Kotimme tulossa myyntiin

Jännittäviä uutisia – olemme päättäneet laittaa kotimme myyntiin! Olemme pohtineet tätä jo jonkin aikaa, sillä tarvitsisimme Patrikille erillisen työhuoneen. Puolisoni on yrittäjä ja tekee töitä asiakastapaamisia lukuun ottamatta kotoa (jo siis ennen tätä etäilyä), joten näen jo mielessäni tummaa puuta olevan antiikkipöydän uuden kirjastohenkisen työhuoneen keskipisteenä :) 

Toinen vaihtoehto olisi ollut muuntaa meidän nykyinen olohuone suosiolla meidän molempien työhuoneeksi, ja olin jo visioinut siihen kahta työpöytää vastakkain ison ikkunan eteen... Tilava keittiömme on kotimme sydän ja se taipuisi myös ”oloiluhuoneeksi”; vietämme jo nyt siellä eniten yhteistä aikaa.

Jossain vaiheessa lapset kuitenkin tarvitsisivat joka tapauksessa omat huoneensa. Ja lapsilla on vielä hieman eri unirytmi, joten senkin puolesta erilliset makuuhuoneet ei olisi pahitteeksi. Joten tarkoituksena olisi seuraavaksi löytää neljän makuuhuoneen koti (huh). Ei tästä kuitenkaan vielä sen enempää, sillä aihe ansaitsee ehdottomasti oman postauksensa!

Meidän makuuhuoneen ikkunat ovat mielestäni asunnon yksi kauneimpia yksityiskohtia.

Henkilökohtaiseen aiheeseen sopii kivasti nämä henkilökohtaisemmat kuvat. Ylleni valikoitui suosikkineuleeni meidän uudesta kevätmallistosta – Sankar-neule, johon unikkokuosi on tuotu hillitysti neuloksen struktuurilla leikitellen. Itselläni on päällä koko M (174 cm / n. 65 kg)


Asunnosta lähteminen aiheuttaa paljon haikeutta. Kesällä tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun pääsimme muuttamaan tähän kotiin, ja tuskin päivääkään on kulunut, etten olisin ajatellut miten paljon iloa kaunis kotimme tuottaa. Kotimme remonttia suunnitellessa tein meille täydellistä unelma-asuntoa, ja sellainen tästä tuli. Jokainen yksityiskohta ja toiminto on harkittu huolella ja materiaalit valittu rakkaudella. Muutamina poimintoina nostaisin Hari Koskisen Timberwiselle suunnitteleman mosaiikkiparketin. Asuntomme oli ensimmäinen yksityiskoti, johon sitä asennettiin. Asunnon kulmakiviin kuuluu myös Kitzenin mittatilauskalusteet (keittiö, vaatekaapit ja kylpyhuoneen kaapit) sekä Kipsi Helsingin toteuttamat näyttävät kattolistat.

Seesteisten puitteiden lisäksi jään kaipaamaan mitä parhainta sijaintia Pietarinkatu 10:ssä (tästä lisää ensi kerralla). Sekä meidän ihanaa iäkästä naapuriamme, johon olemme juuri tutustuneet paremmin! <3

Täytyy kuitenkin uskoa, että uusi koti odottaa tuolla jossain, vaikka kieltämättä hirvittääkin ajatus koko savotasta, kun tuntuu, että asuntomarkkina on totaalisen seisahtanut. Lisäksi Ullanlinnassa on to-del-la vähän tämän kokoluokan / vähän suurempia perhe-asuntoja tarjolla. Mutta fingers crossed!

Tässä valaistuksessa kattolistat näkyvät kerrankin kunnolla! Yleensä ne tuntuvat jotenkin hukkuvan kuviin

 

Mainittakoon vielä, että ensimmäistä kertaa olen ottamassa asunnon myyntiin asiantuntevan ja ystävällisen välittäjän. Sellaisen, jonka kanssa haluaisin itse ostajana tehdä kauppaa. Saan kovasti kicksejä kaikesta myyntityöstä, mutta tässä elämäntilanteessa on helpompi lähteä koko perheen voimin viikonlopuksi vaikka tuttavaperheen luo kylään tai yhdeksi yöksi hotelliin, jotta välittäjä saa rauhassa näyttää asuntoa halukkaille. Ja ehkä välittäjä tuo tämän kokoluokan kaupoissa vielä lisää luotettavutta ostoprosessiin. Joten mikäli olet etsimässä laadukasta 121-neliöistä kotia (suuri keittiö, olohuone ja kaksi makuuhuonetta sekä wc-kylpyhuone), kannattaa laittaa pian viestiä ;)  Eli ole rohkeasti yhteydessä, mikäli haluaisit kuulla asunnosta lisää tai tulla katsomaan. Soittopyynnöt voi jättää osoitteeseen coterieofficial at gmail.com.

