Keittiön marmorihylly

Joko teidän lomat ovat alkaneet? Täällä enää pari päivää jäljellä ennen lomille lompsimista, jee! 😊

Keittiö on ollut lopullisessa muodossaan jo tovin, mutta tajusin, etten ole esitellyt teille kunnolla vielä sen marmorihyllyä, joten keskitytään tänään siihen. Halusin keittiöstä muotoilultaan pelkistetyn; sen jujuna on kellertävä sävy. Toisissa kuvissa sävy tulee paremmin esiin; välillä keittiö taas näyttää ruudulta katsoessa tylsän valkoiselta. Luonnossa sävyn huomaa selvästi; etenkin keittiön tasossa, jossa sävykkyyttä on vielä enemmän.

Keittiö yhdistyy olohuoneeseen kolmimetrisen liukuoven avulla. Luin jostain, että liukuovet keksittiin 1920-luvulla, ja sen takia niitä ei löydy esim. pikkuisen aiemmin rakennetusta Ullanlinnasta tai Katajanokalta. Näitä Etu-Töölön hyviä puolia siis.

Kaipasin keittiöön kuitenkin poikkeavan sävyn lisäksi vielä jotain yllätyksellisyyttä ja ripausta rohkeutta, ja marmorihylly tuntui tähän täydelliseltä ratkaisulta. Harkitsin ensin myös kokomarmorisia tasoja, mutta tuntui, että ne olisivat kilpailleet liikaa näyttävien lattioidemme kanssa. Jokin hillitty kalkkikivi olisi ollut toki ihana vaihtoehto, mutta kahden pikkutermiitin vanhempana ei ehkä järkevin vaihtoehto tässä elämäntilanteessa. Mutta hylly ratkaisi kaikki huoleni! Saisin palan haluamaani marmoria ja uskaltaisin eksperimentoida kivivalinnan suhteen, sillä olisihan hylly helppo poistaa, jos vaikka asunnon seuraava omistaja ei siihen ihastuisi. Hyllyn kanssa ei tarvitsisi myöskään huolehtia esikoisen aamupalakokkailuista tai ”kemian kokeista”, joita hän voi nyt tehdä hi-macs tasolla varsin huoletta (mm. fairysta, soodasta ja kokiksesta saa seitsemänvuotiaan mielestä monenlaista jännittävää aikaiseksi 😊). Lisäksi hylly on hyvin funktionaalinen, sillä sen alle on upotettu koko matkalle kirkas led-nauha. Etenkin kun keittiön muu valaistus on jäänyt ihan puolitiehen, on ledvalo ollut ihan pelastus. (Kiitokset vielä ystävälleni Reetaille tästä vinkistä ja inspiraatiosta!)

Googlailin eri marmori- ja kalkkikivivaihtoehtoja, ja aina vain palasin jo pidempään ihastelemaani Calacatta Violaan. Se oli juuri sopivan villi ja toisti kauniisti keittiön keltaisia sävyjä sekä tammilattiasta löytyvää punaisuutta. Luonnon marmori on kuitenkin aina yllätyksellinen ja ainakin netistä löytyvät värisävyt vaihtelevat todella paljon, joten loppuun saakka sain jännittää, millaiset hyllyt todella ovat. Pahin skenaario olisi ollut, että kuviointi olisi ollut lähes mustaa. Tämmöisiäkin kuvia netistä löytyy, kun googlaa Calacatta Viola.

Keittiön muilla seinillä on kermainen Cover Stooryn sävy 008 SYLVIA, mutta tälle seinustalle valitsin valkoisen sävyttämättömän sävyn, jotta kaapisto ja hylly tulevat paremmin esiin.

En käynyt katsomassa marmorisläbää, josta hylly leikattiin etukäteen, mutta tiesin toisen kohteen, jonne oli toimitettu samasta kuutiosta leikatut tasot, joten uskalsin sen pohjalta jättää tilauksen sokkona. Ja hienostihan kaikki meni – sävyt ovat juuri täydelliset! Olen niin tyytyväinen, että uskalsin tämän tilata, vaikka aika riskillähän tässä mentiin. Ja vaikka hylly ei ihan ilmainen ratkaisu ollut. Mutta ehdottomasti investoinnin arvoinen ja ainakin minusta kruunaa koko keittiön (Volan upean kultaisen hanan lisäksi; lue lisää hanasta täältä ja kurkkaa samalta mitä tila näytti ilman marmorihyllyä – niin huikea muutos!).

