unikoulu

Unikoulu - Osa 3: Tilannekatsaus ja perusperiaatteet

Tervehdys odotettua pidemmäksi venähtäneen tauon jälkeen. Sairastuimme pikkumiehen kanssa alkuviikosta flunssaan, joten kaikki energia on mennyt arjesta selviämiseen. Jokainen vanhempi varmasit tunnistaa, että kipeän lapsen hoitaminen ei ole herkkua samalla kun itsekin sairastaa ja valvoo yöt pienen rohisevaa hengitystä ja yskää kuunnellen… Edellisyö oli ensimmäinen kun sekä W että allekirjoittanut saimme nukuttua useamman tunnin putkeen. Tästä se kunnon toipuminen alkaa!

Päivän teemaan. Lupasin palata unikoulun jälkeisiin tunnelmiin ja sivuta myös päiväunikoulua. Ensin katsaus siihen missä olimme ennen sairastumistamme eli noin kolme viikkoa unikoulun aloittamisen jälkeen. (Ehdin onneksi kirjoittaa suurimman osan tekstistäkin jo viime viikonloppuna). Ja lopuksi yritän vielä summata perusperiaatteita, joilla saimme W:n nukkumisen oikeille raiteilla. Edelliset kirjoitukset löytyvät Unikoulu-tägin alta täältä.

Raidallinen torkkupeitto kotimaiselta unituotteiden pikkumerkiltä Baby Wallaby
Sophie-kirahvi etualalla vaaleisiin vauvantuotteisiin erikoistuneesta kotimaisesta Pikku-Vaniljasta
Mustat mokkasiinit kotimaiselta pikkumerkiltä For Minis and Mommies
Minttu CamCam:in viltti kotimaisesta lasten sisustusliikkeestä Lil Decorista
Puinen panda-koriste seinällä hollantilaiselta pikkumerkiltä Puurrr
Vaatteet kanadalaiselta pikkumerkiltä Ole design
Puinen lelukamera pieneltä brittimerkiltä/-liikkeeltä Milo and Monkey
Sängynpäätyyn kiinnitetty harmaa Baby’s Only -pussukka hollantilaiselta kattavalta varusteliikkeeltä BabyPlussalta

Kaikki merkit / liikkeet toimittavat vaivattomasti myös Suomeen. Kaikista tuotteista saatu vähintään alennusta; osa saatu Instagram-yhteistyön puitteissa.

Tällä viikolla olemme varmasti ottaneet jonkun verran takapakkia. On kuitenkin vaikea päätellä, mikä osa itkusta on johtunut W:n kipuilusta ja mikä on ollut unipulmien osuus… Liisan ohjeita noudatellen emme ole kuitenkaan heittäneet sairastaessamme perusperiaatteita romukoppaan, vaikka olemmekin olleet itkulle ”herkempiä”. Mutta aloitetaan!

Missä nyt mennään?

Iltanukahtaminen Pikkuinen nukahtaa kahdeksan nurkilla; välillä se tapahtuu hetkessä, välillä on rauhattomuutta ja pientä itkua, jos päivä on ollut muutenkin levoton. Rauhattomimpinakin iltoina uni tulee 15-20 minuutissa. Patrik on tämän ajan makuuhuoneessa ja tarvittaessa rahoittelee lempeällä äänellä. Tätä itsenäisempään nukahtamiseen emme tässä vaiheessa pyrikään. Eli nukahtamisen suhteen olemme olleet jo pidemmän aikaa maalissa. Toisille vanhemmille tavoitteena voi olla laskea lapsi sänkyyn ja poistua välittömästi, eli jokainen määritelköön päämääränsä itse.

Yösyötöt Yösyöttöjä meillä on edelleen kaksi. Eli edelleen herätän W:n syömään noin 22.30-23 ja noin 02.30. Kävimme ma ylimääräisessä punnituksessa. Paino on edelleen -15% käyrällä, mutta koska pikkumies kasvaa hienosti ja on energinen, ei syytä suurempaan huoleen kuulemma ole. Tarkoituksena olisikin lähiaikoina tiputtaa toinen yösyöttö pois niin, että syöttäisin W:n viimeisen kerran siinä vaiheessa kun käyn itse puoliltaöin nukkumaan. Edit: Tämä siis ajankohtaista, kunhan olemme kunnolla toipuneet flunssasta.

