Arkiset asusteet

Stailasin eteisen naulakon hiljattain vauvanvaatteilla Instagram-kuvaa varten, ja sain samalla napsaistua kuvat myös ns. normaalista set-upista. On pitänyt ottaa nämä kuvat jo monta kertaa, mutta tilaan ei tule juurikaan luonnonvaloa, joten se on kuvauskohteena varsin haastava. Nyt sain kuitenkin viritettyä eteiseen kunnon kuvausvalot. Joten asiaan.

Naulakko on meillä varattu arkisille asusteille – ahkerassa käytössä olevalle hellehatulle, Patrikin lippikselle (ei päässyt kuvaan tällä kertaa), meidän molempien aurinkolaseille, huiville, parille eniten käyttämälleni laukulle sekä Anton & Antonin ruokakassille. Takit roikkuvat henkareissa niille varatussa kaapissa, sillä ne eivät roikottamisesta tykkää.

Anton & Antonin kassia saa ostettua viidellä eurolla heidän omista liikkeistään.

Lähikorttelin ihanan ruokakaupan juuttikankainen ruokakassi on itse asiassa verrattain uusi hankinta ja osoittautunut todella käteväksi. Se on ensimmäinen ruokakassi, joka miellyttää silmääni niin paljon, että sitä tulee pidettyä oven suussa esillä. Täten se on myös ensimmäinen ruokakassi, jonka oikeasti muistan ottaa mukaan ostoksille lähtiessäni. Säilytän sen sisällä vielä Marimekon kangaskassia, joten yhteensä näillä tulee kauppaostokset kivasti kotiin saakka. :)

Aiemmat kuvat eteisestä ja tiedot naulakosta voi kurkata tästä vanhasta postauksesta Coat rack by Finnish designer students.

Luultavasti jo huomenna minipostaus samasta kohteesta lastenvaatestailauksella, kunhan saan kuvat käsiteltyä. Tekeillä myös (mega)postaus pikku-W:n parista viime kuukaudesta. Eli palataan pian!

DIY hanging rail

Myöhäistä tiistai-iltaa! Meillä oli taas matkapäivä kaupungista saareen. Vaikka upeat anoppivanhemmat tulivat jälleen hakemaan meitä kotiovelta ja reitti oli normaalia lyhyempi, kun korvasimme lauttamatkan veneellä, vei reissupäivä taas mehut. Pikkuisen kanssa pakkailuun joutuu keskittymään ihan eri tavalla ja automatkalla saa kaivaa takataskusta kaikki mahdolliset viihdyttäjäntaidot. Onneksi täällä perillä onkin sitten tuplasti enemmän auttavia käsiä kuin kotona!

Päivän sisustusteemaan. Muutoskohteena on meidän walk-in closet – tai tarkemmin sanottuna pikku-W:n osio vaatehuoneesta. Lähtökohdan voi kurkata tästä Boys’ side of our walk-in closet -postauksesta ja myös minun puolta pääsee kurkistamaan tästä Our walk-in closet -kirjoituksesta.

Pentikin apina on pikku-W:n lahja isomummilta. 
Ihanat mokkasiinit olen saanut For Minis and Mommiesilta. <3 Lisätiedot vaatteista ja leluista voit kurkata @CoterieKids Instagram-tililtä :)

Toteutus on niin yksinkertainen, että ohjeita tuskin tarvitsette..? Kysykää ihmeessä, jos jokin arveluttaa! Tarvikkeet löysin kokonaisuudessaan Fredrikinkadun Hobby Pointista, joka on askartelijan paratiisi. Kahdesta kerroksesta löytää ihan kaiken mahdollisen pieniin ja vähän suurempiinkin DIY-projekteihin. Tarvittavat materiaalit kustansivat yhteensä 35 euroa.

Runsaat 3 metriä tummanruskeaa nahkanarua
2 pientä purkkia akryylimaalia – valkoinen ja mintunvihreä 
Pensseli
Erikokoisia puuhelmiä 20-40 mm
Metrin mittainen puutikku, jota lyhensin hieman. (Vinkki: Edullisen sahan saa ostamalla pelkän metallisahanterän ja kieputtamalla toiseen päähän teippiä.)