Hyllyn kiinnittäminen olikin sitten oma projektinsa. Meillä hylly on toteutettu niin, että marmorihyllyn alla on massiivitammea oleva paksuhko hylly. Siihen on tehty reiät 40 senttimetrin välein ja vastaavasti myös seinään porattiin reiät samalla jaolla. Seinään kiinnitettiin metalliset tapit, jotka sitten työntyvät tuohon puuhyllyyn ja marmori siis lepää puuhyllyn päällä. Marmori on L-kirjaimen muotoinen eli eteen tuleva lippa peittää alla olevan puulevyn. Pysyttekö mukana? Puisen puuhyllyn etuna on myös se, että siihen oli helppo loveta paikka hyllyn etureunaan sijoitetulle led-nauhalle, jolloin lopputulos on huomaamaton.  

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta asennus oli kyllä kaikkea muuta. Asentaja sääti koko päivän tämän kanssa, vaikka oli todella osaava tyyppi. Lopputulos on kuitenkin myös asennuksen osalta täydellinen ja se on tärkeintä.

LVI-Verkkokauppa.fi:sta hankittu Volan mattapintainen kultainen hana on silmäteräni, jonka otan luultavasti mukaani sitten, kun joskus asunnosta muutamme. Eikä tämä ole vitsi! :D

Hylly tuo kivasti lisämahdollisuuksia varioida keittiön ilmettä pienin muutoksin. Totta puhuen olen kyllä aika huono vaihtelemaan keittiön tai muidenkaan tilojen ilmettä. Eli kun joku esine on löytänyt paikkansa, se saa yleensä pysyä siinä pitkään. Johtunee etupäässä kyllä varmasti siitä, että on vieläkin niin monta yksityiskohtaa tässäkin asunnossa kokonaan auki ja hankkimatta (mm. keittiön kaikki valaisimet), että ylimääräisen energian voi huoletta kanavoida niihin. Tai Hangon pikkuremonttiin. 😊

Kysykää rohkeasti, jos unohdin jotain oleellista. Ihanaa kesää kaikille ja kuullaan pian!

Puiset Wood-lokerikot Savolta

Collaboration | Yhteistyössä Savon kanssa

Joko olette päässeet joululoman viettoon? Vietimme eilen (to 22.12.) tiimini kanssa superkivaa tiimipäivää ilmajoogan ja joulukranssiworkshopin merkeissä ja tänään aaton aattona olen lomalla, joten ihana pehmeä lasku jouluun <3  Ja onpa kiva päästä kirjoittamaan teille kerrankin muulloinkin kuin yön pikkutunteina! Kurkistetaan jälleen keittiöön; esittelyvuorossa Savon puiset Wood-lokerikot*, joilla halusin nostaa keittiömme profiilia.

Alta näkyy lähtötilanne; tämä tummanharmaa muovinen Visio-aterinlokerikko löytyy niin ikään Savon valikoimista. Funktionaalinen lokerikko hoiti hommansa, mutta halusin keittiöön viimeistellympää ilmettä, ja niinpä lähdin kartoittamaan puisia vaihtoehtoja.

Etsinnässä oli siis kauniit minimalistiset puiset lokerikot, jotka mukautuisivat tarpeisiimme. Ykkösvaihtoehdoksi nousi nämä Savon Wood-lokerikot, sillä modulaarinen sarja mukautuu tarpeisiimme. Sarjaan kuuluu erikokoisia osia, joista jokainen voi kätevästi koostaa juuri omanlaisensa. Mainittakoon vielä, että myös BORA-lietemme on tilattu Savolta (yhteistyöpostaus löytyy täältä), mutta puiset aterinlaatikot löysin ihan sattumalta googlaillessani vaihtoehtoja. Eli jälleen kerran menin objektinen valintaprosessi edellä, ja yhteistyökuvio syntyi vasta sen jälkeen.

