travel

Miss Clara – Hotellivinkki Tukholmaan

20180224Coterie-09278.jpg

Tänään palataan ajassa kaksi viikkoa taaksepäin ja kurkistetaan Miss Clara –hotelliin, jossa yövyimme piipahtaessamme Tukholmassa. Itse vietin perjantain sisustusmessuilla ja Design Weekista nauttien (lue lisää täältä ja täältä) ja pojat saapuivat kaupunkiin perjantai-iltana. Tukholma kuuluu maailman top-3 kaupunkeihini Los Angelesin ja Sydneyn lisäksi, joten piipahdamme siellä vähintään kerran, yleensä parikin vuodessa. Nautimme sen kauniista vanhasta arkkitehtuurista, veden läheisyydestä, ihanista pikkukahviloista,  kansainvälisestä tunnelmasta ja tyylikkäistä ihmisistä. Ja tietenkin design-tarjonnasta. Ja olipa kello mitä tahansa, kaupunki on aina ihan erilailla elossa kuin Helsinki.

02.jpg
20180224Coterie-09275.jpg
20180224Coterie-09282.jpg
20180224Coterie-09273.jpg

No mutta tämän postauksen varsinaiseen aiheeseen eli itse hotelliin. Olin ihastellut Miss Claraa parin suosikki-instagrammerini kuvissa jo tovin, joten olin iloinen löytäessäni hotellista vapaan huoneen, vaikka lukitsimme lähtömme vain pari viikkoa ennen h-hetkeä. Päädyin lopulta bookkaamaan meille pienen sviitin, ja lisätila osoittautui äärettömän fiksuksi valinnaksi, sillä sairastelun takia jouduimme olemaan sisällä melkein koko lauantain.

Parasta hotellissa oli sen materiaalivalinnat. Tumma kalanruotoparketti ja seinäpanelointi oli kaunis. Lattia oli vanhoista kuvista päätelleen alkuperäinen (ainakin osassa huoneista) ja petsattu myöhemmin tummaksi. Ja lattian nostaminen seinälle paneeliksi oli nerokas idea.

20180224Coterie-09632.jpg
20180224Coterie-09665.jpg

Myös huoneen layout oli fiksu. Kylpyhuone ja vaatesäilytys jäivät olohuoneen ja makuuhuoneen väliin antaen illuusion erillisestä vaatehuoneesta. Ja olohuoneen ikkunan eteen rakennettu matala kaapisto oli paitsi kaunis, myös funktionaalinen ratkaisu. Se kätki sisäänsä mm. minibaarin ja säilytystilaa ja siinä oli kiva istuskella ja katsella kattojen yli.

Harkitsen meillekin vastaavaa jättikokoista pyöreää peiliä kylpyhuoneeseen.

Harkitsen meillekin vastaavaa jättikokoista pyöreää peiliä kylpyhuoneeseen.

04.jpg
Kivoja mustavalkoisia printtejä Marimekolta. Tykkään etenkin tuosta kalanruodosta <3

Kivoja mustavalkoisia printtejä Marimekolta. Tykkään etenkin tuosta kalanruodosta <3

Olohuoneen kalustus oli sen sijaan aika keskinkertainen; etenkin ballerina-aiheiset julistetaulut osuivat silmään sekä huoneissa että hotellin muissa tiloissa.

Sijainti on itselleni tyylin lisäksi hotellin tärkein kriteeri ja olen sen suhteen aika kranttu – etenkin Tukholmassa, jota jo vähän tunnen. Miss Clara sijaitsi n. kymmenen minuutin kävelymatkan päässä NK:sta pohjoiseen. Eli sijainti oli suht keskeinen, muttei kuitenkaan keskellä kauneinta Tukholmaa. Alueista Östermalm on suosikkini – lähellä keskustaa, pikkuputiikkeja, merta ja W:n suosimaa Junibackenia.

05.jpg
20180224Coterie-09498.jpg
20180224Coterie-09563.jpg

Aamupalasta Miss Clara saa korkeat pisteet. Olen ollut itse herkkulakossa tammikuun puolivälistä saakka (minun kohdalla vain totaalikieltäytyminen toimii, heh), mutta Patrik maisteli vuoroaamuin niin pannukakut kuin letutkin kerman ja hillon kera hymyssä suin :)  Myslejä, jogurtteja, leipiä, leikkeleitä, erilaisia hedelmiä jne. jne. oli montaa sorttia. Ja hotellin ravintola näytti olevan kovin täydenoloinen iltaisin, joten uskaltaisin suositella sitäkin.

Erityismaininta vielä super mukavasta henkilökunnasta. Miinusta taas kylpyammeen puuttumisesta.

