Täydelliset lautaset

Aurinkoista lauantaita! Vitsi, miten upea ilma tuolla ulkona! Ainakin Helsingissä paistaa pilvettömältä taivaalta ja mittari näyttää lempeästi muutaman asteen plussaa. Käytiin koko perheen voimin tankkaamassa jo aamusta aurinkoenergiaa ja ihmettelemässä jäiden sulamista. Miniretki huipentui rannassa nautittuihin grillimakkaroihin ja munkkirinkilöihin. Aivan paras aloitus viikonlopulle! Ja jälleen hyvä muistutus siitä, miten lapset eivät kaipaa hienoja hotelleja tai ulkomaanmatkoja; yhdessä olo ja ripaus omaa tarttuvaa innostusta vievät pitkälle. <3

Nyt lapset lähtivät isovanhempien luo muutamaksi tunniksi, joten pääsen kirjoittamaan ja myös kuvaamaan seuraavaa postausta. Pakko jo paljastaa, että Lauritzonin ja Interfacen kanssa yhteistyössä toteutettu rahi saapui eilen, ja se on aivan i-ha-na! Lisää siitä ensi kerralla.  

Kirjoitin kuukausi sitten postauksen piipahdettuani Saija Halkon työhuoneella, ja lupasin palata häneltä tilaamiini lautasiin. Minulla on jo vuosia ollut visio vähäeleisistä keramiikkalautasista pehmeissä maanläheisissä sävyissä. Koska sellaisia ei ole etsinnästä huolimatta tullut vastaan, aloin kartoittaa piensarjoja työstäviä keraamikkoja, joilta voisin lautaset mahdollisesti tilata. Tämänkin prosessi vei useamman vuoden, sillä yllättävän harva työstää lautasia – etenkään suurempia ruokalautasia ja vielä sellaisissa pehmeissä sävyissä, joita etsin.

Viime toukokuussa löysin sattumalta Saijan tilin Instagramista. Minimalistinen, harkittu ja samalla kuitenkin pehmeä kädenjälki teki heti vaikutuksen. Lisäksi Saijan työstämien massojen väripaletti on täydellinen: ihania vihreitä, ruskeita ja beigejä. Check, check, check!

Tilaisin Saijalta ensin pari erikokoista lautasta testiin. Haaveilin suuremmasta lautaserästä, joten oli järkevää tutustua niihin ajan kanssa, ja testata myös miten ne istuisivat pesukoneeseen.  

Nyt halkaisijaltaan 20 ja 26-senttiset lautaset ovat olleet meillä käytössä nelisen kuukautta, ja olen niin iloinen niistä. Joka kerta, kun otan lautasen kaapista, tunnen niistä suurta iloa. Kuulostaa ehkä jo hieman imelältä, mutta näin se on :) Lautasten tultua annoin (melkein) kaikki vanhat pikkulautaset sekä ruokalautaset eteenpäin, sillä halusin, että näistä uusista lautasista tulee nimenomaan meidän arkilautaset, joita käytetään jo-ka päi-vä. Olen huomannut, että niin kauan, kun kaapissa on jokin vaihtoehto, sitä tuppaa helposti ottamaan sen arkisemman vanhan version ja jotenkin säästämään näitä ”hienompia”. Ei; ei mitään järkeä. Astiat on ostettu käytettäviksi ja vain käytössä niistä on iloa. (Samaa ajattelua pyrin jalkauttamaan myös esimerkiksi lasten pukeutumiseen – kotiin viikonloppuna laitettaisiin nimenomaan ne kivoimmat vaatteet eikä mitään vanhoja nukkavieruja. Onko muita, jotka joutuvat tietoisesti muistuttamaan itseään tästä?)

Kauniit ohutreunaiset ruskeat lasit ovat vanhaa Iittalaa ja ostettaessa uuden veroiset. Yhdet parhaimmista kippislöydöistäni.

