Pikkuhankintoja

Huomenta! Vitsi miten hienoa ilma jälleen! Oli pakko kiskaista juoksulenkkarit aamulla jalkaan ja lähteä lenkille. Juoksemisesta ei kyllä meinannut tulla mitään, kun maisemat olivat niin kuvaukselliset, heh. Ja Kauppatorin kohdalla eteneminen pysähtyi kokonaan, kun törmäsin upeisiin tall ship race -henkisiin isoihin purjeveneisiin. (Käy kurkkaamassa räpsäisy Instagram stooreista.)

Kirjoitan viikon varsinaisen postauksen vielä illemmalla, mutta tässä jo makupalana pari uutta hankintaa, jotka tein aiemmin viikolla MIA Designista Fredrikinkadulta. Olen etsinyt kaunista puista harjaa jo tovin, jotta voisin korvata pinkin muovihirvityksen (tangle teezerin) ja antaa sen eteenpäin… Pitkähiuksisena on pakko olla harjojen suhteen todella kranttu, joten aika näyttää pääseekö tämä Iris Hantverkin puupiikkinen harja oikeasti käyttöön muuallekin kuin kuviin – really hope so!

Viikonloppuna oli aika vaihtaa myös petivaatteet, joten räpsäisin samalla muutaman kuvan Familonin ihanista peitoista ja tyynyistä. Huomaathan sängyssä myös petauspatjan suojuksen – super kätevä, kun sen voi pestä helposti!

Familonin tuotteet saatu kuvausyhteistyön puitteissa.

Lisäksi liikkeestä tarttui mukaan Nur Designing vaaleanharmaa metallinen tarjotin. Suunnittelin sitä alkujaan keittiön saarekkeelle öljy- ja balsamikopullojen alle, mutta ainakin toistaiseksi se onkin löytänyt kodin makuuhuoneen ikkunalaudalta. Näyttäisi kivalta varmasti myös työpöydällä.

Pikkuapulainen <3

Mitä pientä te olette viime aikoina löytäneet? :)

Aurinkoista sunnuntaita ja kuulumisiin vielä!

Syksyn trendikkäin juliste

Miten teidän viikonloppu siellä ruudun toisella puolella on mennyt? Patrik on tehnyt täällä melkein koko päivän töitä (murr), joten me olemme touhunneet pikkumiehen kanssa kaksin. Aamulla kävimme salilla (niin kiitollinen lapsiparkista!) ja illalla ystäväpariskunnan luona, joilla on W:n kanssa melkein saman ikäinen poika. Lapset saivat juosta ympäri asuntoa ja aikuiset höpötellä sisustusjuttuja - win-win! Myös ystäväperheemme on muuttanut muutama kuukausi sitten uuteen asuntoon (takaisin keskustaan, jipii!), joten heidän kotiin on saapunut aina jotain uutta tyylikästä edellisen vierailumme jälkeen. :)

Tänään kurkistetaan tämän hetken suosikkijulisteeseeni, jonka sain tanskalaiselta The Poster Clubilta kuvia vastaan. Selailin heidän varsin laajaa valikoimaa uudelleen ja uudelleen, ja tämä kaunis Lisa Wirenfeltin Naive nousi aina vain kärkeen. Juliste on suunniteltu eksklusiivisesti The Poster Clubille (kuten suurin osa heidän julisteistaan). Kooltaan 50 x 70 senttinen juliste on painettu paksulle paperille, joten se oli helppo kehystää. Mainittakoon vielä, että harmaata suokakridetta kiertävä valkoinen reunus kuuluu myös itse julisteeseen. Eli julisteen ripustamiseen ei tarvitse erillistä paspista tms. Simppeli 50 x 70 cm kehys riittää.

Patrikin kysyi tuleeko meille todella alastonkuva makuuhuoneeseen, kun näki sen ensimmäistä kertaa, heh. Niin, kyllä tämän voi hyvällä mielikuvituksella sellaisenakin nähdä :)  Pidän hurjasti ohuen tussin ja valkoisen siveltimen yhdistelmästä. Kasvoja peittävä vaaleanpunainen palkki tuo siihen mielenkiintoa. Ja sävyt ovat täydelliset.

Teemaaltaan juliste noudattelee vahvasti tämän hetken julistetrendiä – moderni ääriviivapiirros naisen figuurista. Tarpeeksi kun niitä näkee Instagram-vilinässä, niin niin se vain omakin silmä alkaa pitämään niistä! Vaikka en tietoisesti trendien perässä menekään, niin kyllähän ne vaikuttavat hyvin paljon omaan sisustamiseeni. Eikä siinä ole mitään pahaa; etenkään silloin, kun trendeistä poimii ne, jotka istuvat omaan tyyliin.