20180224Coterie-09383.jpg
20180224Coterie-09392.jpg
20180224Coterie-09394.jpg
20180224Coterie-09535.jpg

+ Materiaalivalinnat

+ Kiintokalusteet huoneissa

+ Tilaa vaatesäilytykselle (ainakin sviitissä)

+ Avulias ja ystävällinen henkilökunta

+ Hyvä brunssiaamiainen (ja oletettavasti myös ravintola)

+ Keskeinen sijainti…

– … mutta ison meluisan kadun varrella; ei veden äärellä

– Vain viidessä hotellin huoneista on amme

– Huoneen kalustus aika keskinkertainen (paitsi sängynpääty oli kaunis)

– Kumpikin huoneiston kahdesta tv:stä tökki ja jumitti pahasti (vaikka niitä käytiin korjaamassa)

20180224Coterie-09635.jpg
20180224Coterie-09640.jpg
20180224Coterie-09648.jpg
Uskaltauduin myös kameran toiselle puolelle :) Nämäkin itse kuvaamiani - kaukosäätimellä ja standillä saa paljon aikaiseksi.&nbsp;

Uskaltauduin myös kameran toiselle puolelle :) Nämäkin itse kuvaamiani - kaukosäätimellä ja standillä saa paljon aikaiseksi. 

Menisinkö uudelleen? Mahdollisesti. Mutta luultavasti mieli tekee kokeilla ensi kerralla taas jotain uutta. :) Leppoisaa sunnuntaita ja kysykää jos unohdin jotain!

Vitamin D and SEA from Tenerife

Terveiset jälleen kotisohvalta! Edellisestä postauksesta ehtikin vierähtää reilu viikko piipahtaessamme tässä välissä Teneriffalla. Olin niin täpinöissäni ensimmäiset päivät, etten millään malttanut jumittua läppärin ääreen. Ja matkan puolivälissä sairastuin auringonpistokseen, nestehukkaan tai johonkin vatsapöpöön, joten olo oli varsin heikko eikä kirjoittaminen ollut päällimmäisenä mielessä…

Vaikka sairasteluni hieman varjosti matkan jälkimmäistä puoliskoa, yllätti Teneriffa erittäin positiivisesti! Olin käynyt Kanarialla edellisen kerran lapsena, ja mieleen oli jäänyt lähinnä suomenkieliset ruokalistat sekä tuliaisiksi tuodut paksut ”kultaiset” kaulaketjut. ;)

Nyt ainakin saaren eteläosassa sijaitseva Costa Adeje näyttäytyi huoliteltuna, modernina lomakeitaana. Etenkin Playa El Duque:n rantakaistale lähistöineen oli erityisen kaunis ja rauhallinen. Adejen itäpääty ja oli jo selvästi vilkkaampi. Sen rantabulevardia reunusti rihkamakaupat ja ravintoloiden sisäänheittäjät toivat mieleen muistot 80-luvun lopulta… Joten kannattaa hotellia valitessa tarkkaan selvittää millaisella alueella se sijaitsee. Meidän hotelli sijaitsi kivasti juuri näiden maailmojen puolivälissä. Joten lounaalla saattoi käydä edullisesti rennossa rantaravintolassa ja iltapäivällä saattoi suunnata Adejen länsipuolen siisteihin ja rauhallisiin maisemiin.

Äidin aurinkolasit olivat vastustamattoman huokuttelevat. :) Laavaperäinen rantahiekka oli paikoin varsin tumma. 

Varpaiden kastelu Atlantissa oli matkasta parasta pikkumiehen mielestä.:) Tein valkoisen pellavahaalarin W:lle itse ennen reissua. Ja se oli aivan nappivalinta! Suojasi jalkoja kärrytellessämme auringolta ja kivan vilpoinen kuitenkin. 

 

Yhtenä päivänä vuokrasimme auton ja suuntasimme La Lagunan vanhaan kaupunkiin. Muutama tunti vierähti nopeasti kauniilla pikkukujilla kävellen.  La Laguna sijaitsee saaren pohjoisosassa ja siellä oli selvästi viileämpää. Pipo ja villatakit tulivat tarpeeseen.

Ykkösvaihtoehtoni retkikohteeksi olisi kuitenkin ollut pieni Mascan kylä, joka sijaitsee 600 metrin korkeudessa saaren länsirannikolla upeissa vihreissä maisemissa suuren rotkon laidalla. Patrikin sisko suuntasi sinne puolisonsa kanssa ja kehui paikkaa kovasti. Samalla hän vahvisti epäilyni siitä, ettei se ole lapsiperheen kohde. Vaellusreiteillä oli kuulemma paljon irtokiviä, joten lasten kanssa sinne ei ole mitään asiaa. Myös serpentiininlailla mutkitteleva tie olisi ollut ainakin meille varmasti stressaava kokemus. Emme yleensä riitele juuri koskaan, mutta autossa tunteet monesti kuumenevat, heh. 