Kauniin klipsin löysin Iso-Roban Formverkistä. Ihastuttava kortti on Lulu & Helinan. Taitavan vaasalaisdesignerin töitä myy mm. Papershop Fredalla.

Mitä pidätte lopputuloksesta? Olen itse supertyytyväinen! Tila näyttää nyt tasapainoisemmalta; pienet vaatteet tuntuivat jotenkin ”irtonaisilta” yläilmoissa. Ja saatiinpa tällä samalla yksi lisätanko kaikille pikkuruisille ihanuuksille. :)

Sama idea on helppo toteuttaa mihin tahansa tyhjään tilaan kiinnittämällä kattoon kaksi koukkua. Olin itse asiassa haaveillut vastaavanlaisesta yksinkertaisesta toteutuksesta meidän eteisessä, mutta tila on siihen hieman liian pieni. Mutta varmasti tulen käyttämään tätä samaa konseptia vielä toisessakin kohteessa!

Tulevissa postauksissa suunnitelmissani on metsästää kauniita vuodevaatteita ja summeerata pikkuherran kuulumisia. Eli palataan taas!

Naming party 1/2 - Decorations

Jipii perjantai! Vaikka itselläni ja pikku-W:llä päivät muistuttavat kovasti toisiaan, on viikonloppu erityistä aikaa, sillä silloin isä ei tee ollenkaan töitä, ja voimme touhuta vielä enemmän kolmisin. <3

Pakitetaan vielä kuitenkin viime viikonloppuun, jolloin vietimme pikkuherran nimenantojuhlaa. Kumpikaan ei kuulu meistä tällä hetkellä kirkkoon (sillä ajatukseni eivät käy kirkon kanssa yhteen mm. samaa sukupuolta olevien henkilöiden parisuhteesta), joten kirkkoristiäisiä emme valitettavasti saaneet. Mainittakoon, että olin yllättynyt, ettei kastaminen kirkossa ole mahdollista, jos vanhemmat eivät kuulu kirkkoon. Ymmärtäisin sen, että kastetilaisuudesta vaikka veloitettaisiin erikseen, mutta en sitä, että yhtä pientä ihmisalkua ei toivoteta joukkoon… Noh, ei siitä sen enempää.

Juhlistimme pikku-W:tä lähimmän perheen ja muutamien ystävien kanssa intiimisti, joten halusimme järjestää lämminhenkisen juhlan meillä kotona. Mietin koristeluiden tyyliä pitkään: tavoitteena oli luoda jotain klassista ja kaunista ripauksella sinistä ja minttua. Näyttäviä paperipalloja näimme jo baby showereissani ja ilmapallojen totesin sopivan paremmin tulevien vuosien syntymäpäiville. Lippunauhakin tuntui jo hieman kuluneelta idealta, kun olin toteuttanut vastaavan viime keväänä silkkipaperista ja nyt hiljattain kankaisena pikku-W:n sängyn päälle.

Noutopöydän kattaus ennen ruokaisten salaattien ym. asettelua.

Kunnes välähti: Origamilintuja kauniista erivärisistä papereista! Kauniit paperit sinisen ja vihreän sävyissä löysin Paper Shopista Fredrikinkadulta, ja taitteluohjeet kurjille täältä. Joten ei muuta kuin kurkitehdas pystyyn! Noin 20 linnun taittelussa menikin tovi… joten kannattaa aloittaa ajoissa. ;)

Kiinnitin ensin langan verhotangon kulmasta ilmastointiluukkuun ja siihen kurkia eri korkeudelle. Papereita oli neljää eri sävyä ja lisäksi vielä yksi kaunis printti, joka näkyy yllä isoimmassa linnussa. 

Kukat tilasin Stockalta ja asettelin rennosti suureen pyöreään vaasiin. K-a-i-k-k-i eteläisen Helsingin kukkakaupat ovat heinäkuun lomilla, joten pääsin itse sommitelman tekoon. Olin lopputulokseen oikein tyytyväinen.

Saareke toimi juomapisteenä. Makealle varatut astiat odottavat lieden päällä. 

Pikkuväelle oli varattu muumikuohuvaa aikuisten nostaessa maljat kuplivaa. Kaikki lasit Iittalan.

