Marimekko Home AW16

Lupasin seuraavaksi puhtaasti sisustusaiheisen kirjoituksen, joten here you go! Ja mikäs tässä on naputellessa – pikkuinen nukkuu vasemmankäden kainalossa ihokontaktissa ja äiti opettelee toisella kädellä uutta haastajaa kymmensormijärjestelmälle. ;) Tekee itsellenikin kyllä hyvää saada ajatuksia hetkeksi vähän muualle.

Palataan vielä viime viikon keskiviikkoon, jolloin kävin tutustumassa Marimekon kodintuotteiden ensi syksyyn ja talveen. Perinteisen showroomin sijaan Marimekko oli sisustanut Uudenmaankadulla sijainneen ultramodernin asunnon (jota muuten kävimme katomassa pari vuotta sitten kun etsimme uutta kotia) syysuutuuksin. Todella toimiva konsepti, kun pääsee heti näkemään tuotteet oikeissa puitteissa ”in action”.

Malliston ensimmäiset tulokkaat sopivat loppukesän tunnelmointiin verannalla. Ruskean, harmaan ja sinisen pehmeät eri sävyt yhdistyvät lämpimiin villapeittoihin sekä kudottuihin ja karvaisiin tyynynpäällisiin. Talvella Marimekon luovan johtajan Anna Teurnellin luotsaama mallisto hehkuu punaisen, harmaan ja vihreän lämpimissä sävyissä – pinkkiä tehosteväriä unohtamatta.

Marimekon upea luova johtaja Anna Teurnell vasemmalla. Olisi ollut oiva tilaisuus hieman kysellä mallistosta ja hänen visiostaan suunnittelijana, mutta jotenkin menin ihan jäihin… Ensikerralla pitää varautua etukäteen muutamalla kysymyksellä. :) 

Isot muhkeat tyynyt tekevät olohuoneesta kutsuvan, eikös! 

Tuttu maljakko syksyn uutuusvärissä. <3

Kumiseva-viltti kuuluu niin ikään suosikkeihini.

Graafinen musta-valkoinen printti näyttää kivalta – etenkin Kopeekka-torkkupeitossa. Huomaa myös upea jättitaulu taustalla. 

Kattauksessa katseeni kiinnittyy Sami Ruotsalaisen suunnittelemiin keraamisiin kynttiläjalkoihin.

Asunnon toinen makuuhuone ja kylpyhuone oli sisustettu talvisin, mausteisin värisävyin.

Note to self: Rennosti peiliin nojaava taulu toimii hienosti myös kylppärissä! 

Images without Coterie logo by Marimekko.

In my previous kids’ post I promised 100% focus on interior next time, so here you go – a preview from Marimekko’s, a Finnish design house, autumn-winter 2016 collection. I must admit that I do not have that many items from Marimekko (except some must-have classics like Mari-bowls), since traditionally their prints have been big and colorful – not a perfect match for our quite minimalistic home. But recently their collections have started to look better and better! And I found many items from the new season that I like a lot: e.g. monochrome blankets, beautiful big vases and ceramic candle holders. Would be nice to hear what you think about Marimekko and this collection in particular!

Nyt oikein rentouttavaa kesäistä viikonloppua kaikille! Meidänkin olisi tarkoitus suunnata kolmisin "takapihallemme" Tähtitorninmäen puistoon. <3 | Have a relaxing sunny weekend!

He’s perfect <3

Hän on täydellinen. Siinä lause, jota olemme toistelleet viime perjantaista lähtien. <3 Yhdeksän kuukauden odotus siis huipentui, kun pienokaisemme saapui luoksemme 29.4.2016 klo 11.29. Koko perhe voi erinomaisesti. Eikä taida kuplassaan vielä ihan edes käsittää, mitä kaikkea viimeisen vajaan viikon aikana on ehtinyt tapahtua! Toisaalta tuntuu, että pikkuinen olisi ollut luonamme aina; niin syvä side pienoiseen on jo muodostunut. <3

Olimme pari ensimmäistä vuorokautta Kätilöopistolla ns. Perhepesässä eli synnyttäjien osastolla, josta saimme oman huoneen, ja sunnuntai-iltapäivänä kotiuduimme vappuhulinan keskelle Ullanlinnaan. Palaan vielä pikku-W:n ensimmäisiin päiviin kotona; nyt kuitenkin kronologisesti hieman synnytyksestä. Toivottavasti ette ole tässä vaiheessa ihan kauhuissanne – lupaan tässä kohden pehmitetyn Disney-version ;) Haluan itseänikin varten kirjoittaa ajatuksia ja kokemuksia ylös ennen kuin babyn aikaansaama oksitosiinihormoniaalto lopullisesti sumentaa kaikki synnytykseen liittyvät vähänkään kivuliaat tuntemukset. :)

Ikionnellinen isä ja poika ensimmäisenä iltana.

