Reetta Margan maalaus

Olen jo pariin otteeseen vihjannut, että olen viimein saanut seinillemme hieman taidetta – melkein kaksi vuotta tässä menikin, heh. Alkujaan aikomukseni oli maalata taulu itse. Olen jo pitkään visioinut, miten voisin kaikessa rauhassa maalata kauniissa luonnonvalossa ja hiljaisuudessa. Arki kahden pienen lapsen äitinä on kuitenkin vähän muuta kuin terapeuttisia maalaushetkiä ja projekti olisi takuuvarmasti vieläkin haaveiluasteella, mikäli en olisi älynnyt pyytää tähän apua.

Törmäsin Reetan maalaukseen bongattuani hänen työnsä Asuniin kuvatusta Aurora Pöntisen seesteisestä kodista (kurkkaa Reetan instafeedi täältä ja Auroran täältä). Kun sain kuulla, että kyseessä oli pian TaiK:sta valmistuvan opiskelijan työ, olin vielä enemmän innoissani. Olisi kiva ajatus hankkia taulu uraansa aloittelevalta taiteilijalta.

Taulun tilaaminen oli sekä allekirjoittaneelle että Reetalle hieman jännittävä ja varmasti myös opettavainen kokemus. Riskittömin vaihtoehto olisi toki ostaa valmis teos, mutta harvalla maalarilla on kasapäin näin kookkaita teoksia valmiina jemmassa – etenkään aloittelevilla taiteilijoilla. Jo pelkästään materiaaleihin sitoutuu melkoisesti rahaa.

Reetta lähetti prosessin puolivälissä kuvan luonnoksesta. Sen jälkeen maalaus ehti kyllä vielä muuttaa suuntaansa täysin. Olisikin kiinnostavaa nähdä, mitä kaikkea tuolla maalikerrosten alla piilee!

Paikkansa maalaus löysi keittiöstämme pitkältä seinustalta, jonka sisustamisen olen kokenut ongelmalliseksi. Tilaa on reilusti – ei kuitenkaan niin paljon, että aluetta haluaisi tukkia day bedillä tai vastaavalla. Seinälle kiinnitettävät hyllytkin hylkäsin, sillä meillä on samassa tilassa jo ruokapöydän takana seinään upotettu integroitu hyllykkö. Taideteos olikin lopulta loistava vaihtoehto; se tekee tästä tilasta kiinnostavan.

Pidän kovasti taulun modernista fiiliksestä. Voimakasta mustaa väriä totta puhuen hieman vierastin alkuun, mutta lopulta se tuo tauluun kivasti särmää. Olen todella iloinen, että uskalsin lähteä projektiin – ja että sain Reetan siihen mukaan. Suurkiitokset vielä; lopputulos on upea! Ja jos joku sillä puolen innostuu taulun teettämisestä, niin jätä rohkeasti viestiä alle, niin välitän Reetan yhteystiedot.

Maalauksesta saatu alennusta.

Uusi lastenhuone

Olipa ihana aurinkoinen viikonloppu! Lähdettiin koko perheen voimin heti aamusta liikkeelle Kaivopuistoon ja eilen seikkailtiin Keskuspuiston metsissä. Jos jotain hyvää pitää tästä koronakeväästä etsiä, niin ainakin on tullut liikuttua enemmän luonnossa. Eilen nähtiin kevään ensimmäinen sammakko ja tänään kuunneltiin lintujen upeaa konserttia.

Toinen hyvä puoli kotoilussa on ollut ns. ikuisuusprojektien edistäminen. Olen viimein ripustanut seinille tauluja ja tilannut olohuoneeseen muun muassa uuden ihanan nojatuolin – palataan näihin molempiin vielä omina postauksinaan.

Klassinen Ton-tuoli kuuluu myös korona-ajan hankintoihin. Argh, tämän kaaren jalkalista on vieläkin viimeistelemättä. Ennen mammiksen loppua sen on oltava valmis, I promise!

Toteutimme viikonlopun aikana myös pitkään harkinnassa olleen muutoksen huonejärjestykseen ja vaihdoimme W:n ja meidän makuuhuoneiden paikkaa päikseen. W:n huone on ollut kadun puolella ja vaikka kyseine katu onkin hyvin rauhallinen, alkaa sinne kuulua aamuisin vähitellen ääniä kaupungin heräillessä. Meidän master bedroom on taas auennut sisäpihan suuntaan, joten tulimme siihen tulokseen, että se voisi olla lapsille jatkossa parempi.

Kooltaan molemmat huoneet ovat suuria, joten sisarukset mahtuisivat kumpaan tahansa. Ja tyyliltäänkin huoneet ovat varsin samankaltaiset: molemmissa huoneissa on harmaat sienät; sisäpihanpuoleisessa hieman tummemmat. Kadunpuolen huoneessa on kaksi upeaa ikkunaan, joten se on ehkä aavistuksen valoisamman tuntuinen.

