TV wall

Kaunista viikonalkua! On aika viimein esitellä TV-seinämme. Patrik onkin jo kuittaillut, että vuoden on kestänyt, ennen kuin hänen lempikohta kohdistamme pääsee esille, heh. Pääsin innoissani napsimaan kuvia sunnuntaisen asuntonäytön jälkeen, kun kotimme oli jälleen kuvauskunnossa. Oli ihanaa nähdä oma koti taas (hetken) kauniina - arkisinkin kun sohvat on vuorattu erilaisilla peitoilla ja täkeillä pukluvaaran takia. :)

Totta puhuen olisimme mieluiten kätkeneet TV:n kokonaan näkyvistä, sillä mokoma kapistus tekee olohuoneesta helposti rauhattoman. Mietimme mm. TV:n upottamista seinään tehtyyn syvennykseen kaapinovien taakse, mutta vaikka miten pyörittelimme olohuoneen layouttia ja oviaukkojen paikkoja, emme saaneet TV-syvennystä järkevästi sijoitettua. Joten jos ja kun lopulta päätimme antaa TV:n jäädä näkyviin, yritimme tehdä siitä mahdollisimman hyvin tilaan istuvan muutamalla kikalla:

Graafinen hexagoneista koottu villamatto on omaa designiani.

Ensinnäkin upotimme kaikki TV:seen ja seinäkaiuttimiin menevät johdot seinän sisään. Eli ennen seinien verkottamista ja tasoittamista seinään roilattiin kanavat, joihin upotettiin muoviputket, joita pitkin johdot kulkevat. (Kiitos Patrik loistavasta suunnittelusta!)

Toiseksi hankimme TV:lle Verkkokaupasta telineen, jonka avulla se pysyy seinässä kiinni ja alla oleva taso jää vapaaksi.

Piilo ja Vitriini, Iittala. Suurempi maljakkona toimiva pullo Ikeasta.

TV-taso sai viimein kesäisemmän asetelman, kun mm. kynttelikkö siirtyi kaappiin. Tason toteutti sama puuseppä, joka teki kaikki kodin kiintokalusteet.

Hedelmät on koottu Iittalan metalliseen Aalto-tarjoiluastiaan.

Kolmanneksi yritimme valita mahdollisimman esteettisen teeveen ja kaiuttimet eli käytännössä a) valkoiset ja b) mahdollisimmat litteät. Tekniikasta jouduimme valitettavasti tinkimään, sillä kukaan ei (ainakaan kaksi vuotta sitten) valmistanut ultra HD -televisioita valkoisena. Joten full HD:hen oli tyytyminen. Eikä Philips olisi ollut teknisesti ykkösvaihtoehto, mutta heiltä löytyi yksinkertaisin, hyvin pelkistetty design ohuilla reunoilla.

Energistä viikkoa!

Pilvilinna – DIY changing top

Pitkästä aikaa pääsen esittelemään teille itse ottamiani sisustuskuvia. Vauvateemalla edelleen mennään, sillä sattuneesta syystä kaikki kodin päivitykset kulminoituvat tämän aiheen ympärille… :) Huomenna meillä on pitkästä aikaa yleinen näyttö (lue: asunto jälleen puunattu), joten kuvaan sen jälkeen ainakin TV-seinämme. Eli alkuviikosta blogissa muutakin kun asuntomme vallannutta baby gearia. ;)

Tänään esittelyssä pikku-W:n DIY hoitopöytä, Pilvilinna, jonka suunnittelimme ja toteutimme itse. Kylpyhuoneemme on kompakti, joten ainoa vaihtoehto saada hoitotaso mahdutettu kyseiseen tilaan oli sijoittaa se pesukoneen päälle. Emme kuitenkaan löytäneet valmista hoitotasoa – etenkään turvallista sellaista – joka olisi mitoitettu 40-senttiselle pesukoneelle, joten päätimme nikkaroida sen itse. (Jossain vaiheessa harkitsimme hoitopisteen sijoittamista myös pinnasängyn päälle makuuhuoneeseen, mutta näin jälkikäteen on todettava, että ko. ratkaisu ei olisi toiminut sitten lainkaan. Pikkuvahinkoja ja vähän suurempiakin meinaan on tullut kerta jos toinenkin myös kylppärin lattialle. :))

Kosteutta hylkivä hoitotaso on Form & Färgiltä. Huom: Tilasin harmaan, mutta itse ainakin kutsuisin väriä mintuksi, harmaan vihreäksi tms. Ensin tuskailin ryhdynkö säätämään palautuksen kanssa, mutta lopulta ”väärä” värivalinta kääntyi voitoksi, sillä mintusta tuli lopulta pääväri sekä hoitopisteeseen että ”baby corneriimme”.