Kiitokset Patrikin siskolle puolisoineen upeasta kuvasta! 

Myös saaren suosituin retkikohde, tulivuori Teide, jäi meiltä väliin, sillä alle kolmevuotiaat eivät voi mennä huipulle ilmanohenemisen takia. Mutta kaikkiaan matkasta jäi vahvasti tunne, että palaamme Teneriffalle ja Teidelle vielä. :) Kohtuullisen pituinen lento ja ei-niin-polttava, puolipilvinen 20-24 asteinen sää sopivat meille paremmin kuin hyvin.

Patrik viihtyisi vedessä vaikka joka päivä - säällä kuin säällä. :) Ihanaa kun W kasvaa, niin pojat saavat toisistaan seuraa vesileikkeihin! 

Yksi äidin lempikuvista (vaikka tukka onkin tuulen sekoittama)

Kirjoitan vielä erillisen postauksen matkarattaistamme ja listaan siinä samalla vinkkejä pienen vauvan kanssa matkustamiseen. Joten palataan vielä matkatunnelmiin ensi viikolla! Sitä ennen kuitenkin luvassa joku sisustusaiheinen postaus. Eli kuulumisiin!

Happy Valentine's Day!

Näin ystävänpäivän kunniaksi hieman linjasta poikkeavaa kuvamateriaalia reilun kahden vuoden takaa kahdenkeskeisistä häistämme Fijiltä. <3 Muualla maailmassa helmikuun neljästoistahan on nimenomaan rakkauden ja rakastavaisten juhla.

Lämpimien kuvien saattelemana haluan osoittaa tämän postauksen erityisesti kaikille sinkkulukijoille, ja takoa teihin uskoa ja tsemppiä – se oikea tulee kyllä lopulta vastaan!

Olin itse seitsemisen(!) vuotta enemmän tai vähemmän sinkkuna ennen kuin kohtasimme Patrikin kanssa wappuna 2010. Olin käynyt siinä välissä lukemattomilla deiteillä, tapaillut joitain henkilöitä pisimmillään muutaman kuukauden ja välillä ihastunutkin. Mutta kukaan ei tuntunut vievän jalkoja alta. Ei vaikka moni saattoi paperilla vaikuttaa täydelliseltä matchilta.

Ja siinä se sitten yhtäkkiä oli. Henkilö, jonka kanssa saatoin olla alusta saakka sata prosenttisesti oma itseni (ja joka on vuosien myötä saanut itsestäni esiin piirteitä, joita en edes tiennyt tavatessamme vielä olevan). Ja joka sai ja saa minut edelleen nauramaan; monta kertaa päivässä. Ja joka puhuu tälle niin kauniisti päivästä toiseen. Ja kaappaa syliinsä ja suukottaa. Ja jota arvostan niin äärettömän paljon. Ja josta nyt tiedän tulevan maailman paras isä pojallemme. <3

Eli never stop believing! Sitten kun se oikea osuu kohdalle, ei tarvitse arvuutella “onko tämä nyt se henkilö”. Sen kyllä tuntee.

Kiitos rakas elämäni parhaista vuosista! <3

Memories from two years back from Fiji. <3 With these wedding pictures I want to devote this post for all our single readers. I was a single about seven(!) years myself. And then there he suddenly was at one party, on the last day of April in 2010. Everything I ever dreamed of and so much more.

Thank you my loved one for the best years of my life! <3

Winter escape to Fiji

Näiden paukkuvien pakkasten ja lumikinosten keskellä tekee hyvää suunnata katse kohti lämpöä ja aurinkoa – ainakin ajatusten tasolla :) Joten kurkataan kuvia Fijille (ja Australiaan) suuntautuneelta häämatkaltamme kahden vuoden takaa.

Honeymoonille halusimme ehdottomasti hemmottelua ja valkoisia hiekkarantoja, joten Fiji oli nappivalinta! Rannat olivat uskomattoman kauniita; todella puhtaita ja rauhallisia. Kauttakulkuliikennettä saarille ei ollut; jossain horisontissa näkyi muutama ohi menevä laiva päivässä. Valitsemissamme kohteissa oli kullakin saarella vain ja ainoastaan kyseinen resort ja korkeintaan joitakin yksityisiä loma-asuntoja – ei ylimääräisiä kaupustelijoita, myymälöitä tms. eikä juurikaan edes teitä. Lähes koskematonta paratiisia siis!