Myös kehysten osalta mieltymykset vaihtuvat muutaman vuoden välein. Nyt kehykset ovat trendikkäimmillään hyvin ohuita ja joko mustia tai tammisia / vaaleaa puuta.

Ehdin kuvailla tänään jo uusiakin versioita niin, että juliste oli makuuhuoneen ikkunalaudalla. Unohdin kuitenkin hiiren toimistolle, ja ilman sitä kuvien editointi on varsinaista tuhertamista… Joten palataan niihin mahdollisesti joku toinen kerta. Tai ainakin Instagramin puolelle tulen niitäkin jakamaan, eli käykäähän seuraamassa tiliäni täällä. Ja ehdottomasti on tarkoituksena saada makuuhuoneen seinälle vielä koukkukin, jotta pääsen ripustamaan tämän seinälle! Ensiksi pitäisi vain saada päätettyä koulun paikka - apua, melkein mahdoton tehtävä, heh.

Leppoisaa lauantai-iltaa ja katsotaan josko ehtisin kirjoitella vielä huomenna :)

Juliste saatu kuvausyhteistyön puitteissa

Sisustaminen lapsiperheessä – Onko se erilaista?

Olin ajatellut kirjoittaa näiden kuvien yhteydessä syys-garderobin päivityksestä. Mutta katseltuani aamupäivällä muotiteollisuuteen liittyviä sustainability-puheenvuoroja alan konferenssista, tuntuu hyvältä idealta korvata aihe toisella. Joten otetaan meille hyvin ajankohtainen teema eli sisustaminen kodissa, jossa asuu myös pikkuväkeä.

Sanottakoon heti näin alkuun, että meidän ihana Roots Livingin pehmeä matto meni eilen illalla mustikkaan, joten tunteet ovat siitä vielä pinnassa. Olen nyt kuitenkin nukkunut tässä välissä jo yhden yön, jotta vältytte pahemmilta kuohunnoilta, heh.  

Niin ja kirjoitan tämän kysymysten muodossa siltä varalta, että muutkin bloggarit kuten vaikkapa ihanan Modernisti Kodikas -blogin Kerttu tai Coffee Table Diaryn Giselda innostuisivat raottamaan omia ajatuksiaan aiheen takana. Teille molemmille kun käsite ruuhkavuodet ovat tulleet varmasti tutuksi – ja silti olette onnistuneet sisustamaan niin upeat kodit siinä sivussa!  

Mikä on suurin damage, jonka jälkikasvu on saanut teillä aikaiseksi?

Toistaiseksi tuo Roots Livingin matto. *koputtaa puuta* Pahinta mitä voisi tapahtua, olisi hanojen jättäminen päälle... (Patrikin entiselle työkaverille kävi näin uudessa omakotitalossa).

Miten suhtaudut pikkuväen tekemiin tuhoihin? Menetätkö malttisi vai pysytkö viileänä kuin viilipytty?

Totta kai arvokkaan maton sotkeutuminen harmitti, kun tajusin, että mustikka on liiskautunut mattoon ihan totaalisesti ja viiden sentin päässä oli vielä toinenkin jälki. Päästin pari ärräpääntäkin, mistä en ole ylpeä. En ollut vihainen tietenkään W:lle, vaan Patrikille, joka oli pessyt W:n puolihuolimattomasti mustikkapuuron jälkeen. Mutta lapsihan ei sitä ymmärrä, ettei kiukkuni kohdistunut häneen. Onneksi W on jo sen verran iso, että hänelle voi jälkikäteen selittää ja pyytää anteeksi.

Patrik ottaa vastaavat tilanteet hyvin tyynesti vastaan (mikä kyllä ärsyttää siinä tilanteessa allekirjoittanutta kahta enemmän). ”Älä hanki kolmen tonnin mattoa” ei ole fraasi, jonka haluat siinä hetkessä kuulla.

Parketin suhteen olen ottanut yllättävän tyynesti. W tietää mistä napeista painella silloin, kun hän haluaa tietoisesti ärsyttää. Onneksi junat ja autot iskeytyvät kohti lattiaa meillä aika harvoin. Toki kiellän näissä tilanteissa napakasti (ja lelut lähtevät meillä silloin ”jäähylle” hyllyn päälle), mutta en todellakaan lattian takia, vaan siksi, että pienen lapsen täytyy oppia olla heittelemättä tavaroita.

Neule & Other Stories ja kengät Acne

Miten paljon lapset vaikuttavat teillä sisustukseen? Mitä sisustusunelmia teillä on jätetty lasten takia toteuttamatta?

