Miten alkuun salamalla kuvaamisessa?

Hei ihanat! Tiedän että ruudun sillä puolen on monta innokasta kuvaajaa; monella teistä on blogi ja/tai upea sisustuspainotteinen Instagram-tili, joten ajattelin, että teitä voisi kiinnostaa kurkistaa myös vähän kuvausprosessin taakse..? Omien empiiristen havaintojeni ja kanssanne käymieni keskustelujen perusteella aika harva kuvaa salamalla, vaikka olisi kuvaillut jo pidemmän aikaakin. Itseänikin samalla kuvaaminen mietitytti pitkään. Miten siinä pääsisi alkuun? Miten suuria investointeja aloittaminen vaatisi? Ja ennen kaikkea, tulisiko lopputuloksesta tarpeeksi luonnollinen..?

Vaikka olin vuosia tuskaillut valon vähäisyyttä talvikuukausina, olin jotenkin aina sinnitellyt pimeimmän vuodenajan yli. Ja totta, sisustuskuvissa, joissa ei ole mitään liikettä, pääsee varsin pitkälle ihan vain valotusaikaa nostamalla ja hyvällä kuvankäsittelyllä. Mutta kyllä siinäkin rajat tulevat vastaan. Kauhuesimerkkinä voi kurkata vaikkapa tämän vanhan postauksen meidän edellisen kodin walk-in-closetista. (Katso etenkin loppupään kuvia, joissa vaatehuoneen kaikki valot ovat olleet sammutettuina.) Nämä kuvat on otettu marraskuun lopulla 2015 päivän valoisampana aikana, ja silti ne ovat todella rakeisia. Nykyisillä laatustandardeillani ne eivät päätyisi enää blogiin kohinasta johtuen.

Toinen syy salamavalon käyttöön on pakottava tarve lyhentää valotusaikaa, mikäli haluaa vangita kuvaan myös jotain liikkuvaa. Itselläni tämä konkretisoituu pikkumiestä kuvatessa. Meidän ikiliikkuja kun ei pysy juuri hetkeäkään pidempään paikallaan, joten valotusaikaa ei voi laittaa juuri sadasosasekuntia pidemmäksi. Järjestelmäkameran perusteet hallitsevat tietävät, että hämärän rajat tulevat tällöin aika pian vastaan ilman lisävalotusta…

Joten hyvä, nyt kun olen perustellut teille salamavalon tarpeellisuuden, pääsemme varsinaiseen asiaan. Eli mitä päästä salamalla kuvaamisen kanssa konkreettisesti alkuun? Itse osallistuin viime keväänä Riikka Kantinkosken valokuvaus-workshoppiin, jossa sain puolessa päivässä aiheeseen napakan intron sekä mahdollisuuden testailla salaman käyttöä erilaisin asetuksin. Se oli ensimmäinen kerta kun tutustuin ylipäänsä täysin manuaaliseen kuvauksen, jolloin kontrolloin puoliautomaattijärkkärissäni kaikkia valotukseen vaikuttavia asioita erikseen: aukon kokoa (F-arvo), valotusaikaa (eli kuinka kauan kameran kenno kerää valoa) ja ns. ISO-arvoa). (Tätä ennen olin antanut kameran laskea yleensä tarvittavan valotusajan.) Manuaalikuvaus avasi aivan uuden maailman ja nykyään käytän sitä kaikissa sisustuskuvissani; kuvaisinpa salamalla tai ilman. (Manuaalikuvaus on ensimmäinen perusta salaman käytölle, sillä automaattiasetuksella kamerahan ei pysty ennakoimaan, millaista lisävalotusta olet mahdollisesti suunnittelemassa salamalla.)

Jälkikäteen arvioiden kuvausworkshop ei ole kyllä lainkaan välttämätön, vaikka siitä itse paljon pidinkin. Rohkeasti sielläkin vain kamera manuaaliasetukselle ja eri arvoja testailemaan! Manuaaliasetuksella kuvaukseen ei liity mitään mystiikkaa eikä se ole yhtään sen vaikeampaa.