Hintapyyntö asunnolle tulee olemaan 1,278,000 euroa (eli noin 10,562 euroa per neliö). Tapasin neljä välittäjää ja heidän kaikkien hinta-arviot menivät hyvin lähelle toisiaan.

Laitan ensi viikolla vielä toisen postauksen, jossa jaan asunnon pohjan (voi myös pyytää s-postitse) sekä kattavan kuvakollaasin. Oikotie-ilmoituksen kanssa menee valitettavasti hetki, sillä varsinaiselta asuntokuvaajalta löytyi ensimmäinen aika kalenterista vasta huhtikuun toiselta viikolta…

Ihanaa viikkoa!

Interfacen rahi Lauritzonin bukleekankaalla

Toivottavasti sielläkin on ollut rentouttava viikonloppu! Täällä molemmat lapset nukkuvat kerrankin päiväunia, joten pääsin hetkeksi koneelle.

 Kirjoitin tammikuun puolivälissä ihastuksestani nypykkäisiin bukleekankaisiin. Kuten tuolloin jo mainitsinkin, olen jo pidemmän tovin haaveillut tästä eläväpintaisesta kankaasta ja miettinyt, miten voisin tuoda ripauksen ihanaa trendiä sisustukseemme.

Instragram-feedeissä näkyy upeita kaarevia tuoleja ja muhkeita bouclé-henkisiä sohvia, mutta meillä ei nyt ole tarvetta kummallekaan. Pyöreää rahia olin sen sijaan miettinyt meille ennenkin. Ryhdikäs rahi toimisi kätevänä istumapaikkana, kun tulee enempi vieraita. Ja mikä sen ihanampaa kuin suoristaa jalat viikon päätteeksi rahin päälle sisustuslehden kera! Kumpaankaan nojatuoliimme (Togo ja Etcetera) suunnitellut rahit eivät kuitenkaan puhuttele minua muotoilultaan, joten ajatus katseenkestävästä rahista oli jäänyt kytemään.

Coterie-DSC04888_2.jpg
Coterie-DSC04866_1.jpg

Oivallus näiden kahden haaveen yhdistämisestä johti todella onnistuneeseen lopputulokseen. Eikö sovikin bukleen pehmeä fiilis täydellisesti pyöreän rahin muotokieleen! Kartoitin ensin valmiita rahivaihtoehtoja ympäri maailman, mutta totesin pian, että omat laatuvaatimukseni tuntien, todennäköisyys sille, että tuote vastaisi odotuksiani, olisi varmaan lottovoiton luokkaa.

Kun päätös kustomoidun rahin teettämisestä oli syntynyt, täydellinen kangas löytyi nopeasti Lauritzonin* valikoimista, sillä tiesin voivani luottaa heidän laatutasoon. Ihastuin jo samana iltana Lauritzonin kotisivuilta löytämääni villasekotteiseen Orsettoon. Piipahdin kuitenkin vielä katsomassa muitakin vaihtoehtoja Tehtaankadun showroomilla, sillä valikoimassa on satoja, ellei tuhansia eri kankaita. Tänä vuonna 110-vuotissyntymäpäiviään viettävän Lauritzonin omat kankaat suunnitellaan Helsingissä ja valmistetaan enimmäkseen Belgiassa ja Italiassa, ja sen lisäksi valikoimaan kuuluu suuri määrä laatukankaiden edustuksia.

Coterie-DSC04904.jpg

Rahin suhteen toiveena oli riittävä koko ja tarpeeksi tukeva malli, jossa olisi skarpit linjat. Toiveitani vastaava malli löytyi kotimaisen laadustaan tunnetun Interfacen* valikoimista. Halkaisijaltaan 80-senttinen pyöreä rahi on meille riittävän kookas ja tarpeeksi matala (valikoimasta löytyy myös halkaisijaltaan 40- ja 60-senttiset versiot). Rahi on kevyesti pehmustettu joka puolelta, joten siihen on mukava nostaa jalat. Samanaikaisesti siinä on kaipaamaani ryhtiä, jotta sen päällä voi myös istua. Lisäksi pidän hurjasti käsityönä Heinolassa valmistuneen rahin ns. leijuvasta ilmeestä, (joka toistuu meillä myös esimeriksi keittiön saarekkeessa). Lattianrajaan jäävä noin sentin rako erottaa rahin suurimmasta osasta markkinoilla olevista verrokeistaan, ja tekee rahista jotenkin hienostuneemman.