W tuli ex tempore pelaamaan aakkospeliä sohvalle. Oli ihana saada hänestä samalla pitkästä aikaa muutama kuva <3

Mitä mieltä olette lopputuloksesta? Olen itse todella tyytyväinen! Ja huone tuntuu ihan uudelta, vaikka kaikki kalusteet ovatkin vanhoja. Osa kaapeista (mm. Doorien senkki) jäi meidän uuteen makuuhuoneeseen, sillä uudessa lastenhuoneessa on säilytystilaa yllin kyllin upotetuissa kaapeissa.

Kaapistot nielevät edelleen valtaosa myös minun ja Patrikin vaatteista, joten logistiikaltaan ratkaisu ei ole ihan optimaalisin. Jos oltaisiin jäämässä asuntoon pysyvästi, teettäisin kunnon kaapistot myös toiseen makuuhuoneeseen.

Keskimmäisessä kaapissa on piilossa myös meidän televisio. Katsomme sitä vain ja ainoastaan W:n kanssa, joten se sopii lastenhuoneeseen paremmin kuin hyvin. Tätä varten huoneeseen tarvitaan toki siis myös sohva. Hakolan Lazy istuu sinne täydellisesti ja toimii samalla kätevänä varavuoteena, jos täytyy vaikka nukuttaa lapsia.

Varjopuolena on, että olohuone on tällä hetkellä kovin autio. Pitää miettiä hankimmeko sinne vielä toisen sohvan. Tuskin kuitenkaan, sillä suunnitelmissa olisi laittaa tämä asunto luultavasti myyntiin sitten kun koronasta on selvitty.

Energistä viikkoa!

Kaunis arki - Noidoin keramiikkaa

Miten siellä on selvitty eristyksissä? Meidän arkeemme korona on tuonut muutoksia varmasti huomattavasti vähemmän kuin monelle muulle. Itse olen vielä äitiyslomalla pian seitsemän kuukautta täyttävän pikkuneidin kanssa ja Patrik tekee yrittäjänä töitä kotoa, joten arkemme pyöri pitkälti kodin ympärillä jo ennen kuin virus pisti koko maailman suunnitelmat uusiksi. Toki ravintoloiden, kirjastojen, uimahallin jne. sulkeminen on näkynyt päivärytmissämme, mutta toisaalta tilalle on tullut puhdasta kotiruokaa ja ihania metsäretkiä. Ystäviä on toki ikävä, mutta ihan kokonaan ei olla voitu W:n takia eristäytyä, sillä nelivuotiaan on pakko saada tavata välillä kahta ystäväänsä päiväkodista. Eli kaiken kaikkiaan täällä on jaksettu hienosti koronan jälkeistä arkea – toivottavasti myös ruudun sillä puolen. <3

Avokadosta on tullut ykkösherkkumme! Parhaimmalta se maistuu tumman ruisleivän kera ripauksella suolaa. Mozzarella kruunaa makuelämyksen.

Olen aina arvostanut kotiamme todella paljon ja koti on ollut itselleni aina erityisen tärkeä paikka. Nautin siitä, että tavarat ovat paikoillaan ja ympärillä on kaunista ja harmonista. Ja vastaavasti, jos koti on sotkuinen tai jos se ei sisustukseltaan tunnu omalta, tunnen oloni alakuloiseksi. Jos esimerkiksi teen töitä kotitoimistolta, minun on ensin pakko siivota keittiö, ennen kuin pystyn keskittymään sen pöydän ääressä ja tekemään tilaa ajattelulle.

Olen viime aikoina saanut entistä enemmän uutta puhtia sisustuksen viimeistelyyn ja fiksannut pikkujuttuja, jotka tuottavat itselleni iloa. En ole esimerkiksi enää vuosiin pitänyt käyttämistämme astioista, ja nyt mammiksella ollessani olen viimein ehtinyt uudistaa astiakaappiamme. Työläintä on ollut luopua vanhoista astioista kestävällä tavalla. Lautanen kerrallaan kuitenkin kymmenet Iittalat, Arabiat ja Royal Copenhagenit ovat löytäneet uuden kodin lähinnä Facebookin kirppisryhmien kautta. Vielä pitäisi löytää uusi osoite mm. Villeroy & Bochin Ivoire-sarjan kahviastiastolle (vink vink myynti-ilmoitus tulossa pian Toriin).

Olen myös fiilistellyt uusien astioiden hankintaa huolella. Ajatuksena on koota hieman rosoista maanläheistä keramiikka mieluiten pieniltä brandeiltä ja yhdistellä eri sarjoja keskenään. Kaikkien astioiden tulee olla sellaisia, joita käytämme arjessa. Eli ei enää erillisiä kaapissa pölyttyviä juhla-astiastoja, vaan toimivia arjen kaunistajia.

Työ on vielä kesken, mutta kuvissa näkyvät korvattomat kupit ja lautaset löysin norjalaiselta Noidoi Design Studiolta. Sävyt ovat täydelliset ja minimalistinen koruton muotoilu tuntui heti omalta. Kuppien ulkopinta on ihanan mattainen; sisäpuoli on lasitettu. Brandi on perustettu vuonna 2013 ja sen takana on suunnittelijakaksikko Kathrine Lønstad ja Cosmin Cioroiu. Merkiltä löytyy myös kaunis keraaminen kynttiläjalka Kapp, jonka kuvaan teille myös jossain vaiheessa.