Tiedustelin kurssilla Riikalta mitä salamavalomerkkiä hän suosittelisi ja mistä liikkeistä valoja kannattaisi kysellä. Lönnrötinkadulla sijaitseva Fimeko oli yksi hänen maitsimesta liikkestä, joten pian kurssin jälkeen soittelin sinne oppiakseni eri vaihtoehdoista lisää.

Kaikki ammattilaiset tuntuvat suosivan Profoton kalustoa, mutta pian opin, että olisi olemassa myös erinomainen yli puolta edullisempi vaihtoehto Godox. Se ei ole muotoilultaan yhtä virtaviivainen kuin Profoto, mutta teknisiltä ominaisuuksiltaan se ei häviä kuulemma yhtään. Minut tuntevat voivat arvat tuskailuni valintaa tehdessä. Tapana kun ei ole tinkiä laadusta, etenkään muotoilusta. Pakotin itsekin kuitenkin katsomaan valintaa järkiperusteisesti: valokuvauskalustobudjettini oli rajallinen ja harrastekuvaajana en takuulla huomaisi eroa ominaisuuksissa. Päätöstä helpotti myös mahdollisuus lainata salama Fimekolta koekäyttöön yhdeksi viikonlopuksi. Aivan loistava palvelu kaltaiselleni, jota mietitytti vielä tässäkin vaiheessa olisiko salamasta hyötyä.

Ensimmäinen kuvausviikonloppu lähti tökkien liikkeelle. En meinannut päästä edes alkuun, sillä kameraan kiinni tuleva lähetin ei sopinut kameraani. Väliin tarvittiin pieni, mutta kriittinen lisämokkula, sillä Sonyn kamerani ei ole tyypillisimmästä päästä. Ei muuta kuin Malmille paikalliseen kameraliikkeeseen lähijunalla körötellen. Siihen paloi ne kolme tuntia, jotka pojat olivat salilla, mur.

Sunnuntaina pääsin jo tositoimiin. Softboxin (jonka kautta salamavalo ammutaan pehmeämmän lopputuloksen takaamiseksi) kasaamisen kanssa pähkäilin hetken, kunnes tajusin ottaa YouTuben kauniiseen käteen. Lähetin ja salamavalo oli kytketty samalla taajuudelle jo liikkeessä, joten ne eivät vaatineet muuta kuin on-asentoon kytkemistä. Ei muuta kuin eri valotusaikoja testaamaan!

 Vähän hakemista salaman käyttö oli, mutta aika pian löysin itselläni toimivan konseptin:

• Kameran valotusaika edelleen pitkäksi ja salaman välähdysaika lyhyeksi. Jälkimmäisen on tarkoitus tuoda vain pientä lisäbuustia

•   Salama kannattaa pyrkiä ohjaamaan sieltä suunnasta, mistä luonnonvalokin tulee. Muuten varjot alkavat mennä vinksin vonksin

•   Salama kannattaa heijastaa esim. jonkun seinän kautta, jotta lopputuloksesta tulee mahdollisimman pehmeä

• Kannattaa kokeilla kameralla eri white balance -asetuksia. Riippuu kuvausajankohdasta (eli ulkoakin tulevan valon sävystä) ja salaman voimakkuudesta, mikä toimii parhaiten. Ja tietenkin täysin siitä lookista, jota olet hakemassa. Itselläni kuvissa korostuu valoisuus ja varsin kylmät sävyt

Tällä reseptillä olen saanut yhä luonnollisempia kuvia, joskin vielä toki paljon oppimista edessä… Ja esimerkiksi LumoKidsille hiljattain ottamistani kuvista ei olisi tullut mitään, jos ei olisi ollut salamaa tukena.

Vaikka tämä onkin yhteistyönä Fimekon kanssa tehty postaus (sain salamasta pienen alennuksen), voin käsi sydämellä suositella heitä myös harrastekuvaajan liikkeenä, sillä he jaksoivat neuvoa ja opastaa tippaakaan turhautumatta ja tuoda esiin seikkoja, joista en itse ollut edes tietoinen. Suurkiitokset etenkin tuossa white balancen eli valkotasapainon opastamisessa. Ennen en ollut koskenut tähän kamerassani lainkaan (punastuu), ja tuskailin ensin, kun salamalla otetuista kuvista tuli kellertäviä… Nyt ko. asetusten testailu kuuluu aina kuvausrutiineihini; myös ilman salamaa kuvatessa.