Yöheräilyt Öiden suhteen tilanne on pysynyt ”tasaisen hyvänä”. W ei juuri koskaan herää itse öisin. Saa nähdä muuttuuko tämä sitten, kun hän oppii liikkumaan… Edit: Tämä siis ennen flunssaa. Tällä viikolla hän on herännyt yskimään noin 0,5-1,5h välein. Maitoa hän ei ole onneksi kuitenkaan pyytänyt (eikä olisi sitä kyllä saanutkaan).

Aamuheräilyt Aamujen suhteen on vielä vähän harjoittelemista. Ennen flunssaa oli muutama peräkkäinen aamu, jolloin pikkumies oli hereillä jo puoli kuusi… Sääntönä meillä on, että emme kuitenkaan nouse ennen puoli seitsemää. Yleensä W on ollut sängyssä kuitenkin suht rauhallisesti ja ”puuhastellut omiaan”. Pientä kitinää on voinut olla, jota olen rauhoitellut suhinalla. Edit: Kipeänä uni on maistunut pidempään; ainakin seitsemään mikä on jo ok.

Päiväunet W nukkuu kaikki päivän kolme päiväuntaan yleensä omassa sängyssään. Yritän ajoittaa muut menot niiden ympärille. Aina se ei ole mahdollista ja silloin hän nukkuu matkalla rattaissa, mutta yleensä unet tuppaavat jäävän tällöin vain puoleen tuntiin… Sängyssä nukkuessa ensimmäiset unet ovat yleensä n. 75 minuuttia, toiset 60-75 minuuttia ja kolmannet reilu puoli tuntia. Edit: Kipeänä ollessa ensimmäiset unet ovat olleet yleensä kaksi tuntia.

Öihin verrattuna päiväunissa on enempi vaihtelua. Välillä uni tulee hetkessä, välillä itkuskelun kautta ja joskus jotkut jäävät kokonaan pois. Eli vielä emme ole näiden suhteen ihan maalissa, mutta miten tahansa asiaa katsookin, niin hurja parannus entiseen! Aiemminhan W ei nukkunut omassa sängyssä päikkäreitä lainkaan. Ja jos hän nukahti meidän parisänkyyn imetyksen jälkeen, hän nukkui maksimissaan puoli tuntia.

Miten tähän päästiin eli perusperiaatteet joita noudatimme

Kuten jo aiemmin kirjoitin, toteutimme unikoulun Unijunan Liisa Niskakankaan oppien avulla. Verkossa olisi varmasti kaikki tarvittava info onnistuneeseen unikouluun – jos vain teitäsi mistä etsiä ja mihin luottaa… Liisan ohjauksessa parasta oli se, että ohjeet räätälöitiin meidän lähtötilanne ja päämäärät huomioiden, ja se että saatoimme esittää juuri meitä askarruttavia kysymyksiä. Tässä kuitenkin yleisellä tasolle ohjeita, jotka varmasti pätevät useampaan pieneen nukkujaan. Osa on tullut Liisan ohjeista ja osa on tarttunut matkaan aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta:

Päivään selkeä rytmi ja riittävästi unta päivällä. Mitä tutumpaa kaavaa päivä noudattaa, sitä helpompi on pitää kiinni sovituista nukkumaanmenoajoista ja sitä varmemmin myös päiväunet onnistuvat. Ja hyvin nukuttuja päiväunia seuraa tyypillisesti myös rauhallinen nukahtaminen ja levollinen yö. Eli aikuisilla toimiva strategia ”valvon nyt, niin yöllä sitten nukuttaa paremmin” ei päde pikkuisiin lainkaan.

Aiemmin nukuimme vain kahdet päiväunet. Näin jälkikäteen hämmästelen miten ihmeessä pärjäsimme niillä, sillä pikkumies hieroo silmiään ilmeisen unisena päiväunien lähestyessä nykyisellä kolmenunenstrategialla.

Iltaan tutut rutiinit, jotka toistuvat johdonmukaisena illasta toiseen. Meidän tapauksessa aloitamme iltapuuron hieman ennen seitsemää. Sen jälkeen on vielä lyhyt leikkihetki (hieman sen mukaan miten pitkään syödessä on mennyt) ja vaipanvaihto. Tämän jälkeen viimeinen imetys valot päällä. Sen jälkeen isä lukee aina tutun iltasadun hämärässä ja laulaa tutun iltalaulun.

