Näin ystävänpäivän kunniaksi hieman linjasta poikkeavaa kuvamateriaalia reilun kahden vuoden takaa kahdenkeskeisistä häistämme Fijiltä. <3 Muualla maailmassa helmikuun neljästoistahan on nimenomaan rakkauden ja rakastavaisten juhla.
Lämpimien kuvien saattelemana haluan osoittaa tämän postauksen erityisesti kaikille sinkkulukijoille, ja takoa teihin uskoa ja tsemppiä – se oikea tulee kyllä lopulta vastaan!
Olin itse seitsemisen(!) vuotta enemmän tai vähemmän sinkkuna ennen kuin kohtasimme Patrikin kanssa wappuna 2010. Olin käynyt siinä välissä lukemattomilla deiteillä, tapaillut joitain henkilöitä pisimmillään muutaman kuukauden ja välillä ihastunutkin. Mutta kukaan ei tuntunut vievän jalkoja alta. Ei vaikka moni saattoi paperilla vaikuttaa täydelliseltä matchilta.
Ja siinä se sitten yhtäkkiä oli. Henkilö, jonka kanssa saatoin olla alusta saakka sata prosenttisesti oma itseni (ja joka on vuosien myötä saanut itsestäni esiin piirteitä, joita en edes tiennyt tavatessamme vielä olevan). Ja joka sai ja saa minut edelleen nauramaan; monta kertaa päivässä. Ja joka puhuu tälle niin kauniisti päivästä toiseen. Ja kaappaa syliinsä ja suukottaa. Ja jota arvostan niin äärettömän paljon. Ja josta nyt tiedän tulevan maailman paras isä pojallemme. <3
Eli never stop believing! Sitten kun se oikea osuu kohdalle, ei tarvitse arvuutella “onko tämä nyt se henkilö”. Sen kyllä tuntee.
Kiitos rakas elämäni parhaista vuosista! <3
Memories from two years back from Fiji. <3 With these wedding pictures I want to devote this post for all our single readers. I was a single about seven(!) years myself. And then there he suddenly was at one party, on the last day of April in 2010. Everything I ever dreamed of and so much more.
Thank you my loved one for the best years of my life! <3