Eli rohkeasti vain sielläkin ammattilaisten kanssa jutustelemaan siitä, millaisia kuvia otatte ja millaista salamaa tai muuta kalustoa mahdollisesti tarvitsisitte! Ainoa miinus tulee liikkeen aukioloajoista (ma-pe klo 8-16), mutta keskustelut toisaalta hoituvat kyllä puhelimitsekin :)

Ohessa vielä listaus välineistä, jotka itse hankin. Eli kaikkiaan reilut 1200 euroa.

Godox Winstro AD600Pro salamavalo

Godox XPro radiolähetin (valitamaan kameran merkin mukaan)

Manfrotto 1004BAC Master valaisinjalusta (salamavalo on varsin painava, joten panosta hyvään jalustaan; itse otin alustan alle vielä pyörät)

Godox Umbrella Softbox with grid Octa 80cm

Leppoisaa viikonloppua! Niin ja jakakaahan, jos teillä on jotain hyviä vinkkejä salaman kanssa kuvaamiseen!

Fimekon tarvikkeista saatu pieni alennus bloginäkyvyyttä vastaan

Unikkopussilakanat

Iltaa! Olipa kiva istuutua togoon läppärin ja cokislasillisen kera ja tulla hetkesi kirjoittelemaan teille. Olen ollut sunnuntaista lähtien (eli nyt viisi päivää) kaksin W:n kanssa, sillä Patrik lähti hyvän ystävänsä häihin jenkkeihin. Matka Arizonaan on niin pitkä, ettei olisi ollut mitään järkeä lentää sinne vain viikonlopuksi, joten ei tarvinnut montaa kertaa väläyttää hänelle optiota pidemmästä poikienreissusta :) 

Tämä on ensimmäinen kerta, kun W on näin pitkään vain toisen vanhemman kanssa. Yllättävän helposti on kaikki mennyt, vaikka ollaan oltu samanaikaisesi vielä kipeinä. Allekirjoittanut on ollut jo vklopusta lähtien flunssassa ja eilisillasta alkaen myös W kuumeessa... Luksusta saada nyt hetki omaa aikaa pikkumiehen nukahdettua. Nostan kyllä todella hattua kaikille yksinhuoltajille, jotka pyörittävät perheensä arkea päivästä toiseen omillaan. Todellisia sankareita minun silmissä! Jo pelkkä lähikaupassa käynti olisi ihan erilainen ponnistus, jos ja kun pitäisi pukea aina lapsi (saati vielä useampi) talviromppeisiin...

Sisustusasiaan. Muistatte ehkä lokakuisen postaukseni Marimekon syysuosikeista. Ihastelin jo silloin syksyn mallistossa ollutta upeaa vaaleansävyistä unikkoa, josta oli mallistossa ihanat pellavaiset petivaatteet. Jäin silloin harmittelemaan, kun hankin vain tyynyliinan ja sittemmin pussilakana myytiin verkosta loppuun. Onnistuin kuitenkin myöhemmin löytämään sen Mikonkadun myymälästä, ja olen ollut nyt niin iloinen tästä hankinnasta! Unikko on meille kuosina jo sen verran vahva, että yksi pussilakana + tyyny riittävät eli niiden parina käytän valkoisia yksivärisiä vastaavia.

(Tässä kohti on pakko mainita, että Marimekon verkkokaupasta pystyy katsomaan kunkin myymälän varastosaldot eli ei kannata lannistua, vaikka joku tuote olisi verkosta loppu. Huonot uutiset: huomasin juuri, että tuota tyynyliinaa on alessa eli tämä tarkoittanee, ettei ko. väritystä ole tulossa pysyvään mallistoon…)

Nyt nukkumaan. Palataan luultavasti vielä viikonloppuna. Tsemppiä siellä muillekin pienille ja isommille potilaille <3 Hirmuisesti flunssapöpöjä nyt liikkeellä.