My "old-school", natural childbirth

Supistukset alkoivat lähes välittömästi käytyämme nukkumaan, noin 00.45 vuorokauden vaihduttua perjantaiksi. Patrik oli juuri nukahtanut ja tunnin verran tunnustelin tilanteen kehittymistä ensin itsekseni. Pian kuitenkin tajusin, että homma lähtisi rytinällä käyntiin, sillä jo tunnin kohdalla supistuksia tuli viiden minuutin välein. Alkuun supistukset kestivät puolisen minuuttia; kahden tunnin kohdalla jo 45 sekuntia, kuuden tunnin kohdalla minuutin ja reilun seitsemän tunnin supistelujen jälkeen puolitoista minuuttia. Tässä kohden soitimme toistamiseen sairaalaan ja sovimme, että lähtisimme tulemaan Kättäriä kohti. Omalla 10-portaisella asteikoillani arvioin kivuksi siinä kohden ”vain” 7-8, mutta olin huolissani miten selviän taksimatkasta, jos annan tilanteen kehittyä vielä kivuliaammaksi. Myös huoli siitä, että lapsi syntyy kotiin alkoi tuntua todelliselta (vaikka Kättärillä eivät pitäneet sitä ensisynnyttäjällä mahdollisena).

Sairaalaan saavuimme 8.30. Ennen sisääntulotutkimusta totesin Patrikille, että tulee kyllä itku, jos en ole auennut kuin muutaman sentin (kohdun tulee aueta kymmeneen senttiin, ennen kuin synnytys voi edetä). Yllätys olikin melkoinen – niin meille kuin kätilöllemmekin – kun hän totesi, että kohdunsuu on jo täysin auki! Riemuissani tiedustelin, että pääsemmekö nyt siis synnytyssaliin, johon ihana kätilömme Johanna vastasi, että te olette jo synnytyssalissa. :D

Tähän saakka kipu oli ollut siedettävää. Ehdottomasti kivuliainta, mitä olin koskaan kokenut (esimerkiksi reilun kuuden tunnin triathlon eli 2 km avovesiuintia, 90 km fillarointia ja päälle puolikas maraton ei tuntunut m-i-l-t-ä-ä-n sen rinnalla), mutta kuitenkin hallittavaa. Seuraavassa vaiheessa eli ns. ponnistusvaiheessa kipu vietiin kuitenkin ihan eri levelille ”off the chart”. Useimmilla ponnistusvaihe on nopeasti ohi, ehkä parissa kymmenessä minuutissa, mutta omalta osaltani tähän vaiheeseen meni vielä useampi tunti. Supistukset jatkuivat voimakkaina, pidempinä ja entistä kivuliaimpia. Vaikeinta oli kuitenkin, että enää ei riittänyt, että vain ”sieti” passiivisesti kipua – nyt sitä piti pystyä itse aktiivisesti tuottamaan ponnistamalla. Itseltäni meni myös hetki tajuta, mitä ponnistaminen teknisesti tarkoitti – ja henkisesti vielä pidempi hetki kerätä riittävästi rohkeutta.

Lapsivedet tulivat ulos vasta siinä vaiheessa, kun todella ymmärsin, mitä ponnistamisella tarkoitetaan. Eli se elokuvaversio, jossa lapsivedet tulevat vauhdilla heti synnytyksen alkumetreillä tapahtuu varsin harvoilla (niinkin voi kyllä siis käydä).

Kymmenen tunnin kohdalla vain yksinkertaisesti päätin, että nyt tämä viedään päätökseen – sattui miten sattui. Polte oli jäätävä. Tuntui kun paikat olisivat olleet tulessa. Pikku-W tuli lopulta ulos noin kymmenen supistuksen aikana, jossa kunkin supistuksen kohdalla ehdin tehdä kolme ponnistusta. Ensin tuli ulos pää hyvin hallitusti ja lopulta vartalo varsin nopeasti yhden supistuksen aikana. 
Kaikkiaan jäi aivan mielettömän hyvä fiilis synnytyksestä! Tekihän se tosiaan kipeää, mutta olin valmistautunut siihen henkisesti. Ja korostan, että oli oma tietoinen valintani, etten halunnut mitään kivunlievitystä missään vaiheessa.

Tämä ja loput kuvat sunnuntailta eli kun pikku-W on noin 50 tunnin ikäinen.

Itse tyytyväisyys imetyksen jälkeen.

Btw, kommentoikaahan jos haluatte kuulla lisää esimerkiksi siitä, miksi halusin synnyttää ”luomuna” ja mitä ei-lääketieteellisiä keinoja käytin kivunhallintaan. Jos toiveita tulee useampi, voin kirjoittaa erillisen postauksenkin aiheesta. Tai ainakin vastailla teidän kysymyksiin kommenttikentän puolella.

