyvistä lintusaksista olisi varmasti aika jo luopua; en ole varmaan koskaan käyttänyt niitä. Mutta tiedän erään (isäni), jolle nämä ovat varmasti mieluinen joululahja. <3

Nyt, ihanaa joulua! Ja kuullaan vielä luultavasti ennen vuoden vaihtumista!

* Tuotteet saatu Savolta some-näkyvyyttä ja valokuvia vastaan.

Kauniit valoverhot Lauritzonilta

Collaboration | Yhteistyössä Lauritzonin kanssa

Instagramia seuraavat ovatkin jo nähneet kuvia meidän ihanista uusista verhoista; en voisi tyytyväisempi niihin olla! En ole juurikaan käyttänyt verhoja aiemmissa kodeissamme, mutta tänne Töölöön tämä pehmeämpi tunnelma jotenkin istuu. Ja toki myös tähän aikaan kuuluu vahvasti pehmeät murretut sävyt ja runsaampi tekstiilien sekä sisustusesineiden käyttö vastapainona aiemmalle vitivalkoiselle pelkistetylle skandityylille.

Visiossani näin alusta saakka erkkerin edessä täyspitkät ohuet verhot, jotka laskeutuisivat kauniisti ja päästäisivät valon siivilöitymään pehmeästi. Täydellinen kangas löytyi Lauritzonin omasta valikoimasta.* Laadukkaista kankaistaan ja näyttävistä kuvioistaan tunnettu Lauritzon on 111-vuotias perhefirma, jonka toiminnassa on nyt mukana jo neljäs sukupolvi. <3

Etualalla näkyvä pyöreä rahi on päällystetty Lauritzonin ihanalla Orsetto-kankaalla. Lue lisää rahista täältä ja kurkkaa samalla miltä tila näytti ennen verhoja ja maalaamista.

Verhokankaaksemme valikoitunut Prima on 300 senttinen tuplaleveä valoverho, josta saa kauniisti laskeutuvat saumattomat kokonaisuudet suurempiinkin tiloihin. Priman värikartassa on runsaasti pehmeitä, vaaleita sävyjä. Meille valitsin kauniin kermaisen värin 05 (nimi wool), ja siinä on juuri sopivasti lämmintä sävyä. Valkoisten seinien rinnalla verhot löytävät parinsa beigestä katosta.  

Kangas on 100% polyesteria. Ajatuksena luonnonmateriaalit (etenkin pellava) olisivat olleet ihania, mutta pellavakankaat eivät yksinkertaisesti olleet tarpeeksi ohuita. Halusin erkkeriin nimenomaan kauniisti valoa siivilöivän valoverhon, jotta verhot jäävät ilmaviksi ja kaupunkimaisema kuultaa läpi silloinkin, kun verhot ovat ikkunan edessä.

Verhon yläreunaan on pujotettu ns. wave-ripustukselle ominainen nauha, jossa on pikkuisia kiinnikkeitä, jotka liukuvat suoraan verhokiskoon ja alareunaan puolestaan on ommeltu ohut lyijynauha. Näiden ansiosta verho asettuu ikään kuin automaattisesti kauniiseen symmetriseen aaltomaiseen ripustukseen.

Alkujaan haaveilin kattoon kiinnitetyistä kiskoista, mutta edellisen asukkaan seinälle asentamat kiskot olivat sen verran toimivat, ettei tuntunut mielekkäältä uusia niitä. Vanhempien makuuhuoneesta kiskot kuitenkin puuttuvat, joten siellä pääsen sitten luultavasti testaamaan Lauritzonin täyttä verhopalvelua, jossa koko paketti - kiskot, asennukset, ompelutyö jne. - tulee heiltä. Nyt otin verhojen mitat itse (oli oikeastaan hyvin yksinkertaista lasermitalla) ja selvisin myös asennuksesta hyvin ihan yksin.

Nyt kun olen päässyt verhojen kanssa hyvään alkuun, olisi seuraavana vuorossa työhuoneen viimeistely. Eli käytännössä pitää päättää ensin sen seinämaalin sävy ja valita sitten verhojen sävy- tai toisinpäin :)  Luultavasti menen samalla Prima-kankaalla ja mahdollisesti myös samalla sävyllä kuin viereisessä olohuoneessa yhtenäisen ilmeen luomiseksi. Eri huoneissa toistuvat tutut elementit rauhoittavat tilaa.

Laittakaa rohkeasti kysymyksiä alla, jos jokin jäi vielä mietityttämään!