Aterimet ja erilaiset keittiövälineet mahtuvat meillä kahteen matalaan vetolaatikkoon. Toisessa laatikossa on tiiviissä tilassa kuusi pikkulokeroa, joihin saa kätevästi kaikki aterimet. Haarukoiden, veitsien, isojen ja pienten lusikoiden lisäksi jää vielä pari lokeroa ekstraakin esimerkiksi puisille leipäveitsille ym. Pikkulokeroiden seurana on kaksi korkeaa kapeaa lokeroa suuremmille työkaluille – toiseen tulee puiset ja toiseen metalliset arkisessa käytössä olevat keittiövälineet.

Pohdin alkujaan, miten vaalea materiaali istuu tammisen lattian ja myös laatikoiden etupaneelista löytyvän massiivitammen kanssa, mutta todella hyvältä näyttää, eikös! Ja itse asiassa kokonaisuus on vain kiinnostavampi, kun kaikki puulajit ei ole valittu sävy-sävyyn. Myös kylpyhuoneeseen valitsin eri puuta saunan paneeleihin ja kalusteisiin tuomaan hieman vaihtelua.

Toiseen laatikkoon halusin kunnolla tilaa veitsille. Olen aiemmin työskennellyt Fiskarsilla veitsien parissa, ja jo niiltä ajoilta muistiin on jäänyt ohjeet hyvästä säilytyksestä: jotta veitset pysyvät terävinä, tulee ne säilyttää (ja pestä) niin, ettei terät pääse kolisemaan. Veitsitelineen lisäksi toisesta laatikosta löytyy tilaa harvemmin käytössä oleville työkaluille.

Materiaalina laatikoissa on vaalea Vietnamista tuleva kumipuu, joka Savon mukaan syntyy kumituotannon oheistuotteena (kuten kumipuulla on lukemani perusteella tapana). Pikainen googlailu kertoo, että kumipuuviljelmät kattavat suuria alueita Kaakkois-Aasian metsistä, ja niihin liittyvät haasteet kiteytyvät etenkin monoviljelyyn eli toisin sanoen luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen. Kumipuut ovat myös herkkiä kasvitaudeille (eli vaativat runsaasti myrkytystä) ja juovat runsaasti vettä, mikä saattaa haastaa alueen vesivarantoa. En ole asiaan perehtynyt, mutta vaikuttaa siltä, että kumipuuta viljellään kuitenkin ensikädessä juuri siitä saatavan luonnonkumin takia, joten tällöin on hienoa, että elinkaarensa päähän tullut kumipuu hyödynnetään vielä huonekaluteollisuuden materiaalina. (Kommentoikaa alle, jos jollakulla on tästä enempi tietoa.)

Laatikoiden järjesteleminen tarjosi jälleen hyvän tilaisuuden käydä kaikki kitchen toolit kriittisesti läpi. Monesti ihmisten laatikot (ja kaapit ja varastot) pursuavat tavaraa, jota emme oikeasti edes käytä. Lukemani mukaan ihmiset käyttävät noin kymmentä prosenttia vaatekaapistaan. Olisi kiinnostavaa tietää mikä luku mahtaa olla keittiön puolella. Itsekin havahduin siihen, että noista kuvissa vielä näkyvistä lintusaksista olisi varmasti aika jo luopua; en ole varmaan koskaan käyttänyt niitä. Mutta tiedän erään (isäni), jolle nämä ovat varmasti mieluinen joululahja. <3

Nyt, ihanaa joulua! Ja kuullaan vielä luultavasti ennen vuoden vaihtumista!

* Tuotteet saatu Savolta some-näkyvyyttä ja valokuvia vastaan.

BORA Pure liesi – kun estetiikka kohtaa suorituskyvyn

Collaboration | Yhteistyössä Savon kanssa *

Jatketaan keittiöön liittyvällä postauksella eli esittelyvuorossa BORA Pure - liesituulettimella varustettu lietemme. Blogia pidempään seuraavat ehkä muistavatkin, että luotimme BORA-laitteeseen myös edellisessä kodissamme (lue ensikokemuksistamme täältä). Olimme siihen todella tyytyväisiä, joten valinta tätä kotia ajatellen oli helppoa. Itseäni kiehtoo BORAssa sen vähäeleinen pelkistetty muotokieli, joka yhdistyy korkealuokkaiseen suorituskykyyn. Etenkin estetiikaltaan BORA Pure on ylivoimainen, joten en oikein nähnyt sille edes potentiaalista kilpailijaa.