Maitoa ei tarjoilla yöllä itkuun. Tämä on koko unikoulun ydin. Kokonaan maidosta ei ole kuitenkaan pakko kerralla luopua, vaan maitoa voi antaa edelleen kerran tai pari yössä niin, että herättää lapsen ENNEN kun hän ehtii sitä pyytää. Jos lapsi ehtii herätä, hänet rauhoitetaan unille sylillä/puheella/suhinalla (riippuen missä vaiheessa unikoulu on) ja vasta hetken unien jälkeen nostetaan syömään. Ideana on, että lapsi on syödessä puoliunessa eikä melkein edes tajua syöneensä. :) Maidon jälkeen lapsi nostetaan takaisin omaan sänkyynsä (eikä jää äidin kainaloon).

Vaikeroivaa lasta rauhoitetaan mahdollisimman vähäeleisesti ja vanhemman tukea vähennetään systemaattisesti asteittain. Ensimmäisinä öinä itkuun vastattiin sylillä ja silittelyllä, mutta luonnostaan pystyimme vähentämään kosketusta jo muutaman yön jälkeen ja siirtymään (lähes) pelkkään puheeseen ja suhinaan. Liisa antaa tähän hyvin seikkaperäiset ohjeet, jotka ainakin meille sopivat.

Suunnitelmallisuus, vanhempien vahva sitoutuminen ja johdonmukaisuus. Tutustu aiheeseen (tai palkkaa asiaan perehtynyt unikonsultti) ja päätä e-tu-kä-teen miten toimitte missäkin tilanteissa. Silloin kun tilanne on ”päällä” ja lapsi itkee hätääntyneenä, et halua arpoa miten tulisi toimia. Tilanne kehittyy hyvin nopeasti vanhempien kinaamiseksi ja tiuskimiseksi, mikä ei todellakaan edistä lapsen rauhoittumista. Käytännössä me esimerkiksi sovimme vieläkin ennen päiväunia, mikä on meidän ns. cut off -point, jolloin emme enää yritä jatkaa unia, jos W herää.

Mitä tahansa unikoulua käyttääkin, molempien vanhempien tulee sitoutua siihen sataprosenttisesti. Jos ensimmäisenä yönä kokeilee yhtä ja toisena toista, ei tilanne voi kehittyä parempaan. Rutiineista lapselle muodostuu turvallinen tunne, ja hän oppii mitä sinikantisen ”Hyvää yötä, Puppe” -kirjan esille ottaminen tarkoittaa.

Loppuun vielä muutama sama päiväunikoulusta. Aloitimme sen viikko yöunikoulun jälkeen. Tämä oli Liisankin neuvo, jotta arjesta ei tulisi pelkkää unikoulua, ja jotta vanhempien energia varmasti riittäisi huolelliseen toteutukseen.

Mitään mullistavia ohjeita päiväunikouluun ei ole, vaan se noudattelee hyvin pitkälti samoja ohjeita yöunikoulun kanssa. Eli jälleen tutut nukahtamisrutiinit, mutta kevennettyinä. Meidän tapauksessa sama unilaulu, mutta unikirja on jätetty pois. Tämän jälkeen W laitetaan sänkyyn kuten illalla, toivotetaan hyvät ”yöt” ja mahdollista kitinää rauhoitellaan pehmeällä ”nyt nukutaan” -äänellä ja suhinalla.

Alkuun olin hyvin tarkka ohjeistuksesta (esim. ei syliä enää kolmannen päivän jälkeen), mutta nykyään luen tilannetta ja otan syliin suht nopeastikin, jos näyttää että W on kovin levoton. Kun pohjatyö on tehty, tuntuu, että sääntöjä voi hieman soveltaa.

Jos unta ei tule tuntiin, tehdään ns. dramaattinen herätys, eli poistutaan huoneesta hetkeksi ja tullaan takaisin valot päälle laittaen iloisten tervehdysten kera ilman kun mitään nukahtamisongelmia ei olisi ollutkaan.

Kiitos vielä kerran Liisalle! Parantuneilla yö- ja päiväunilla on ollut dramaattinen vaikutus jok’ikisen perheenjäsenemme hyvinvointiin! Olen niin iloinen, että toteutimme tämän ja ettemme jääneet odottamaan tilanteen paranemista itsekseen (niin kuulemma harvoin tapahtuu). Helpoin unikoulu onkin kuulemma toteuttaa, kun lapset ovat pieniä, 6-9 kuukauden ikäisiä, eikä tavat ole vielä niin pinttyneitä. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä. Ystäväpariskuntamme oli juuri kääntynyt Liisan puoleen nyt puolentoistavuoden kohdalla, kun yösyötöt eivät luonnostaan vähentyneet… ja olivat saaneet viikossa jo selvää edistymistä. Eli ikinä ei ole liian myöhäistä! <3

Lopuksi lainaan vielä lukijani Piian lähettämää uniaiheista lämminhenkistä viestiä:
”Oikein ihanaa ja sikeäunista joulunalusaikaa - annetaan tonttujen hoitaa valvominen ;)”

Unikoulu toteutettiin yhteistyössä Unijunan kanssa bloginäkyvyyttä vastaan.