Coterie-DSC04907.jpg

Ja mikä parasta, voin halutessani valita rahiin minkä tahansa uuden päällisen, mikäli haluan päivittää olohuoneemme ilmettä myöhemmin. Räätälöitävyys ja mahdollisuus omien visioiden toteuttamiseen tekivät Interfacesta ja Lauritzonista mitä parhaimmat kumppanit tähän yhteistyöhön. Kiitos vielä, kun lähditte mukaan; lopputulos oli upeampi kuin uskalsin toivoa!  <3

 

* Blogipostaus on toteutettu yhteistyössä Lauritzonin sekä Interfacen kanssa. Sekä kankaasta (norm. 153 €/metri) sekä rahista (norm .550 € sisältäen kustomoidun päällisen) on saatu alennusta. Tämän suurimman rahin kangasmenekki on 1,7 metriä eli hintaa tälle kokonaisuudelle tulee noin 810 €

Täydelliset lautaset

Aurinkoista lauantaita! Vitsi, miten upea ilma tuolla ulkona! Ainakin Helsingissä paistaa pilvettömältä taivaalta ja mittari näyttää lempeästi muutaman asteen plussaa. Käytiin koko perheen voimin tankkaamassa jo aamusta aurinkoenergiaa ja ihmettelemässä jäiden sulamista. Miniretki huipentui rannassa nautittuihin grillimakkaroihin ja munkkirinkilöihin. Aivan paras aloitus viikonlopulle! Ja jälleen hyvä muistutus siitä, miten lapset eivät kaipaa hienoja hotelleja tai ulkomaanmatkoja; yhdessä olo ja ripaus omaa tarttuvaa innostusta vievät pitkälle. <3

Nyt lapset lähtivät isovanhempien luo muutamaksi tunniksi, joten pääsen kirjoittamaan ja myös kuvaamaan seuraavaa postausta. Pakko jo paljastaa, että Lauritzonin ja Interfacen kanssa yhteistyössä toteutettu rahi saapui eilen, ja se on aivan i-ha-na! Lisää siitä ensi kerralla.  

Coterie-DSC04842.jpg

Kirjoitin kuukausi sitten postauksen piipahdettuani Saija Halkon työhuoneella, ja lupasin palata häneltä tilaamiini lautasiin. Minulla on jo vuosia ollut visio vähäeleisistä keramiikkalautasista pehmeissä maanläheisissä sävyissä. Koska sellaisia ei ole etsinnästä huolimatta tullut vastaan, aloin kartoittaa piensarjoja työstäviä keraamikkoja, joilta voisin lautaset mahdollisesti tilata. Tämänkin prosessi vei useamman vuoden, sillä yllättävän harva työstää lautasia – etenkään suurempia ruokalautasia ja vielä sellaisissa pehmeissä sävyissä, joita etsin.

Viime toukokuussa löysin sattumalta Saijan tilin Instagramista. Minimalistinen, harkittu ja samalla kuitenkin pehmeä kädenjälki teki heti vaikutuksen. Lisäksi Saijan työstämien massojen väripaletti on täydellinen: ihania vihreitä, ruskeita ja beigejä. Check, check, check!

Tilaisin Saijalta ensin pari erikokoista lautasta testiin. Haaveilin suuremmasta lautaserästä, joten oli järkevää tutustua niihin ajan kanssa, ja testata myös miten ne istuisivat pesukoneeseen.  

Nyt halkaisijaltaan 20 ja 26-senttiset lautaset ovat olleet meillä käytössä nelisen kuukautta, ja olen niin iloinen niistä. Joka kerta, kun otan lautasen kaapista, tunnen niistä suurta iloa. Kuulostaa ehkä jo hieman imelältä, mutta näin se on :) Lautasten tultua annoin (melkein) kaikki vanhat pikkulautaset sekä ruokalautaset eteenpäin, sillä halusin, että näistä uusista lautasista tulee nimenomaan meidän arkilautaset, joita käytetään jo-ka päi-vä. Olen huomannut, että niin kauan, kun kaapissa on jokin vaihtoehto, sitä tuppaa helposti ottamaan sen arkisemman vanhan version ja jotenkin säästämään näitä ”hienompia”. Ei; ei mitään järkeä. Astiat on ostettu käytettäviksi ja vain käytössä niistä on iloa. (Samaa ajattelua pyrin jalkauttamaan myös esimerkiksi lasten pukeutumiseen – kotiin viikonloppuna laitettaisiin nimenomaan ne kivoimmat vaatteet eikä mitään vanhoja nukkavieruja. Onko muita, jotka joutuvat tietoisesti muistuttamaan itseään tästä?)