Hoitotasossa on ikään kuin kaksi laatikkoa päällekkäin: 20 senttiä korkea yläosa, joka takaa, ettei pikkuinen voi kierähtää lattialle. Ja lähes yhtä korkea ”huppu”, joka asettuu pesukoneen päälle. (Meidän pesukoneessa on kalteva ohjauspaneeli takaosassa, joten huppuun piti sijoittaa vielä hieman tukirakenteita, joilla taso saadaan asettumaan vaakatasoon. Voin laittaa tarkempia mittoja ja ohjeita kommentteihin, mikäli innostutte kysymään.)

Materiaalit hankimme Bauhausista: 18 mm paksut männystä tehdyt liimapuulevyt, puuliima (antaa lisätukea liitoksiin), viila (sivujen pyöristämistä varten), ruuvit ja pyyhekoukku kustansivat noin 80 euroa. Lisäksi maksoimme jonkun kympin kaikkien osien sahaamisesta valmiiksi (säästi vanhempien hermoja; ja lisäksi itse en oikein olisi voinutkaan mennä meluisalle puutyöpajalle raskaana ollessa…). Puolihimmeää kalustemaalia ja pensseli meiltä löytyi jo valmiiksi.

Aikaa tämän perin yksinkertaisen tason tekemiseen meni (ainakin amatööreiltä) p-a-l-j-o-n, mutta se oli kivaa yhteistä puuhastelua. Ja nyt taso on osoittautunut ihan kullanarvoiseksi! Kylppärissä tulee nimittäin vietettyä vaipanvaihtopuuhissa tunti jos toinenkin. ;)

Suloisen leijamobilen löysin Ferm Livingiltä. Tästä postauksesta löytyy muita kauniita mobileja.

Myös mintunvihreä pilvityyny kuuluu DIY-projekteihini. :) Huomatkaa kaavaa piirtäessänne, että hattaroiden välejä ei voi tehdä liian tiukoiksi. Välien on muistutettava U-kirjainta, ei tiukkaa V:tä, sillä muuten pussiin ommeltua hattaraa ei saa käännettyä... T: itse opin vasta purkamisen jälkeen. Jämäkkä puuvillakangas on Eurokankaasta.

Riehakas Bambam-ankka villitsee pikkuista kylpyhuoneessa. :) Kylpylelu on tilattu Baby Plussalta. Roskiksena meillä on Norm Architectsin Menulle suunnittelema poljettava versio; pienempään tilaan sirompi ja käytännöllisempi kuin Vippin vastaava.

Myös Baby’s Only -pussukan tilasin Baby Plussalta. Suunnittelin sitä alun perin pinnasängyn reunaan, mutta se onkin osoittautunut oikein tarpeelliseksi kylppärissä mm. vaippojen säilytyksessä.

Eilen illalla tuunasin tason reunaan vielä oheiset pilvikoristeet mustasta kontaktimuovista, jonka pinnassa on ns. liitutaulukäsittely. Patrik hoksasi, että vaipanvaihtohetki on oiva tilaisuus aktivoida pikkunyyttiämme ja samalla tehdä vaipanvaihtohetkestä miellyttävämpi. Idea oli aivan loistava – mustan ja valkoisen vahva kontrasti ja selkeät kuviot ovat todella pikkuisen mieleen ja hän tapitti niitä eilen illalla täysin haltioituneena! <3 Ja kontaktimuovilla tehtyjä kuvioita on helppo vaihdella, kun pikkuherra kaipaa uusia värejä ja muotoja.

Oikein rentouttavaa viikonloppua! Me yritämme täällä ehtiä vielä kärryttelemään ennen kuin sateet iskevät.

P.S. Aiempi postaus kylpyhuoneestamme löytyy täältä.

Finally an interior post with my own pictures! Proudly presenting today a changing top we did a month ago for the little one. :) Our bathroom is very compact, so the only option to place the nursing station was on the top of the washing machine. However, we did not find any ready-made solutions, so decided to do it ourselves.

In the end it was very simple – just required some proper planning. Feel free to ask if you need more instructions – happy to add them to the comments.

P.S. My previous bathroom post can be found from here.