Unikoulu – Osa 2: Kokemuksia ja tuloksia

Rauhallista torstai-iltaa! Tänään tulee kuluneeksi kaksi viikkoa unikoulun aloittamisesta, joten on luonteva aika pysähtyä ja tarkastella millaisia tuloksia olemme saaneet ja millaisia vaikutuksia sillä on ollut arkeemme. Ensimmäisen taustaa ja valmistautumistamme kartoittavan osan voi lukea täältä.

Jotta kirjoitukseni ei venyisi mahdottoman pitkäksi, kirjoitan suosiolla vielä kolmannen postauksen unikoulumme perusperiaatteista. Todettakoon kuitenkin jo, että kantavana ajatuksena on ollut, että herätän W:n kahdesti yössä maidolle. Moni puolivuotias pärjäisi vähemmällä, mutta koska W:n painokäyrä on ollut alavireinen, koin tämän meille turvallisimpana ratkaisuna. Oleellisena erona entiseen on, että minä herätän W:n eikä hän minua. Jos hän itkee, hänelle ei tarjota maitoa, vaan hänet rauhoitetaan uneen ilman rintaa. Korjaan: Pieni mies oppii itse nukahtamaan ilman rintaa tai minun kylkeä.

Kaikkien tuotteiden tiedot näet @CoterieKids:n Instagram-tililtä :)

Olemme olleet äärimmäisen iloisia siitä, miten nopeasti saimme unikoululla tuloksia! Ja miten pienillä itkuilla selvisimme. Ensimmäisenä yönä W heräsi itse kolmesti (ja tämän lisäksi minä herätin hänet kahdesti maidolle). Eli viisi herätystä yhteensä. Itkut kestivät pisimmillään yöllä 20-25 minuuttia. Ja ei mitään hysteeristä itkua, vaan enempi turhautunutta itkua. Rahoitimme hänen sylissä ja laskimme takaisin vuoteeseen. Olimme koko ajan sängyn vieressä tukena.

Toisena yönä herätän hänet sovitusti jälleen syömään 22.30 ja 02.00 ja ensimmäisen kerran pikkumies herää itsenäisesti vasta 4.34. Aamuyön tunteina herätyksiä tulee kaikkiaan kuitenkin vielä kolme, eli jälleen viisi heräämistä yhteensä. Niistä viimeisin on 45 minuuttia, ja itku yhtyy välillä suht kovaksikin. Rauhoittelen jälleen sylissä pitäen.

Kolmantena yönä syötän taas normaalisti 22.30 ja 02. Ja seuraavan kerran havahdun vasta 5.53 kun pikkumies tuhisee kainalossani. Ups, äiti oli nukahtanut kesken syötön. Koen silti riemuntunteita, sillä aamuyön heräilyjä ei ole ollut. W jatkaa vielä unia rauhallisena kymmentä yli seitsemään.

Sekä neljäntenä että viidentenä yönä heräämisiä tulee kaksi. Kunnes odottamamme hetki koittaa kuudentena yönä: herätän W:n jälleen syömään 22.30 ja 02 – ja sen jälkeen herään vasta 6.30 pikkumiehen kevyeen jokelteluun! Tämän jälkeen melkein kaikki yöt ovat menneet niin, että W ei herää öisin itse kertaakaan. Parina yönä hän on saattanut herätä kuuden tienoilla, mutta olen saanut hänet jatkamaan unia suhisemalla sängystä. Jos hän on herännyt puoli seitsemän jälkeen, en ole edes yrittänyt uudelleennukahtamista, vaan ryhtynyt aamupuuhiin. Yleensä unta riittää kuitenkin seitsemän tienoille. Nukkumaan hän käy noin kahdeksalta, joten yksitoista tuntia on jo kelpo määrä.