* Verhoista saatu alennusta. Lisäksi hyvä ystäväni työskentelee yrityksessä.

Puhtaampaa sisäilmaa Velco-korvausilmaventtiileillä

Collaboration | Yhteistyössä Terveysilman kanssa

Blogia pidempään seuraavat saattavat muistaakin, että olen jo aiemminkin vinkannut teille näistä Velcon korvausilmaventtiileistä. Siinä missä edellisessä kodissamme upgreidasin ilmanvaihtoventtiilit remonttimme yhteydessä, oli tähän asuntoon asennettu Velcon venttiilit jo edellisen remontoijan toimesta. Lisäksi taloyhtiön kokonaisvaltaisen LVI-remontin yhteydessä päivitettiin ko. ilmanvaihtoventtiilit kaikkiin huoneistoihin, joten nyt tulee sitten puhtaampaa sisäilmaan koko taloon. :)

Lastenhuoneessa on melko kivasti säilytystilaa, joten esillä on tavaroita varsin harkitusti. Näytille on päässyt puiset hulahulavanteet (Ferm Livingiltä löytyy hyvin vastaava), Nordean vanha 2nd hand Karhu-säästölipas sekä hyllyllä vaihtuva kokoelma suosikkieläimiä, Wooden storyn ihana auto, Kristina Damin puinen rasia ja kirpputorilta löytyneitä pikkumuumeja. Seinällä esikoisen rakas maalaus, jossa on Kierrätyskeskuksesta löytyneet vanhat puukehykset. (Pakko vinkata, että Kierrätyskeskus on juurikin paras paikka etsiä liki ilmaisia upeasti patinoituneita kehyksiä!)

Etenkin näin kantakaupungissa asuessa puhdistava ilmanvaihtoventtiili on aivan ensiarvoisen tärkeää. Alla olevasta kuvasta näette miltä meidän lastenhuoneen venttiilin sisus näyttää vain puolen vuoden käytön jälkeen! Tuntuu hurjalta ajatella, että kaikki tämä moska olisi leijaillut huoneeseen, ellei venttiilin sisällä oleva pörröinen suodatin olisi sitonut ilman epäpuhtauksia itseensä. Sähköstaattisesti varattu suodatin vetää mikroskooppisetkin hiukkaset puoleensa kuin magneetti ja vangitsee ne suodattimen kuiturakenteeseen.

Vanhalle kerrostaloasunnolle tyypilliseen tapaan asunnon ilmanvaihto on painovoimainen, joten jokaisessa huoneessaamme on Velcon korvausilmaa puhdistava venttiili. Ne on asennettu vanhoihin alkuperäisiin läpivienteihin, joten itse asennus onnistuu pienellä vaivalla. Venttiilejä ei myöskään tarvitse säätään säätilan muuttuessa, sillä niiden sisäänrakennettu termostaatti säätää venttiilin avausta automaattisesti ulkolämpötilan mukaan – lämpimällä säällä suuremmalle, kylmällä pienemmälle – kätevää ja energiaa säästävää. Venttiileihin on saatavissa myös äänenvaimennusominaisuudet – tämäkin on todella tärkeää kaikille meille keskustassa asuville. Lue lisää aiheesta täältä.

HUOM: Suodatinta vaihtaessa pörröinen puoli tulee aina päällepäin.

Väriltään venttiili on puhtaanvalkoinen ja siihen on saatavissa sekä pyöreää että neliskulmaista kaulusta. Meillä vanhat luukut ovat olleet kulmikkaat, joten tuo kulmikas kaulus on ollut näihin helpoin vaihtoehto. Visuaalisesti suosisin kyllä pyöreää, joten tulen luultavasti työstämään tätä lastenhuoneen ilmanvaihtoaukkoa vielä hieman seinien maalauksen yhteydessä. Tällöin olisi tarkoitus myös samalla maalata nämä muoviset osat seinämaalilla. Keittiössä jo tätä kokeilin ja lopputuloksesta tuli upea. Palataan vielä siihen!

HUOM: Tärkeä lisäys: Eräs Fb-seuraajistani vinkkasi (kiitos!), että ilmanvaihtoasiat kuuluvat taloyhtiön vastuulle ja pikainen googlaus tosiaan vahvisti tämän. Lukemani mukaan jopa ilmeisesti suodattimien vaihto kuuluisi taloyhtiölle… Oikea tapa vaikuttaa asiaan kerrostaloasunnoissa olisi siis mitä ilmeisemmin taloyhtiön hallituksen kautta.