Home visit to Champagne

Uusimmassa Asun-lehdessä esitellään aivan huikea ranskalaisasunto – tai siis 300 vuotias ylväs viini-maison, joka on varmasti yksi kauneimmista näkemistäni kodeista. Ja kuten arvelinkin, lehdessä nähtyjä Anders Hviidin ottamia kuvia löytyy myös verkosta ainakin mm. Pinterestista sekä The Timesin verkkojulkaisusta. Lisäksi Vippin mallistoon kuuluva keittiö esitellään tanskalaismerkin omilla sivuilla . Joten olen riemuissani päästessäni jakamaan tämän kodin kanssanne. :) Kannattaa kuitenkin hankkia touko-kesäkuun Asun (3/2016) käsiinne, sillä kyseisessä numerossa on poikkeuksellisen monta toinen toistaan upeampaa kotia.

Tämä täydellisen remontin läpikäynyt kartano kuuluu kolmekymppisille viiniyrittäjille, Emilie ja Cédric Bouchardille, joiden eksklusiivista samppanjamerkkiä Roses de Jeannea pullotetaan vuosittain vain 14 000 kappaletta. Poikkeuksellista viinissä on myös sen tuotantotapa: ”Each wine is from a single grape variety, single vineyard and single vintage, involving no blending of any kind.” (Lue lisää täältä).

Asun-lehden mukaan aikoinaan pariisilaisen porvarisperheen kodiksi rakennetussa talossa on 250 neliötä. Alakerrassa sijaitsevat keittiö, kaksi oleskelutilaa, toimistotilat ja halli. Nelihenkisen perheen makuuhuoneet ja kylpytilat sijoittuvat toiseen kerrokseen.

Isäntäväki piti talon tunnelmasta (no wonder!) ja halusi säilyttää sen mahdollisimman aitona. Niinpä koristeelliset paneloinnit, kipsikoristeet, puulattia ja marmoritakat on entisöity pieteetillä. Vanhat arvokkaat puitteet luovat upean kontrasti modernin sisustuksen kanssa.

Annetaan kuvien puhua puolestaan!

A kitchen and a bin by Danish Vipp.Four kitchen pictures above from Vipp.

Pendant by Tom Dixon.

Togo lounge chair by Ligne Roset.

What a beautiful window! And a fireplace! And ceilings... And... pretty much everything. :) Also these pendants by Tom Dixon (I think). According to Asun, sofa from French Cinna, carpet from AP.PM and floor lamp from Vipp.

Beautiful tones on the library and staircase walls.

Beautiful children's room

Two pictures above from here.Vineyard pictures from here here and here.

This French maison must be one of the most beautiful homes I’ve ever seen! 300 years old mansion belongs to wine entrepreneurs, Emilie and Cédric Bouchard, who have renovated the place inside out. Old wooden floors, marble fire places, stunning wall panels and ceiling decorations create breathtaking background for modern pieces of furniture.

Next time most likely my own pictures from our home. See you soon!

First weeks

Aurinkoista keskiviikkoa! Pikkuinen täyttää huomenna jo kaksi viikkoa (aika on mennyt käsittämättömän nopeasti!), joten ajattelin hieman laittaa kuulumisia. Haluan ennen kaikkea meitä itseämme varten dokumentoida pikku-W:n ensimmäisen hymyn, haparoivat askeleet ja sen yön, jolloin hän kömpii ensimmäisen kerran itse viereemme. <3 Ja ainakin ystäville, sukulaisille ja tuttaville tämä on myös varsin tehokas tapa jakaa kuulumisia. Ja toivottavasti siellä ruudun toisella puolella on tulevia äitejä ja isiä, joita vastasyntyneen ensiaskeleet kiinnostavat. :)

Ensimmäiset viikot kotona ovat menneet kaikkiaan todella hyvin. Emme ole kamppailleet useiden tuntien itkukohtausten kanssa (toivottavasti naapureilla on sama käsitys ;)) ja sekä isä että äiti saivat alun ”huonoimpinakin” öinä nelisen tuntia unta. Maidontuotanto lähti nopeasti käyntiin jo sairaalassa ja imetyskin alkaa vähitellen sujua. Tosin imetysasentorepertuaarissa on tasan tarkalleen yksi ainoa kylkiasento, jonka sekä äiti että poika osaavat, mutta harjoitus tekee mestarin.