Entä miten öiden rauhoittuminen on vaikuttanut arkeemme? Isään ei juuri mitenkään, sillä hän ei osallistunut yöheräilyihin ennenkään. Itse olen huomattavasti energisempi. Kuten ensimmäisessä osassa kirjoitin, tunnin-puolentoista välein tapahtuvat heräilyt veivät nopeasti mehut… Nukun yhä kyllä liian vähän, sillä yöunien laadun parannettua olen taas lipsunut nukkumaanmenoajankohdassa… Mutta selviän nykyisillä kuuden tunnin unillakin hienosti. (Pidemmän päälle tämä ei kyllä ole terveellistä, joten pakko tsempata tässä taas.)

Suurin ja ylivoimaisesti ilahduttavin muutos on tapahtunut pienessä miehessämme! En tiedä mikä on syventyneen unen vaikutus ja mikä johtuu yksinkertaisesti siitä, että ikää ja sitä kautta aktiivisuutta tulee luonnostaan lisää, mutta W on ollut to-del-la hyvällä tuulella päivisin! Hän höpöttelee, jokeltelee ja hihittelee huomattavasit enemmän ja huojuu konttausasennossa yrittäessään päästä liikkeelle. :) Yhtäkkiä hän ei enää tunnu vauvalta vaan ihanalta energiseltä pieneltä pojalta. <3

Olen niin kiitollinen Unijunan Liisa Niskakankaalle, jolta saimme täsmälliset ohjeet unikoulun pitämiseen! Netti on pullollaan (ristiriitaisia) neuvoja, joten päätimme Patrikin kanssa jo alkuvaiheessa, että jos unikoululle tulee tarvetta, sijoitamme hieman asiantuntijaan, joka on kouluttautunut aiheeseen, perehtynyt laajasti aihetta sivuaviin tutkimuksiin ja joka on oman kokemuksensa kautta oppinut, mikä toimii parhaiten. Lopulta toteutimme Unikoulun Liisan kanssa blogiyhteistyön merkeissä, mutta olisimme päätyneet häneen joka tapauksessa.

Mainittakoon vielä, että viikon verran olemme pitäneet myös päiväunikoulua. Siinä meillä on vielä hieman harjoittelemista. Mutta palataan siihenkin luultavasti omana postauksenaan. Tälle viikolle luvassa vielä postaus jouluisista sisustushankinnoista. Eli kuulumisiin!

P.S. Olisi kiva kuulla teidän unikoulukokemuksista :)

Unikoulu – Osa 1: Valmistautuminen

Tätä kirjoittaessani on perjantain marraskuun neljäs päivä ja kello on seitsemää yli kahdeksan illalla. Kyseessä on ensimmäinen ilta reiluun kuuteen kuukauteen, kun en ole nukuttamassa pikkumiestämme. Runsaan vartin olen kuunnellut makuuhuoneesta vaikeroivia, turhautuneen kuuloisia äyyyy-ääniä, mutta nyt ne yhtäkkiä loppuvat. W on unessa oletan. Hän on nukahtanut omaan sänkyynsä, ilman äitiä ja ilman maitoa isän silittelyyn. Vielä muutama hajanainen parkaisu ja isän rauhoittava suhina. Shh, shh.

Kunnes hetken hiljaisuus katkeaa yhtäkkiä voimistuvaan itkuun. Huomaan miten ajatukseni harhailevat. Tekisi kamalasti mieli juosta makuuhuoneeseen, ja ottaa W syliini. Olemme kuitenkin sopineet, että isä vastaa yksin illan ensimmäisestä nukutuksesta.

Mutta palataan vielä ajassa taaksepäin. Ensimmäiset viisi kuukautta W nukkui varsin hyvin. Hän kävi nukkumaan noin klo 20 ja rintaa hän pyysi ensimmäisen kerran noin klo 24 sekä vielä noin 03 ja 05. Muutamalla öisellä herätyksellä pärjäsin oikein hyvin enkä kokenut itseäni päivisin väsyneeksi. Viiden kuukauden kohdalla tilanne kehittyi kuitenkin äkisti huonompaan suuntaan. Öisiä herätyksiä olikin yhtäkkiä 4-7 joka yö, ja W rauhoittui vain rinnalle. Tajusin kyllä mihin tilanne oli kehittymässä. Tai mitä pikemminkin oli jo tapahtunut: W:lle oli syntynyt uniassosiaatio rinnasta. Eihän hänellä oikeasti nälkä tunnin välein ollut, mutta hän tarvitsi rinnan suuhunsa pystyäkseen nukahtamaan.