Olen myös hankkinut keittiöön uusia tuoleja ja olohuoneeseen pitäisi saapua ihana nojatuoli näinä päivinä, joten palataan piakkoin asiaan.

Stay safe ja muistakaa soitella rakkaillenne <3

* Noidoin astioista saatu alennusta kuvia vastaan.

Kuusi toi joulun

Voi apua, pääsen jälleen aloittamaan vakiofraasillani – tervehdys pitkästä aikaa! Kurkistetaan tänään meidän jouluiseen keittiöön. Siitä onkin hetki, kun olemme blogissa siellä vierailleet. Löysin meille niin kauniin kuusen tänä vuonna, että se inspiroi tarttumaan kameraan.

Kaunis messinkinen latvatähti Ferm Livingiltä.

Pikkuapuri <3 Suosin tällä hetkellä sekä omassa, että W:n pukeutumisessa pitkälti ruskeita maanläheisiä sävyjä.

Viime vuonna tilaisin kuusen netistä niin, että pääsin määrittelemään vain sen pituuden. Kuusi oli lähes kolme metriä korkea ja melkein yhtä leveä; erittäin tuuhea ilmestys. Jenkkityylinen olisi kuvaava adjektiivi, jos näky pitäisi tiivistää yhteen sanaan. Viime kerrasta viisastuneena tajusin, etten voi ostaa kuusta näkemättä. Tänä vuonna kiersinkin ainakin kolme kuusenmyyntipistettä, kunnes löysin Hietalahden torilta aivan mielettömän kauniita latvakuusia. Ja ei siis pellolla kasvatettuja täydelliseksi trimmattuja tarhakuusia, vaan suoraan luonnosta kaikkine epätäydellisyyksineen.

Haussa oli mahdollisimman harva ja toispuoleinen kuusi – eli ei ihan tyypillinen tapaus :) Vitsailinkin, että me voisimme hakea sitten sen kuusen, joka jää kaikilta muilta kelpuuttamatta. Kuusemme myynyt henkilö sanoikin, että useampaan kertaan mietti, viitsiikö tuoda sitä edes näytille. Onneksi toi – minun mielestä tämä on upea. Viimevuotisen vastakohta.

Paikkansa kuusi löysi keittiön pitkältä seinältä; kutakuinkin koko asunnon keskipisteestä. Siitä se näkyy kivasti sekä keittiöön että olohuoneeseen. Koristeiden osalta noudatin samaa monivuotista linjaa lasipalloineen, jotka ovat muisto Yhdysvalloissa viettämästäni vuodesta. Kauneimpia koristeita ovat kuitenkin oikeat kävyt. Viime päivinä täällä onkin kuulunut pieniä poksahduksen ääniä, kun kävyt ovat hiljalleen auenneet loistoonsa. Joulu on siis saapunut tänä vuonna myös tuoksuin ja äänin. <3

Upeat antiikkiset kynttilänpidikkeet löysin muutama vuosi sitten Torista. Ne ovat patinoituneet äärettömän kauniisti. Olen niin iloinen niistä, sillä muoviset valosarjat lytistävät tunnelman mielestäni täysin. Myös kuvissa vilahtava suurikokoinen olkipukki on löytynyt vuosia sitten Torista. Molempia olin metsästänyt pitkään.

Pikkuikkunalla näkyvät puiset kuuset olen leikannut itse ohuesta vanerista puutyökurssilla ja liimannut 90-aseteen kulmaan. Super helppoa puuhastelua ja onnistuu vaikka pienellä käsisahalla.

Btw, musta Menun pöytä(levy) on pysynyt hyvässä kunnossa, vaikka onkin todella kovalla koetuksella pikkuruokailijan kanssa.

Pari kuusen alinta oksaa päätyi keittiön pöydälle Marimekon maljakkoon. Yleensä olen ostanut siihen kukkakaupasta havunoksan, mutta tämä oli kaunis ekologinen ratkaisu. Yksi suuri oksa olisi tarkoitus kiinnittää vielä ikkunaan; katsotaan saanko aikaiseksi.

Onko lukijoissa latvakuuseen päätyneitä? Entä miten juhlitte h-hetkeä? Aattoa suuntaamme viettämään Patrikin vanhempien luo Espooseen ja 25. päivä äitini tulee meille yökylään. Kiva kun tulee sen myötä hankittua jouluruuat kotiinkin. Eli hyvin rauhallisesti on tarkoitus joulua täällä viettää perheen kesken. <3

Lämmintä ja rauhallista joulua!

P.S. Viime vuotiset joulukuvat löytyvät täältä. Hylly oli kieltämättä silloin selkeästi onnistuneempi ja ihmekös tuo, sillä nyt en sitä erikseen jouluun stailannut. Ripauksen joulua tuo siihen kollegalta saatu kaunis kortti. Lisää jouluaiheisia postauksia löytyy tämän Christmas-tägin alta.