Ja jotta tämä ei ihan mammablogiksi muuttuisi, ensi kerralla on luvassa jotain 100% sisustukseen liittyvää. :)

Elämämme paras vappu!!!

xxx, 
Riika, Patrik ja pikku-W

Green accessories

Tämä on se viikko, jolloin meistä kaikella todennäköisyydellä tulee vanhempia. Käsittämätöntä. Laskettu aikanihan oli jo liki puolitoista viikkoa sitten… Ilmassa on nyt ihan erilailla odotuksentuntua joka ilta kun käymme nukkumaan. Ja kaikkia asioita tehdessämme pohdimme miten tämä voi se kerta kun olemme viimeisen kerran kaksin kävelyllä tai viimeisen kerran kaksin sushilla tai viimeisen kerran kaksin elokuvissa…

Piipahdettiin tosiaan lauantaisushien jälkeen vielä leffassa katsomassa Onnenonkija – juuri sopiva hilpeä ja hauska elokuvavalinta tähän vaiheeseen (joissain ohjeissakin määrättiin odottaville äideille runsaasti romanttisia komedioita, heh.)

Päivän sisustusteemaan. Näin keväällä sitä alkaa katsoa omia viherkasvejaan taas uusin silmin. Ja kyllä tänne tosiaan kasvi tai parikin vielä mahtuisi! Sekä jokunen kasviaiheinen accessory. :) Emme esimerkiksi omista kastelukannua lainkaan, joten esimerkiksi jokin messinkinen kaunotar, jota voisi pitää myös esillä, olisi tervetullut lisä.

Alla muutamia kasviaiheisia kauniita poimintoja; aivan ihania kaikki! Etenkin noita tanskalaisia Moeben puukehyksiä olen himoinnut jo pitkään…

Photos: Producers

Lost & Found: All hands leather planter 
Haws: Brass sprayer e.g. via Fern shop 
Ferm Living: Plant box 
Studio Macura: Boca - A porcelain bottle for watering plants
x3 Paul Loebach: Water can (photo from Pinterest, originally from Betong Gruvan) 
Serax: Wall vase, e.g. from Betong Gruvan 
Moebe: Frames
Garden water bell from Artelleriet 
Ferm Living: Plant stand

Me lähdemme täällä nyt Viiskulman japanilaiseen Len'siin lounaalle ja sitten neuvolaan. Palataan taas!

Above some inventive and beautiful plant and flower related accessories. I love e.g. the wooden frames by Danish Moebe. Btw, I just came back from the lunch and noticed that first pushes have got already first tiny little green leaves on their branches! Spring <3

P.S. Follow my blog with Bloglovin

Artillerigatan 43

Jälleen asunto Tukholmasta, jossa on kaikki kohdallaan! ”Många vackra originaldetaljer som fiskbensparkett, spegeldörrar, väggpaneler, höga golvlister och en luftig takhöjd...” Olen myyty. Voitaisiinko pliis tuoda edes yksi näistä Tukholman kohteista tänne Helsinkiin? ;)

Bongasin tämän kaunokaisen ESNY:n, Tukholmassa ja Nykissä toimivan kiinteistövälitysfirman Instagram-fiidista ja tuo aloituskuva on kerrassaan pysäyttävä. Neliöitä on vain 70, mutta asunnosta on saatu toimiva kahden makuuhuoneen kokonaisuus tinkimällä keittiön koosta. Lisätietoja ja -kuvia täältä.

Flosin moderni kristallikruunu on upea katseenvangitsija! Tyynyt mm. Chhatwal-Jonssonilta. Sekä valaisinta että tyynyjä myy mm. Zarro Fredalla.

Sävysävyyn maalattu lipasto on helposti toteutettavissa oleva tehokeino.

Peiliovet ovat kutakuinkin identtiset meidän ovien kanssa.

Hana on mahdollisesti Niviton mattavalkoinen Rhythm RH-130 - tai ainakin hyvin samankaltainen. Messinkisiä ruukkuja löytyy Skultunan mallistosta (näitäkin myy mm. Zarro).

Hyvin basic kylppäri.

Julkisivusta ei valitettavasti ollut kokonaiskuvaa, mutta sisäänkäynti näyttää lupaavalta! | All photos from ESNY.

Oh, boy - what an apartment again in Stockholm! Could someone please bring one of these to Helsinki?! :) This compact home has only 70 square meters, but thanks to its narrow kitchen there’s room for two small bedrooms. More info and images can be found from ESNY’s home page.

Kaunista loppuviikkoa! | Have a beautiful week!