Voin kertoa, että tunnin-kahden välein tapahtuvat heräilyt vievät nopeasti mehut. Siitäkin huolimatta, että uskon sietäväni väsymystä poikkeuksellisen hyvin. Patrik on taas toisesta ääripäästä – hän ei kykene väsyneenä toimimaan lainkaan. Niinpä minä olen vastannut meillä kaikista yöheräilyistä yksin.* En myöskään ole voinut ottaa ikinä päikkäreitä, sillä W on tottunut nukkumaan päivisin ulkona joko manducassa rintarepussa tai kärrytellessä. On selvää, että tarvitsemme apua. Niin yö- kuin päiväunien kanssa. **

*Välikommentti: Kello on 20.28 ja itku päättyy. Ihanaa.

** Aivastan keititössä. Äyy, äyy, äyy. Voi hemmetti mietin. Onneksi isän “ei hätää, ei hätää” rauhoittaa pikkumiehen hetkessä. Haen tyynyn äänenvaimentajaksi seuraavan aivastuksen varalta.

Kaunis puinen juna pieneltä brittimerkiltä Happy Little Folks

Otan yhteyttä Unijunan Liisa Niskakankaaseen, josta olen lukenut perheystävämme, Laura Anderssonin, kirjoittamasta kirjasta ”Voit nukkua”. Liisa on arvostettu unikonsultti, joka on perehtynyt pienten lasten unipulmiin. Ihanaa, että tällaista apua on nykyään saatavilla!

Tapaamme Liisan muuttomme jälkeisenä aamuna. Olen pakannut muuttolaatikoita edellisyönä neljään, ja torkkunut sen jälkeen muutaman tunnin (unista ei voi puhua, sillä aamuyöstä vauvat heräilevät tiheimmin). Ja rikkinäisen yön jälkeen kantanut päivän muuttolaatiokoita. Ja siivonnut illalla vanhan asuntomme. Liisan kanssa jutellessa en luota omaan muistiini pätkääkään, joten näpyttelen melkein kaiken puhumamme läppärille.

Liisa ehdottaa, että aloittaisimme unikoulun viikon päästä perjantaina. Viikossa ehtisimme saada arjen rullaamaan uudessa kodissa, ja mahdollisesti hieman paikattua myös pakkailujen pahentamaa univelkaa. Samalla meillä olisi viikko aikaa tehdä jo asteittaisia muutoksia, kuten totutella uuteen päivärytmiin ja siirtää W:n pinnasänky hieman kauemmas meidän sängystä.

##Näin valmistaudut unikouluun

  • Totuttele uuteen päivärytmiin. Liisa ehdotti meille tarkkaa vuorokausirythmiä, johon kuuluu kolmet päiväunet (vs. ennen nukuimme vain kahdet). Mikään päivä ei mene valmistautumisviikolla täysin ohjeiden mukaan, mutta suunta on ainakin oikea.
  • Tee pinnasängystä hyvä ja turvallinen paikka. W:n sänky nostetaan muutaman metrin päähän meidän parisängystä. Siirtyminen sujuu muitta mutkitta.
  • Tankkaa läheisyyttä päivällä. Annamme pikkumiehelle erityisen paljon huomiota. Suukottelemme kyllä muutenkin jatkuvasti, joten en tiedä tuliko tässä loppupelissä eroa.
  • Lanseeraa oma lohduttava unilelu. Teemme W:lle ostettua uniriepua tutuksi. Pidän Herra Kippinsiksi nimettyä pupua paitani alla, jotta siihen tulisi tuttu turvallinen tuoksu. Kippins myös osallistuu tiiviisti imetyksiimme ja leikkeihimme viikon aikana.

Viikko osoittautuu tärkeäksi myös henkisen valmistautumisen kannalta. Ehdimme parina iltana Patrikin kanssa jutella (ja googlailla) olemmeko todella molemmat sitoutuneet tähän. Kyllä olemme. Helppoa unikoulusta ei varmasti ole, mutta tuloksia pitäisi tulla jo verrattain nopeasti.

 

Palaan tuloksiin ensi viikolla! Unikoulu on ollut nyt siis jo viikon käynnissä ja tuloksia on syntynyt todella nopeasti. :)

Unikonsultointi on saatu blogiyhteistyön puitteissa. Mainittakoon, että olimme päättäneet ottaa Liisan avuksi jo ennen, kuin yhteistyöstä sovimme ja mainitsin ideasta vasta kotikäynnillä.