P.S. Kiinnostaisiko teitä kuulla uudenvuodenlupauksistani ja niiden edistymisestä..? Aihe herätti Instagramissa paljon keskustelua, joten lupasin harkita postaamista aiheesta myös tänne. Toinen lupaus liittyy itseni kuntoon laittamiseen ja toinen sisustukseen :)

Olohuoneen kattovalaisin

 Terveiset jälleen kotisohvalta! Kotiuduttiin reissusta keskiviikkona lumiseen Helsinkiin.

Olette varmaan huomanneet intohimoni kauniisiin valaisimiin. Esittelyvuorossa tänään olohuoneen päävalaisin. Kaikista lampuistamme se tuntui aiheuttavan ehkä eniten pohdintaa. Unelmieni valaisin olisi Serge Mouillen kolmihaarainen kattovalaisin, mutta Patrik ei tullut (vielä) vakuuttuneeksi investoinnin järkevyydestä, heh. Ranskassa valmistettu valaisin maksaa nimittäin pienen omaisuuden; muodista kiinnostuneet ymmärtävät vertauksen vaikkapa klassiseen Kelly-laukkuun. Mutta valaisimet jos mitkä ovat liki elinikäisiä investointeja! Sähkötyöt voi aina tarvittaessa uusia ja muutoinhan ne eivät mitenkään kulu käytössä. Ja etenkin tämän kaltaiset ikiklassikot säilyttävät todella hyvin arvonsa. Sanoinkin jo Patrikille, että seuraavaa asuntoa ostaessa budjettiin pitää jo alusta alkaen sisällyttää yksi Serge Mouille :)  

Valintakriteerit valaisimelle oli jälleen kerran paitsi esteettisiä myös toiminnallisia. Toiveena oli mieluiten valaisin, jossa valo jakautuisi moneen suuntaan (myös ylöspäin), jotta se toimisi hyvänä yleisvalona. Ja että valoa irtoaisi valaisimesta tarpeeksi. Serge Moille -haaveesta luovuttuani hain modernia valaisinta, jossa olisi viitteitä klassiseen kattokruunuun.

Niin kuin montaa aiempaakin valaisinta etsiessäni, Archiproducts-sivusto toimi valtavana apuna. Sivustolle on listattu tuhansia design-valaisimia, joten tarjontaa pystyy kahlaamaan läpi tehokkaasti.

Lopulta meidän molempien silmää miellyttävä vaihtoehto löytyi kanadalaisen Lambert & Filsin valikoimasta. Dot Atomiumista on olemassa hieman eri kokovariaatioita sekä musta ja messinkinen vaihtoehto. Koko meillä määräytyi täysin sen mukaan mikä olisi vielä maksimikoko, johon Patrik ei kolauttaisi päätään valaisimen alta kävellessä. Väriä pähkäilin tovin; lopulta klassinen messinki vei voiton, sillä musta näytti vähän turhan teollisuushenkiseltä koukeroisen rosetin parina.

Olemme molemmat tyytyväisiä lopputulokseen. Minun mielestä valaisin on kyllä vielä hivenen vinossa (Patrikin mielestä ei; mitä mieltä te olette??), joten pitää vielä kertaalleen tutkia tätä. Ja bulbit tulee vielä uusia, sillä sen mukana tuli 2700 kelvinin valonlähteet, jotka ovat meidän makuun aivan turhan keltaiset. Ja pikkuisen jäi se Serge Mouille kaivelemaan, mutta on vain hyvä, että on vielä toteutumattomiakin sisustushaaveita! :)

Niin ja mainittakoon, että työnalla on postaus asuntomme maaleista sekä salamavalolla kuvaamisesta, eli saa mieluusti laittaa näihin liittyviä kysymyksiä tulemaan. Nyt, rentouttavaa talvista vkloppua!

Näin stailaus- ja kuvaustoimeksianto etenee – Case LumoKids

Terveiset etelän lämmöstä! Tultiin piipahtamaan Teneriffalla tankkaamassa hieman aurinkoenergiaa; tekee kyllä hyvää kesken vuoden pimeimpänä aikana. Asteita on ollut joka päivä 22-23 ja aurinko on paistanut pienten harsopilvien takaa.