Olimme varautuneet siihen, että ensimmäiset viikot vauvan kanssa ovat intensiivisiä: pikkuinen joko nukkuu, syö, kakkaa tai itkee, ja kaikki nämä vaativat vanhempien apua ja läheisyyttä. Myös nukkuessa haluamme olla mahdollisimman lähellä, mieluiten ihokontaktissa.

Alla muutamia havaintoja pikkuisen kahdelta ensimmäiseltä viikolta sekä pikku-W:n että vanhempien näkökulmasta.

Little W’s first 2 weeks

• Pikku-W venyttelee paljon; haukottelee antaumuksella ja oikoo jäseniään niin, että koko selkä taipuu kaarelle. Samalla hänellä on kasvoillaan maailman tyytyväisin ilme! Vienoon hymyyn päättyvä ”the look” tulee kasvoille myös maidonjuonnin jälkeen ja välillä myös unessa.
• Paino lähti heti nousuun jo sairaalassa. Neuvolatäti kävi luonamme pikku-W:n 5. päivänä ja paino oli enää 10 grammaa syntymäpainon (3970 g) alle. Alhaisimmillaan paino tippui sairaalassa viisi prosenttia, mikä on täysin normaalia.
• Utelias ja tarkkaavainen pikkuherra pystyy fokusoimaan katsettaan lyhytkestoisesti. Esimerkiksi valo / ikkuna kiehtoo häntä kovin. Ja en tiedä kuvittelemmeko vain, mutta tuntuu, että jo ensimmäisellä viikolla hän jäi välillä katsomaan kasvojamme ja esimerkiksi hoitopöydän yläpuolella olevaa mobilea. Suurimman osan ajasta katse kuitenkin vielä harhailee. 
  Kymmenentenä päivänä teimme myös ns. kielitestin. Eli näytin pikkuiselle kieltä noin 30-40 sentin päästä ja kuinka ollakaan – hän matki välittömästi ja työnsi kielensä ulos! Eli a) pikkuinen näkee jo ainakin tuolle etäisyydelle ja b) oppii koko ajan mm. meitä tarkkailemalla ja matkimalla. Jännittävää!
• Pienokainen reagoi voimakkaisiin ääniin (lue: pelästyy säpsähtäen). Ikinä ei voi etukäteen tietää, mikä äänistä havahduttaa. Esimerkiksi limsapullon avaamisesta tuli pelottava ääni.
• Suurimman osan ajasta pikkuinen luonnollisesti joko syö tai nukkuu, mutta noin viikonikäisestä lähtien hän on ollut hereillä aktiivisena ja hyväntuulisena 1-2 kokonaista ruokintaväliä (eli noin pari tuntia kerrallaan). Ja tuntuu, että hereilläolotunnit kasvavat koko ajan. Näinä aktiivitunteina on tärkeää, että seurustelemme pikkuisen kanssa ja tarjoamme paitsi turvaa, myös yksinkertaisia virikkeitä.
• Syöminen on tasaantunut noin 7-8 kertaan vuorokaudessa. Päivällä syömisväli on tiheämpi, yöllä hieman harvempi.
• Pikkunyytti ei tykkää pukemisesta – haaste ootd-kuvauksille. ;) Parhaiten hän viihtyy hengittävän pellavapeiton alla vain vaippa asunaan.
• Pikkuinen ei suostu nukkumaan omassa sängyssään, vaan vaatii kovaäänisesti päästä vanhempiensa viereen. Temperamenttia siis löytyy! Käytännössä minä nukun pikkuisen rinnalla katkonaisesti noin aamu viiteen ja Patrik päivystää (tai parhaimmillaan torkkuu) pari-kolme aamuyön tuntia, jotta allekirjoittanutkin saa myös katkeamatonta unta. Pienillä vauvoilla ei ole vuorokausirytmiä, mutta yritämme jo nyt toimia johdonmukaisesti niin, että teemme eron päivän (valoisaa, enempi virikkeitä ja ääniä) vs. yön (pimeää, ei virikkeitä ja hiljaista) välillä.
• Alkuun pikku-W itki joka kerta hoitopöydällä kuin hyeena, nyt harvemmin ja harvemmin. Myös isä ja äiti ovat tainneet kehittyä otteissaan. :)
• Ensimmäisellä kävelyllä kävimme yhdessä 6. päivänä ja pikkuinen piti siitä kovin! (Lue: nukkui kuin tukki.)

Emme käyneet synnytyksen jälkeen viikkoon ulkona. Yllätys oli melkoinen ensimmäisellä vaunulenkillä, kun kevät oli muuttunut kesäksi!