Takaisin lautasiin. Kuvassa näkyy esimerkki pienemmästä 20-senttisestä lautasesta beigessä sävyssä. Tilasin lautasia aika reilusti, ja otin rohkeasti myös eri värejä, joita voi sekoittaa keskenään. Beigen lisäksi löytyy myös vihreää, valkoista ja harmaata sekä W:lle erikoistoiveena tehty vaaleansininen lautanen. Muodoltaan lautaset ovat aivan tasaiset ja isompi lautanen on vielä hyvin matalareunainen. Itse en ole kokenut tätä mitenkään vaikeaksi ja onneksi puolisonikin on jo tottunut siihen, että valinnat tehdään estetiikka edellä. :)

Mainittakoon vielä, että itseäni on kiehtonut kuvissa viime aikoina hieman tummempi ja varjoja korostava fiilis. Ja vastaavasti kovin kirkkaiksi ja valoisiksi käsitellyt kuvat eivät tunnu enää niin omilta. Niinpä kokeilinkin näissä jo vähän tummempaa ja pehmeämpää linjaa. Mitä mieltä olette..? Saa ja kannattaa rohkeasti kommentoida!

Nyt vielä hetki sisustuslehden kera, ennen kuin lapset saapuvat. Ihanaa viikonloppua!

Kotimme uusimmassa Asunissa

Ajattelin vinkata täälläkin pikaisesti, että meidän kodista löytyy nyt juttu uusimmassa Asunissa. Lehti on teille kaikille varmasti jo tuttu, joten tuskin kaipaa sen suurempia esittelyjä. Mainittakoon kuitenkin, että kyseessä on ainoa sisustuslehti, jota olen enää vuosiin tilannut. Vaikka haenkin inspiraatiota nykyisin pitkälti Instragramista, on perjantai-iltaisin ihana kaataa lasi kylmää cokista ja istua togolle Asunin kera lasten nukahdettua.

View fullsize

Voi apua mikä keltainen likatahra tuossa seinässä vasemmalla! Jäänyt jotenkin tuo kohta remontin jälkeen pyyhkimättä. Ja vasta nyt huomasin! Lähdenpä tästä putsaamaan…

Lehden päätoimittaja Ulla tiedusteli kotiamme kuvattavaksi jo aika pian muutettuamme. Eli meni yli kaksi vuotta ennen kuin tunsin, että koti olisi viimein kuvauskelpoinen. :) Oman kodin sisustaminen on itselleni matka, jota tahdon tehdä rauhassa jokaisesta valinnasta nauttien ja fiilistellen. Edelleenkään en koe, että koti olisi mitenkään valmis. Eikä sen tarvitsekaan olla. On kiva tehdä pieniä päivityksiä ja täydennyksiä, ja koti saa elää myös tarpeidemme mukaan. Tällä hetkellä pohdin mm. pitäisikö olohuoneemme muuttaa suosiolla meidän molempien yhteiseksi työhuoneeksi, sekä laittaisinko eteiseen pääoven lähelle sittenkin jonkun peilin. Etenkin ratkaisut, jotka vaativat seinien poraamista, saavat kypsyä rauhassa.

Toimitus Ulla Koskinen ja kuva Sameli Rantanen

Ihanaa talvista viikonloppua! Palataan mahdollisesti jo huomenna.

Saija Halkon työhuoneella

Tänään piipahdetaan minimalistisista keramiikkatöistään tunnetun Saija Halkon työhuoneella. Saija teki meille viime kesänä tilaustyönä todella kauniita lautasia. Palaan näihin hurmaaviin lautasiin vielä omana postauksenaan; nyt ensin sänköpostitse toteuttamani haastattelu tästä taiturista heinäkuun ensimmäisenä lomapäivänä napattujen kuvien kera.

Pakko vielä mainita, että lähes kaikki Saijasta napatut ruudut olivat julkaisuvalmiita sellaisenaan. Hänen olemuksensa ja olemisensa oli jotenkin pysäyttävän seesteistä ja vaivatonta (myös kameran pyöriessä) – ihan kuten hänen työnsäkin. <3

Milloin tiesit, että haluaisit työllistyä keramiikan pariin?

Löysin keramiikan vasta parikymppisenä työväenopiston kurssilla. Haltiouduin materiaalista niin, että päätin hakea Aalto-yliopiston keramiikka- ja lasitaiteen kandiopintoihin, ja onnekseni tulin valituksi.

Opiskelit Aaltoyliopistossa maisteriksi tuote- ja tilasuunnittelusta (Product and Spatial Design). Miten keramiikasta tuli ykkösmateriaalisi? Oliko sinulla muita vaihtoehtoja?