Olimme lomalla loka-marraskuussa 2013 yhteensä viisi viikkoa, josta puolet Fijillä kolmessa eri resortissa. Kohteista ensimmäinen Octopus Resport oli hinnaltaan edullisin, mutta meidän mielestä juuri se kohde, johon lähtisimme uudelleen. Resortissa majaili myös lapsiperheitä ja meno oli rentoa. Iltaisin kaikki kokoontuivat pitkien pöytien ääreen yhteiselle dinnerille.

Uima-altaan ja rannan välissä oli suuri puinen terassi.

Iltakävelyllä ensimmäisen auringonlaskun aikaan.

Parasta Octopus-resortissa oli kuitenkin huikea korallien täyttämä vedenalainen maailma, joka alkoi noin 50 metriä rannasta. En ole koskaan snorklatessa nähnyt mitään vastaavaa! Iso plussa myös aamuisin ja auringonlaskunaikaan järjestetyistä joogatunneista. <3

Octopus-resortin koskematon luonto.

Tunti tai parikin vierähti joka päivä vedessä :)

Toinen kohteemme oli luksusresort Tokoriki, jossa myös vietimme häitämme intiimisti kaksin. Puitteet olivat hienot (jokaisella parilla oli oma huvilansa) ja kaikki hääjärjestelyt hoidettiin todella ammattimaisesti. Plussaa myös tenniskentästä, jonne resortin henkilökunta patistettiin pelaamaan kanssani. :)

Tokorikin infinity pool. Meri oli niin lämmin, että useimmiten tuli kyllä uitua siinä.

Kaikesta häähuumasta huolimatta Tokorikistä jäi resorttina hieman ”kylmä fiilis”: kohteessa asui pelkästään pariskuntia, jotka eivät juurikaan jutelleet toisten parien kanssa. (Me kyllä tutustuimme siellä aivan sattumalta todella kivaan helsinkiläispariskuntaan; ainoat suomalaiset, joihin Fijillä törmäsimme.) Miinusta huonoista snorklauspuitteista (mitä kyllä paikkasi Patrikin vedenalaiselle kameralle tallentama hai!).

Riikan pelatessa tennistä…

…Patrik nautti mansikka-margaritoja :) Huomaa kuitenkin tennisaiheinen t-paita ;)

Auringonlasku Tokorikissa

Kolmas kohteemme oli Matamanoa, joka oli jotain kahden edellisen välistä. Eli ei yhtä fiini kuin Tokoriki ja selvästi sosiaalisempi (paljon puheliaita italialaisia), mutta ei kuitenkaan lapsiperheille. Plussaa erilaisista ranta-aktiviteeteista. Lainasimme yhtenä päivänä mm. minikokoista katamaraania ja myös beach volley kenttä löytyi. Snorklausmaasto Tokorikia parempi, mutta jäi kauas kauas ensimmäisestä resortista.

Sun bed, varjo ja hyvä (Kindle-)kirja <3 Huomaa taustalla eri aktiviteetteja. Ja snorklausmaskin rajat kasvoissa :)

Fiji lomakohteena: 
+ Puhtaat valkoiset paratiisirannat
+ Rauha – ei kaupustelijoita, kauttakulkuliikennettä tms. 
+ Upeita snorklaus- ja sukelluskohteita (kun valitset kohteesi oikein) 
+ Ei malariariskiä tms. 
+ Ei örveltäviä turisteja. En nähnyt ketään päihtyneenä missään
- Kaukana: Ensin lähes vuorokauden lentomatka Sydneyhin, josta noin viiden tunnin lento vielä Fijille Nadiin ja josta vielä useamman tunnin laivamatka ja säätö kunnes olet saarella… (riippuen tietysti minne menet). Helposti menee kaikkine vaihtoineen vähintään puolitoista vuorokautta tai kaksikin
- Kallis. Resorteista (ainakin paremmista) on pakko ottaa täyshoito. Ja juomat ym. altaalla arvokkaita.

It’s minus 20 degrees here in Helsinki again, so one has to get somewhere warm – at least in one’s thoughts and memories. :) Due to my pregnancy we did not travel anywhere this winter. So I went through old archives from our honeymoon from two years back.

Fiji was a perfect honeymoon getaway: white sand beaches and crystal clear water and an incredibly lively underwater life! Well, I’ll let the pictures to do all the talking. ;)

Aurinkoista loppuviikkoa kaikille muillekin lämmöstä haaveileville!

P.S. Kertokaahan jos haluaisitte nähdä myös hääkuviamme; voisin tehdä niistä erillisen postauksen joku päivä.