• Pienokaisella on välillä todella voimakas hikka. Koko rintakehä painuu kasaan kuin sammakkoeläimellä. Näyttää hurjalta, mutta kuulemma täysin normaalia.
• Viikon iässä kävimme ensimmäisessä kylvyssä. Pieni vesipeto näytti pitävän siitä paljon!
• Näyttäisi siltä, että pikkunyyttimme on perinyt isältään ns. aurinkoaivastuksen. Eli kun hänet tuo valoon, kuuluu pian pieni ätshiu. Niin suloista.
• Hermostuttuaan pikku-W ei säästele volyymissä! Samalla hän huitoo käsillä ja jaloilla vimmatusti eri suuntiin. Onneksi hän kuitenkin yleensä rauhoittuu varsin nopeasti syliin päästyään. Yöllä kapalointi on usein hyvä apu.
• Pari päivää sitten hoksasimme laittaa pikkuisen vatsalleen - hän piti siitä kovin! Seuraavana päivänä pikku-W nosti jo niskaansa mahalla ollessaan noin viiden sentin korkeuteen ja alkoi puskea itseään eteenpäin. <3

Parents’ first 2 weeks

• Onnen- ja rakkaudentunteita on mahdoton kuvata sanoin. Emme ole koskaan kokeneet mitään vastaavaa ja olemme nauttineet äärettömästi näistä uniikeista päivistä!. <3 <3 <3
• Olemme menneet hieman pöhköiksi pikkuisen kuvaamisesta ja videoinnista. Kuvia taitaa olla jo noin 1500. :) Olen niin kiitollinen, että on tullut harjoiteltua valokuvausta blogin ansiosta.
• Painoni oli viikko synnytyksen jälkeen 73,5 kg eli viikossa paino oli tippunut lähes kymmenen kiloa – not bad! En ihan tarkalleen tiedä lähtö- enkä maksimipainoani, mutta arvelisin lähtöpainoksi ennen raskautta 66-67 kiloa ja synnytysviikon alussa painoksi mitattiin neuvolassa reilut 82 kiloa. Eli runsaat 15 kiloa tuli elopainoa lisää, josta siis 2/3 lähti synnytyksessä ja sitä seuraavan viikon aikana. Vaikka ylimääräistä on kiloissa mitattuna siis enää runsaat viisi kiloa, se ei kerro koko totuutta. Vatsa on vielä melkoista hyytelöä ja osa lihaksista on korvautunut rasvalla, sillä en maaliskuusta alkaen käynyt enää lainkaan salilla. Vaikka hinku omiin mittoihin on kova, aion antaa itselleni aikaa palautua.
• Imetys teki todella kipeää ensimmäisen viikon, kun iho meni vereslihalle, mutta nopeasti rinnat tottuivat uuteen funktioonsa.
• Isälle kymmenen pistettä ja papukaijamerkki täydellisestä omistautumisesta! <3 Koska hän ei voi osallistua imetyksiin, on Patrik ottanut päävastuun mm. vaipanvaihdosta ja huolehtinut täydellisesti perheen aikuisten ruokahuollosta. Patrikista on tullut myös pro pikku-W:n rauhoittelussa. Isot kädet ja varmat otteet (ja maidontuoksun puuttuminen) tekevätkin isistä yleensä parhaita rauhoittelijoita.

Ensimmäisiin viikkoihin osui myös elämäni ensimmäinen äitienpäivä. Suurkiitokset isälle ja pojalle täydellisestä brunssista! <3

Ensimmäinen perheselfie ensimmäisenä äitienpäivänä. <3

Tällä viikolla luvassa vielä ainakin home visit -postaus, kuvia DIY-hoitopöydästämme sekä mahdollisesti myös TV-seinästämme. Ja haastan tässä samalla itseni stailaamaan TV:n edessä olevan tason kesäisimmillä propseilla. Nykyisen esineet ovat suorastaan jämähtäneet siihen… Joten muutosta tarvitaan!

Nyt suuntaamme neuvolaa kohti tsekkaamaan pienokaisen painon. Mutta palataan pian!

Hitusen pitää röyhelöitä olla poikavauvallakin. :) Pöksyt Lindexistä.

Sorry, no English summary of these longer, more content driven lifestyle / kids posts… Just sharing some highlights of the first two weeks as being a parent. Everything has gone super well and we could not be more happy. <3