Keramiikasta tuli ykkösmateriaalini jo kandiopintojen aikaan ja maisteriin siirtyessä päätin, että haluan työskennellä keraamikkona jatkossa. Siksi keskityin materiaaliin myös läpi maisterin opintojen. Minulle keramiikka materiaalina on aina ollut hyvin selkeä ja luonteva valinta, enkä ole missään vaiheessa miettinyt muuhun materiaaliin siirtymistä, ehkä myös sen takia, että keramiikka on materiaalina hyvin haastava ja sen opiskeluun on saanut kulumaan paljon aikaa. 

Millaisia töitä teet mieluiten?

Minusta on parasta, kun voi työskennellä erilaisten projektien kanssa vuorotellen. Kun on tehnyt isomman sarjatilauksen, on mukavaa tehdä vaihteeksi uniikkeja töitä, ja toisaalta taas esimerkiksi näyttelyyn valmistautumisen jälkeen on ihanaa mennä työhuoneelle ja aloittaa monotoninen sarjatuotanto. Parasta studiokeraamikkona työskentelyssä on töiden vaihtelevuus ja se myös pitää kiinnostuksen materiaalia kohtaan yllä.

Näetkö itsesi enempi taiteilijana vaiko muotoilijana?

Ehkä koen olevani jotakin näiden väliltä.

Kerro vähän työhuoneestasi.

Työhuoneeni sijaitsee Helsingin Roihupellon teollisuusalueella ja jaan tilan ystäväni, muotoilija Tuuli Saarelaisen kanssa. Hankimme työtilan vuosi sitten ja olemme hiljalleen rakentaneet siitä meille kodikkaampaa ja toimivaa työskentelytilaa. Työhuone on osa Studio Savean tiloja, joten ympärillämme on iso joukko muita keraamikkoja ja pari kuvataiteilijaa, mikä tekee työskentelystä mukavan yhteisöllistä. Toisaalta on oma rauha työskentelyyn, mutta ympärillä tapahtuu ja seuraa ja tukea löytyy läheltä, kun sitä tarvitsee.

Toimit nyt yrittäjänä. Mikä siinä on parasta? Entä raskainta? Mitä muuta työhösi kuuluu kuin varsinaisten savitöiden tekeminen? Pidätkö tästä kaikesta ”muusta” vai onko se enempi välttämätön paha..?

Parasta yrittäjyydessä varmaankin on vapaus, raskainta taas epävarmuus tulevaisuudesta. Luulen että suurimmalle osalle luovalla alalla työskentelevistä yrittäjyyteen liittyvät tehtävät tuntuvat ylimääräiseltä ja pakolliselta pahalta luovaan työhön verrattuna. Varsinkin keraamikkona studiotyöskentelyyn eli tuotteiden valmistamiseen menee paljon aikaa, sen lisäksi olisi hoidettava yrityksen asiat, itsensä markkinointi yms. ja välillä tuntuu että pitäisi olla useampi koulutus, jotta kaikkia eri osa-alueita osaisi hoitaa kunnolla. Itse vasta aloittelen yrittäjänä toimimista, mutta toivon että ajan kuluessa työhön rutinoituu ja pakollinen paha tuntuu vähemmän vaikealta.

 Millainen on tyypillinen työpäiväsi?

Nautin rutiineista, ja siksi esimerkiksi kun teen tilausta, menen heti aamusta työhuoneelleni ja työskentelen valaen, viimeistellen ja lasittaen töitä iltaan saakka. Saatan työskennellä näin useita viikkoja putkeen. Välillä teen useampia projekteja samaan aikaan ja silloin saatan jakaa viikon studiopäiviin ja toimistopäiviin. Hiljaisemmat ajat pyrin käyttämään nettisivujen ja Instagramin päivittämiseen ja uusien töiden suunnittelemiseen.

Esimakua valitusta väripaletista <3

Mitä tekisit, jos et olisi keramiikkamuotoilija?

Museot ovat kiehtovia paikkoja ja haluaisin luultavasti työskennellä esinekonservaattorina jos en olisi keraamikko. Silloin saisin yhdistää käsityötä ja kulttuurihistoriaa. Tykkään haahuilla museoissa ja inspiroitua vanhoista esineistä ja uskon että museot sopisivat minulle hyvin myös työympäristönä.