 Edelliseen kotiimme valitsimme BORA Classic -mallin (huom: linkin takana esitelty malli on uudempi versio kuin edellisessä asunnossamme ollut Classic), jossa on pitkulainen suorakulmion mallinen imuosa kahden liesialueen välissä keskellä. Classic on modulaarinen laite ja se pääsee parhaiten oikeuksiinsa silloin, kun valitsee imuosan molemmille puolille erilaiset liesiosat – esimerkiksi induktiotason toiselle ja kaasupolttimot toiselle puolelle. Kaasuliedet ovat hirmuisen kauniita ja äärimmäisen nopeita, mutta etenkään lasten kanssa en niitä itse harkitsisi. Yhdessä vuokra-asunnossani oli upea keittiö kaasuliesineen, ja koin sen totta puhuen yksinkin asuessani stressaavaksi. Eli induktioliedellä haluttiin nytkin mennä. Malliksi vaihdoimme tällä kertaa tosiaan BORA Puren, jossa on pyöreä integroitu imuosa lieden keskellä. Pyöreä muoto rikkoo kivasti saarekkeen kulmikkaita muotoja ja näyttää mielestäni todella ajankohtaiselta.

Patrik piipahti sopivasti hakemassa vettä, ja sain ylipuhuttua hänet hetkeksi spontaanisti kuviin. Tuli tosi kivoja!

 Tykkään kovasti myös Puren ohjauspaneelista, joka todella intuitiivinen. Itselläni on myös melkoisen kuivat kädet, joten joskus näiden kosketuspainikkeisten laitteiden kanssa tuppaa olemaan ongelmia (laite ei reagoi kosketukseen), mutta Puren kanssa ei ole näitä haasteita ilmaantunut.

Lisäksi BORA Pure mahtuu varsin matalaan tilaan (laitteen korkeus on alle 20 cm), joten sen alla olevaan säilytyslaatikkoon jää vielä ihan kivasti tilaa. Imutehoa on myös reilusti; emme käytä oikeastaan koskaan liesituuletinta maksimiteholla, sillä pienemmälläkin pärjäämme hyvin. Ja tänään ystäväperheen käydessä kylässä sain myös toisen henkilön varmistuksen sille, että BORA on varsin hiljainen (ainakin ystäväperheen nykyiseen liesituulettimeen verrattuna).

  Jättäkää rohkeasti alle kysymyksiä, mikäli jokin vielä askarruttaa. :)

P.S. Resepti, jota tässä kokkailin on Ruokaboksin kautta tutuksi tullut suosikkimme: Inkiväärillä maustettu kookoksinen kastike tofulla ja riisillä (V, G). Itse lisään reseptiin yleensä vielä purkillisen ananaspaloja - ihan super hyvää! Ainakin aikuisten mielestä. Esikoinen taas viimeksi kuulutti, miten tämä ruoka on “suosikin vastakohta”. On se niin palkitsevaa välillä tämä kokkaaminen :D
Linkin takaa löytyy (kirjautumatta) ainesosalista ja tarkemmat ohjeet voikin käytännössä unohtaa ja seurata yksinkertaisesti respetin järjestystä ja heitellä aineita isolle pannulle sitä mukaan kun ehtii niitä pilkkoa. Tofu kannattaa paistaa erikseen ja maustaa soijalla. Iso suositus tälle! :)

* Bora Puresta saatu pieni alennus some-näkyvyyttä ja kuvia vastaan.

Messinkinen Vann-vedin Beslag Designilta

Collaboration I Yhteistyössä Beslag Design:in kanssa *

Jatketaan keittiöön liittyvien yksityiskohtien esittelyllä. Instagram-tiliäni seuraavat tietävätkin jo, että myös kylpyhuoneen puolella on tapahtunut viime aikoina todella paljon edistystä, jee! Yritän kuitenkin vielä malttaa, että saadaan muutamia yksityiskohtia maaliin, ennen kuin kuvaan mini-spatamme tänne. Muun muassa valaistus on vielä vaiheessa, sillä siivoja oli heittänyt kaikkien valojen kriittisiä osia vahingossa roskiin. Joten nyt selvittelen  saisiko varaosia ja millä aikataululla.