Minun ja Patrikin ajatus ideaalista lomasta on hyvin erilainen; itse en viihtyisi päivääkään uima-altaalla, kun taas Patrik voisi olla vaikka koko viikon paikoillaan; siemailla kahvia ja kuunnella The Economistia. W:n takia on toki joka tapauksessa hiljennettävä tahtia, sillä myös pikkumiehelle muutaman neliön lastenallas riittäisi paremmin kuin hyvin :) Joten loma on ollut rentoutumisen ohella myös hyvää sopeutumis- ja kompromissiharjoitusta allekirjoittaneelle, heh.

Palataan kuitenkin noin kuukausi ajassa taaksepäin eli LumoKidsille ottamiini kuviin. LumoKids on ihana pieni kotimainen brandi, joka on erikoistunut etenkin laadukkaisiin ja kekseliäisiin lastensänkyihin. Olen stailannut heille kerran aiemminkin kuvia yhteen ranskalaiseen lehteen, joten merkki oli entuudestaan tuttu.

Step 1: Asiakkaan toiveiden selkeyttäminen

Ihan ensimmäiseksi kävin LumoKidsin kotisivut ja olemassa olevan kuvamateriaalin jälleen läpi: Mitä arvoja yritys haluaa itsestään viestiä? Mikä on sen tyyli? Millä se erottuu kilpailijoistaan? Ja ennen kaikkea juttelin brandin takana olevan Sannan ja Tuomon kanssa kuvien käyttötarkoituksesta sekä heidän kasvusuunnitelmistaan. Sain kuulla, että kasvua haettaisiin etenkin kotimaan ulkopuolelta. Mainiota ajattelin, sillä kotimme mosaiikkiparketti ja korkeat jalkalistat eivät edusta aivan perinteistä suomalaiskotia. Tyylin toivottiin pysyvän edelleen Skandinaavisen selkeänä. Näillä spekseillä oli hyvä jatkaa.

Step 2: Referenssikuvien etsiminen

Seuraavaksi googlailin mahdollisia referenssikuvia. Ne olivat vielä hyvin kaukana varsinaisesta lopputuloksesta, mutta antoivat kuitenkin jo suuntaa selkeästä tyylistä ja mm. siitä miten ”busy” vs. väljä stailauksesta tulisi.

Step 3: Kollaasin rakentaminen

Jo referenssikuvia hakiessani olin kirjannut ylös esineitä, jotka voisivat toimia stailauksessa. Melkeinpä kaikki oli sellaisia, joihin olin törmännyt jo aiemminkin; useimpiin varmasti Instagramin ansiosta.

Ensin keräilin potentiaalisia propseja laajemmin; vähitellen niistä alkoi rajautua relevanteimmat valitun teeman mukaan. Pyörittelin ensin avaruusteemaa sekä dinosauruksia. Lopulta kuitenkin mereneläimet ja safari nousivat ykkösiksi. Ne tuntuivat sopivat LumoKidsin kestävään ideologiaan.

Kuvat lainattu valmistajien sivuilta.

Alkuun puhuimme sekä pinkin että turkoosin sängynlaidan kuvaamisesta, joten aloin hahmotella klassisempaa tytön ja pojan huonetta. Lopulta jätimme värikkäät laidat kuvauksista pois; oli kiva päästä stailaamaan neutraali huone sukupuolta alleviivaamatta.

Tavoitteena oli luoda skandinaavisen selkeä lastenhuone, joka ei olisi kuitenkaan liian lapsellinen, vaan miellyttäisi myös vanhempien silmää. Modernia taidetta ja/tai mobile seinälle sekä jokin kaunis jalallinen valaisin oli ensimmäinen ajatukseni.

Ensimmäinen luonnos pojanhuoneen stailauksesta. Kuvat lainattu valmistajilta.

Valaisinta pohdin pitkään. Sen tuli olla selkeä, mieluusti pohjoismainen ja moderni. Ei liian tunnistettava eikä bling-bling. Jokin, joka nostaisi koko kuvan fiilistä.  Flosin messinkinen IC Lights sai mennä; aivan liian tunnistettava ja pröystäilevä. Viikon-parin asiaa pyöriteltyäni ja satoja vaihtoehtoja selailtuani muistin viime helmikuun Tukholman Design weekiltä yhdestä upeasta presentaatiosta ruotsalaisen Wästbergin Alman – siinä se oli!