Millainen olisi unelmiesi työtehtävä / toimeksianto?

Suuremman kokonaisuuden suunnittelu, esimerkiksi ravintolan koko astiaston suunnittelu kerralla olisi todella mielenkiintoista. Nautin myös yksityisten asiakkaiden kanssa työskentelystä, kuten meidän astiaprojektista, jossa rauhassa voidaan suunnitella juuri teidän kotiin sopiva kokonaisuus ja tekijänä on myös kiva tietää, että esineet pääsevät kodissa kunnolla arkikäyttöön.

Mistä olet viime aikoina inspiroitunut?

Olen ollut onnellinen siitä, että saatiin myös Helsinkiin kunnon talvi ja paljon lunta tänä vuonna. Lumella kuorrutettu kaupunki pehmeineen, kummallisine muotoineen taitaakin olla inspiroivinta viime aikoina.

Mistä harmoninen muotokielesi ja värimaailmasi kumpuaa?

Ehkä esineiden muotokieli kuvastaa omaa persoonaani, sillä olen aika rauhallinen. Käyttämäni värimaailma on myös sinänsä rauhallista, että käytän aika paljon maanläheisiä sävyjä. Toisaalta otan aika paljon vaikutteita vanhoista esineistä ja Japanilainen estetiikka on aina tuntunut todella kiehtovalta. Varmaan nämäkin seikat vaikuttavat aika paljon siihen millaiseksi muotokieleni on muovautunut. 

Ja lopuksi – millainen on unelmiesi sunnuntaipäivä?

Täydellinen sunnuntai alkaa aamun metsäretkellä ja jatkuu joutilaana iltaan asti. Näitä joutilaspäiviä pitäisi ehdottomasti sallia itselleen useamminkin ja muulloinkin kun sunnuntaisin.

Saijan tuotteita löytää mm. Lokalista ja hurmaava portfolio Saijan omilta sivuilta www.saijahalko.com, josta myös yllä oleva kuva on kaapattu.

Leppoisaa sunnuntaita! Hyvä idea lähteä metsään :)

Marimekon Taifuuni-paita

Olipa kiva pukeutua tällä viikolla todella pitkästä aikaa skarppiin kauluspaitaan. Viime päivät, viikot ja kuukaudet ovat menneet enimmäkseen collegepuseroissa (varmaan sielläkin?), joten tuntui hyvältä laittaa korvakorut korviin ja vähän punaa huuliin, kun kertasimme strategiaamme koko henkilöstölle Teamsin välityksellä. Kovasti jo odotan, että pääsisi jälleen toimistolle!

Mitä mieltä olisitte muotipostauksista välillä..? En halua liikaa postailla näitä asukuvia, sillä pelkään, että se alkaa muuten vaikuttaa ostokäyttäytymiseeni. (Eli että ostaisin vaatteita normaalia enemmän.) Mutta halusin vinkata teille tästä ihanasta Marimekon Taifuuni-paidasta. Tai mallin nimi on itse asiassa Veytys ja siinä on oranssinpunainen-turkoosi Taifuuni-kuosi painettuna etumuksessa. Olen niin innoissani tästä; juuri sellaista uudistumista, mitä brandiltä toivon.

Kun näin paidan ensimmäisen kerran piirroskuvana, en uskonut tykästyväni siihen, sillä värit eivät ole omaan vaatekaappiini sulahtavia. Mutta kirkkaat värit tuovat tähän muuten klassiseen paitaan juuri sopivasti särmää.

Paidan leikkaus on käsittääkseni uusi ja heti napakymppi. Juuri sopivasti istuvuutta ja kuitenkin myös väljyyttä etenkin takana. Itse olen 174 cm ja n. 65 kg ja päälläni on koko 38; arvoin sen ja koon 40 väliltä, sillä kauluspaita saa mielestäni jäädä väljäksi. Otin kuitenkin pienemmän, sillä tämä istuu kauniimmin olkapäistä.

Olisi ihana kuulla, mitä te pidätte tästä! Hitti vai huti? Voi jakaa mielipiteitä.

Ihanaa viikonloppua!