Pssst. Täältä voi käydä lukemassa aiemman kirjoitukseni aiheesta sekä kurkata samalla edelliseen kotiimme.

BORA Pure liesi – kun estetiikka kohtaa suorituskyvyn

Collaboration | Yhteistyössä Savon kanssa *

Jatketaan keittiöön liittyvällä postauksella eli esittelyvuorossa BORA Pure - liesituulettimella varustettu lietemme. Blogia pidempään seuraavat ehkä muistavatkin, että luotimme BORA-laitteeseen myös edellisessä kodissamme (lue ensikokemuksistamme täältä). Olimme siihen todella tyytyväisiä, joten valinta tätä kotia ajatellen oli helppoa. Itseäni kiehtoo BORAssa sen vähäeleinen pelkistetty muotokieli, joka yhdistyy korkealuokkaiseen suorituskykyyn. Etenkin estetiikaltaan BORA Pure on ylivoimainen, joten en oikein nähnyt sille edes potentiaalista kilpailijaa.

 Edelliseen kotiimme valitsimme BORA Classic -mallin (huom: linkin takana esitelty malli on uudempi versio kuin edellisessä asunnossamme ollut Classic), jossa on pitkulainen suorakulmion mallinen imuosa kahden liesialueen välissä keskellä. Classic on modulaarinen laite ja se pääsee parhaiten oikeuksiinsa silloin, kun valitsee imuosan molemmille puolille erilaiset liesiosat – esimerkiksi induktiotason toiselle ja kaasupolttimot toiselle puolelle. Kaasuliedet ovat hirmuisen kauniita ja äärimmäisen nopeita, mutta etenkään lasten kanssa en niitä itse harkitsisi. Yhdessä vuokra-asunnossani oli upea keittiö kaasuliesineen, ja koin sen totta puhuen yksinkin asuessani stressaavaksi. Eli induktioliedellä haluttiin nytkin mennä. Malliksi vaihdoimme tällä kertaa tosiaan BORA Puren, jossa on pyöreä integroitu imuosa lieden keskellä. Pyöreä muoto rikkoo kivasti saarekkeen kulmikkaita muotoja ja näyttää mielestäni todella ajankohtaiselta.

Patrik piipahti sopivasti hakemassa vettä, ja sain ylipuhuttua hänet hetkeksi spontaanisti kuviin. Tuli tosi kivoja!

 Tykkään kovasti myös Puren ohjauspaneelista, joka todella intuitiivinen. Itselläni on myös melkoisen kuivat kädet, joten joskus näiden kosketuspainikkeisten laitteiden kanssa tuppaa olemaan ongelmia (laite ei reagoi kosketukseen), mutta Puren kanssa ei ole näitä haasteita ilmaantunut.

Lisäksi BORA Pure mahtuu varsin matalaan tilaan (laitteen korkeus on alle 20 cm), joten sen alla olevaan säilytyslaatikkoon jää vielä ihan kivasti tilaa. Imutehoa on myös reilusti; emme käytä oikeastaan koskaan liesituuletinta maksimiteholla, sillä pienemmälläkin pärjäämme hyvin. Ja tänään ystäväperheen käydessä kylässä sain myös toisen henkilön varmistuksen sille, että BORA on varsin hiljainen (ainakin ystäväperheen nykyiseen liesituulettimeen verrattuna).

  Jättäkää rohkeasti alle kysymyksiä, mikäli jokin vielä askarruttaa. :)

P.S. Resepti, jota tässä kokkailin on Ruokaboksin kautta tutuksi tullut suosikkimme: Inkiväärillä maustettu kookoksinen kastike tofulla ja riisillä (V, G). Itse lisään reseptiin yleensä vielä purkillisen ananaspaloja - ihan super hyvää! Ainakin aikuisten mielestä. Esikoinen taas viimeksi kuulutti, miten tämä ruoka on “suosikin vastakohta”. On se niin palkitsevaa välillä tämä kokkaaminen :D
Linkin takaa löytyy (kirjautumatta) ainesosalista ja tarkemmat ohjeet voikin käytännössä unohtaa ja seurata yksinkertaisesti respetin järjestystä ja heitellä aineita isolle pannulle sitä mukaan kun ehtii niitä pilkkoa. Tofu kannattaa paistaa erikseen ja maustaa soijalla. Iso suositus tälle! :)

* Bora Puresta saatu pieni alennus some-näkyvyyttä ja kuvia vastaan.