Esittelyvuorossa keittiömme todella kauniit messinkiset vetimet. Laatikostot keittiössämme on toteutettu sormiuralla ja saarekkeen ”takapuolella” olevat harvemmin käytettävät matalat kaapit aukeavat pomppusalvoilla. Mutta yllä näkyviin korkeisiin täyspitkiin kaappeihin halusin ehdottomasti kauniit minimalistiset vetimet. Edellisessä asunnossamme kylmälaitteiden korkeat kaapit toteutettiin uralla, eikä leveä ura ei ollut visuaalisesti kovin onnistunut. Täysin vetimetön kaapistokokonaisuus voi näyttää helposti myös hieman tylsältä, joten kokonaisuuteen sopivat vetimet voivat tehdä kokonaisuudesta kiinnostavamman.

Etsinnässä oli kultaisen hanan pariksi (kts. edellinen postaus täältä) sopiva metallinen selkeälinjainen ns. profiilivedin. Tilasin useamman vaihtoehdon eri merkeiltä ja sekä väriltään että muotoilultaan ylivoimaiseksi nousi tämä Beslag Designin messinkinen Vann-vedin. Vetimestä on olemassa kolme eri sävyä – tämä harjattu messinki, mattamusta sekä alumiini – ja kaksi pitutta: 20 ja 120 senttinen. Harjauksen ansiosta messinkivetimeen ei jää sormenjäljet näkyviin. Jo pieni ripaus messinkiä sisustuksessa tuo siihen kivasti pehmeyttä ja ripauksen hotellitunnelmaa.

Muotoilultaan vedin on äärimmilleen pelkistetty – päät on viistetty kauniisti ja sen reunaa on taitettu kevyesti, jotta siitä saa otteen. Taite on kuitenkin verrattain pieni (silmämääräisesti hieman alle 45 astetta), joten otteen pitävyys ainakin pystyasennossa jää aika kevyeksi. Tiedostin jo etukäteen, että tämä voisi olla haastava vedin raskaissa kylmälaitteissa, mutta halusin sen silti, sillä kuten totesin, tämä oli omaan silmääni kaunein, minkä onnistuin löytämään. Käytännössä jääkaapilla käydessä täytyy siis hieman avittaa jalkaterällä kaapin alareunasta ovea avatessa. Kylmälaitteiden vieressä oleva ns. aamiaiskaappi sen sijaan avautuu vaivatta, joten parhaimmillaan pitkä vedin onkin juuri esim. eteisen tai vaatehuoneen kaapeissa. Itse kyllä tekisin aivan saman valinnan edelleen myös keittiöön, sillä on se niin kovin kaunis. <3 Ja luultavasti tulen käyttämään näitä myös muissa huoneissa, jahka pääsen vaatekaappisuunnitelmissani pidemmälle.

Olen erityisen tyytyväinen myös siihen, että päätin asennuttaa vetimet alalaitaan. Vielä suunnitteluvaiheessa koko ajan ajattelin, että vetimet tulevat perinteiseen tapaan ovien keskelle, kunnes sitten vetimiä mallatessani hieman vahingossa tulin kokeilleeksi tätä alalaitaan asennusta. Etenkin alas asennettuna Vann-vedin antaa niin kivan modernin ilmeen koko keittiölle! Instagramissa on pyörinyt paljon vastaavia alas asennettuja puisia vetimiä, mutta loistavasti toimii näemmä myös metallisen profiilivetimen kanssa.

Beslag Designilla on todella laaja mallisto erityylisiä vetimiä (käykää kurkkaamassa täältä) sekä laaja materiaalivalikoima. Ja kun hieman googlaatte, huomaatte, että heidän tuotteita löytyy laajasti monelta eri jakelijalta.

Jättäkää rohkeasti viestiä, jos jokin jäi vielä mietityttämään. Nyt ihanaa viikonloppua!

* Vetimet saatu SoMe-näkyvyyttä ja valokuvia vastaan