Step 4: Tavaroiden hankinta

Hyväksytyttäni stailaussuunnitelman LumoKidsillä (ja oltuani myös itse siihen viimein tyytyväinen), alkoi tavaroiden hankinta. Tällä kertaa tähän vaiheeseen liittyi paljon säätöä. Onneksi Sanna oli aktiivisesti koko ajan mukana ja hoiti tästä suurimman osan. Minulle jäi vain Alman hankinta, sillä päätin pitää ko. valaisimen meillä pysyvästi.

Step 5: Stailaus, kuvaus ja editointi

Reilua kuukautta myöhemmin kaikki tavarat olivat kasassa ja saatoin aloittaa kuvien oton. Kuvaukset venyivät kaikkiaan kolmelle (vaiko peräti neljälle) eri viikonlopulle, sillä pystyin kuvaamaan vain muutaman tunnin kerrallaan päivän valoisampaan aikaan. Tämä rytmi sopi kyllä hyvin, jotta aikaa jäi viikonlopusta myös perheen kanssa oleiluun.

Mainitsin aiemmin, että stailasin LumoKidsille kuvia jo kerran aiemminkin. Silloin sain keskittyä tosiaan vain set-upin luomiseen ammattilaisen huolehtiessa täysin kuvauksesta. Nyt ehdotin kuitenkin, josko ainakin kokeilisin myös kuvata kaiken itse. Tällöin pystyisin täysin kontrolloimaan aikataulua ja ottamaan tarpeeksi aikaa myös stailaukselle. Valokuvaajan kellon raksuttaessa on jatkuva paine saada stailauksesta mahdollisimman nopeasti täydellinen.

Toisaalta sain myös huomata, että kuvaaminen oli etenkin vuoden pimeimpään aikaan varsin haastavaa. Ilman salamaa kuvaamisesta ei olisi tullut mitään. (Kirjoitan salaman käytöstä vielä myöhemmin lisää.) Toki olen kuvannut aiemminkin joulukuussa, joten olosuhteet eivät yllättäneet. Mutta huomasin stressaavani kuvaamisesta ihan eritavalla kuin ennen. Note to self: Pyri jatkossa välttämään kuvaustoimeksiantoja joulu- ja tammikuussa.

Oi, älkää katsoko tämän kuvan editointia; pitää vielä korjailla! 🙈 

Ja tämä vaatii näköjään vielä värisävyjen viilausta...!  

Lopputulos

Sekä asiakas että allekirjoittanut ovat lopputulokseen tyytyväisiä. Toki ammattikuvaaja olisi saanut kuvista varmasti vielä laadukkaampia ja pystyisi myös editoimaan kuvia ihan eri tavalla. (Kuvissa on edelleen pieniä värisävyeroja ja vääristymiä, joita yritän hinkata jahka LumoKids on tehnyt lopullisen valintansa esitteeseen menivistä top-kuvista.) Mutta ottaen huomioon budjetin rajallisuuden, uskon, että tämä oli paras vaihtoehto. LumoKids sai reilusti kuvamateriaalia sekä myös kuvien alkuperäiset raw-tiedostot, jolloin he voivat myös itse muokata niistä mieluisiaan versioita. (Ammattikuvaajat eivät yleensä luovuta alkuperäistiedostoja, sillä heillä on oma kädenjälkensä myös kuvien editointiin.)

Aikaa monivaiheiseen stailaukseen ja kuvaamiseen kyllä paloi… Mutta itselleni tämä on ennen kaikkea rakas harrastus, josta sattuu saamaan myös pienen korvauksen. Kovin montaa näin laajaa kuvausta ei vuoteen kyllä mahdu, sillä myöskään päivätyöni ei ole mikään kahdeksasta neljään vaihtoehto… Mutta toisaalta, kuvaisin joka tapauksessa blogiin, joten on kiva välillä haastaa itseään ihan kunnon toimeksiannoilla.

Olisi kiva kuulla mitä te pidätte! Ja mitä voisi mielestänne kehittää vielä jatkoon :)