Coterie-DSC04850.jpg
Kauniit ohutreunaiset ruskeat lasit ovat vanhaa Iittalaa ja ostettaessa uuden veroiset. Yhdet parhaimmista kippislöydöistäni.

Kauniit ohutreunaiset ruskeat lasit ovat vanhaa Iittalaa ja ostettaessa uuden veroiset. Yhdet parhaimmista kippislöydöistäni.

Takaisin lautasiin. Kuvassa näkyy esimerkki pienemmästä 20-senttisestä lautasesta beigessä sävyssä. Tilasin lautasia aika reilusti, ja otin rohkeasti myös eri värejä, joita voi sekoittaa keskenään. Beigen lisäksi löytyy myös vihreää, valkoista ja harmaata sekä W:lle erikoistoiveena tehty vaaleansininen lautanen. Muodoltaan lautaset ovat aivan tasaiset ja isompi lautanen on vielä hyvin matalareunainen. Itse en ole kokenut tätä mitenkään vaikeaksi ja onneksi puolisonikin on jo tottunut siihen, että valinnat tehdään estetiikka edellä. :)

Mainittakoon vielä, että itseäni on kiehtonut kuvissa viime aikoina hieman tummempi ja varjoja korostava fiilis. Ja vastaavasti kovin kirkkaiksi ja valoisiksi käsitellyt kuvat eivät tunnu enää niin omilta. Niinpä kokeilinkin näissä jo vähän tummempaa ja pehmeämpää linjaa. Mitä mieltä olette..? Saa ja kannattaa rohkeasti kommentoida!

Coterie-DSC04822.jpg

 

Nyt vielä hetki sisustuslehden kera, ennen kuin lapset saapuvat. Ihanaa viikonloppua!

Kotimme uusimmassa Asunissa

Ajattelin vinkata täälläkin pikaisesti, että meidän kodista löytyy nyt juttu uusimmassa Asunissa. Lehti on teille kaikille varmasti jo tuttu, joten tuskin kaipaa sen suurempia esittelyjä. Mainittakoon kuitenkin, että kyseessä on ainoa sisustuslehti, jota olen enää vuosiin tilannut. Vaikka haenkin inspiraatiota nykyisin pitkälti Instragramista, on perjantai-iltaisin ihana kaataa lasi kylmää cokista ja istua togolle Asunin kera lasten nukahdettua.

Voi apua mikä keltainen likatahra tuossa seinässä vasemmalla! Jäänyt jotenkin tuo kohta remontin jälkeen pyyhkimättä. Ja vasta nyt huomasin! Lähdenpä tästä putsaamaan…

Voi apua mikä keltainen likatahra tuossa seinässä vasemmalla! Jäänyt jotenkin tuo kohta remontin jälkeen pyyhkimättä. Ja vasta nyt huomasin! Lähdenpä tästä putsaamaan…

Lehden päätoimittaja Ulla tiedusteli kotiamme kuvattavaksi jo aika pian muutettuamme. Eli meni yli kaksi vuotta ennen kuin tunsin, että koti olisi viimein kuvauskelpoinen. :) Oman kodin sisustaminen on itselleni matka, jota tahdon tehdä rauhassa jokaisesta valinnasta nauttien ja fiilistellen. Edelleenkään en koe, että koti olisi mitenkään valmis. Eikä sen tarvitsekaan olla. On kiva tehdä pieniä päivityksiä ja täydennyksiä, ja koti saa elää myös tarpeidemme mukaan. Tällä hetkellä pohdin mm. pitäisikö olohuoneemme muuttaa suosiolla meidän molempien yhteiseksi työhuoneeksi, sekä laittaisinko eteiseen pääoven lähelle sittenkin jonkun peilin. Etenkin ratkaisut, jotka vaativat seinien poraamista, saavat kypsyä rauhassa.

Toimitus Ulla Koskinen ja kuva Sameli Rantanen

Toimitus Ulla Koskinen ja kuva Sameli Rantanen

Ihanaa talvista viikonloppua! Palataan mahdollisesti jo huomenna.