En ole jättänyt juuri mitään sisustushaavetta toteuttamatta W:n takia. Vaikka matto nyt vähän harmittaakin, niin huomattavasti enemmän keljuttaisi, jos joutuisin lasten takia jättämään jonkun sisustushaaveen kokonaan toteuttamatta! Lapset ovat pieniä monta vuotta, joten en pystyisi asumaan vuosikausia asunnossa, jossa joutuisin jossittelemaan, että kunpa olisin valinnut sitä tai tätä.

En kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö lapsiperheen arkea kannattaisi huomioida sisustuksessa – tietysti kannattaa. Jos on vaikka kaksi todella hyvää vaihtoehtoa, niin toki itsekin kuuntelen järjen ääntä.

Hyvä esimerkki tämmöisestä on keittiön taso. Harkitsin siihen myös marmoria, mutta ymmärtäen että appelsiinikuoret tai öljyinen pullo tulevat väistämättä jäämään meillä tasolle yön yli, en leikitellyt marmoriajatuksella kovinkaan pitkään. (Mutta jos toista hyvää tasovaihtoehtoa ei olisi ollut, olisin päätynyt marmoriin epäkäytännöllisyydestä huolimatta.)

Turvallisuuden takia tehdyt ratkaisut ovat ihan toinen juttu. Niistä emme tingi yhtään. Muutettuamme vanhasta kodista jätin meidän 2,5 metriä korkea antiikkipeilin uudelle omistajalle lainaan, sillä en halunnut ottaa pienintäkään riskiä, että se kaatuisi/tippuisi W:n päälle. Myöskään upeaa lasikantista tai peilien reunustamaa kuution mallista sivupöytää meillä ei tulla tästä syystä näkemään, vaikka niistä kovasti pidänkin.

Olisi kiva kuulla, millaisiin ratkaisuihin te olette päätyneet! Ja palaillaan ensi viikolla yhteen The Poster Clubin julisteeseen, jota äsken kuvailin yhteistyön puitteissa :)

* Kuvissa näkyvä minimalistinen Mixrack rekki ja henkarit saatu Showroom Finlandilta.

Pöytä on katettu

Pikainen arki-illan tervehdys! Kuten jo vähän lupailinkin, niin kurkistetaan viime viikonloppuna järjestämäni dinnerin kattaukseen. Olin mukamas aloittamassa ruuan tekoa hyvissä ajoin, mutta hirmuinen hoppuhan siinä tuli. Joten en siis ehtinyt räpsiä kuvia siihen malliin kun olin suunnitellut.

Pääsin ensimmäistä kertaa kunnolla kattamaan valkoiset ruokailuastiat mustalle pöydälle – ja voi miten hyvältä ne näyttikään! Lautaset nousivat siitä niin upeasti. Ns. juhla-astioina meillä on käytössä Royal Copehagenin Blue Fluted Mega, mutta totta puhuen olen harkinnut kokonaisen astiaston myymistä. (Saa kysellä, mikäli joku kiinnostuu!) Työskentelin aiemmin Fiskarsilla, mutta nyt Marimekolla, joten olisi kiva vaihtaa ”oman talon astioihin”. Ja muutenkin oma tyylinikin on tässä matkan varrella hieman muuttunut.

Takuuvarma alkupala: Rosalan pyöreää saaristolaisleipää (jota löytyy Stockmannin Herkusta) + Herkun tiskin skagenröra + punasipulikuutioita ja ruohosipulia. Jos haluaa näistä vielä Instagram-ystävällisemmät, voin päälle tiputtaa vähän mätiä.

Lohta pinaatilla ja fetalla menossa uuniin.

Taisi olla myös ensimmäinen kerta, kun istuimme pöydän ääressä pidempään vähän isommalla porukalla (kahvitteluja ei lasketa). Meitä oli pöydän ääressä kuusi – tai oikeastaan seitsemän – nuorimman vieraan ollessa vain kahden viikon ikäinen <3 Katoin pöydän kuitenkin vain viidelle, sillä ex tempore mukaan liittyneet tuoreen äidin imetysdieetti ei mahdollistanut kuin banaanin ja marjoja… Kuusi illastajaa olisi kyllä mahtunut tarvittaessa, mutta ei enempää sopuisasti. Jännitin hieman etukäteen myös miten tuolit asettautuisivat pöydän ympärille, sillä pöydänjalat tulevat vain noin 25 sentin päähän kannen reunasta. Vieraiden mukaan kuulemma ihan hyvin. Pöytä on kuitenkin optimaalisin, jos siinä voi pitää vain neljää tuolia. (Ja kuvissa parhaalta näyttää  kolme.) Joten niin kaunis kuin se onkin, en valitsisi tätä mallia, jos perheessä olisi vakituisesti useampi syömäri.

Nyt nukkumaan, pikkumies on ruvennut heräämään jo kuuden jälkeen… Energistä loppuviikkoa! Ja palataan taas viikonloppuna!