Toinen avainkoriste oli kakun päälle tuleva viirinauha, joihin on kiva kirjoittaa vaikkapa nimet, nimikirjaimet tai syntymäpäivä. Leikkasin ylijäämäpapereista sopivankokoiset liput ja surautin ne ompelukoneella yhteen. Tekstit tein valkoisella tussilla. Lopputuloksesta tuli mielestäni todella kaunis. Etenkin yksinkertaisen tumman sacherkakun kanssa lippunauha näytti kauniilta.

Lippukoriste näytti erityisen hyvältä yksinkertaisen sacherkakun kanssa. 

Aluksi suunnittelin leipovani kakut itse (rakastan leipomista!), mutta lopulta oli pakko tunnustaa, että tunnit eivät vain riitä. Kaikki tarjottavat Stockmannin Herkusta, johon voi aina luottaa.

Macaronit ovat niin kauniita! Mutta eivät kyllä oikeasti kovin hyviä… Vai tykkääkö joku niistä o-i-k-e-a-s-t-i..? ;)

Kuten otsikko jo enteilee, juhlista luvassa vielä toinenkin postaus, jossa kurkistetaan mm. meidän kaikkien – myös Katriinan – asuihin. Eli palataan asiaan viimeistään alkuviikosta!

Oikein rentouttavaa viikonloppua!

Pssst. En ole vieläkään saanut kuvattua vaatehuoneemme uudistusta… Noh, jos ensi viikolla! Lupaukseni keittiökuvista tuli onneksi katettua kätevästi tässä samalla :)

Behind the scenes

Tänään otetaan askel kohti realismia ja kurkistetaan miltä meidän koti – tai noh, makuuhuone ainakin – näyttää kuvausten välissä.

Blogit ovat kehittyneet viime vuosina koko ajan ”stailatumpaan” suuntaan. Vielä viisi vuotta sitten muotibloggarit kuvasivat todellisia päivän asujaan nokioillaan hissipeilien kautta. Nyt asu (tai vähintäänkin kengät) kulkevat tarkkaan harkitulle kuvauspaikalle pukupussissa ja vuodenaikaan täysin sopimattoman asun kuvaa bloggarin oma hovikuvaaja. Fitness-blogeissa kuvat puolestaan napataan vartalo akrobaattiselle mutkalle taivutettuna ja ruokablogeissa sapuskat saattavat päätyä tuntien kuvaussession jälkeen roskiin.

Myöskään sisustusblogit eivät stailaukselta välty – päinvastoin. Kotona kun on helppo rauhassa ”rakentaa” set-uppia ja kokeilla mikä kuvassa toimii ja mikä ei. Myös kuvaaminen ja kuvien editointi on helpompaa, kun ei ole liikkuvaa kohdetta.

Sänky on aina pedattu, mutta tyynyjä jaksan harvoin asetella. Sänky on väliaikaisesti siirretty huoneen toiseen laitaan, jotta pikkuisen petiä ei tarvitse erikseen kiinnittää meidän sänkyyn.

Sisustuskuvissa silmiinpistävää on asuntojen siisteys. Pinnat ovat puhtaat ja esineet on aseteltu säntilliseen järjestykseen. Itsekin tyypillisesti karsin kuvissa näkyvää tavaraa – esimerkiksi odotusaikana hankkimani jumppapallo tai Patrikin työtuoli eivät ole kuvissa vielä vilahtaneet. Ns. ruokapöydän tuoleja meillä on eri malleja yhteensä kymmenen (lähinnä perhebrunsseja varten), joten niitäkin saa kuviin yleensä siirrellä syrjään.

Kotimme on koko ajan ns. perussiisti, mutta toki siirrän esimerkiksi kaikki astiat kuvissa syrjään. Järjestelen tavarat kuitenkin paikalleen j-o-k-a päivä - oli kuvauksia tai ei. Nyt mammiksella ollessa tavarat kulkeutuvat paikoilleen pikku-W:n nukkuessa ensimmäisiä päikkäreitään rintani päällä ns. baby-carrierissä. Ja jo kotitoimistolla ollessani halusin aina ensin siivota asunnon – siis nimenomaan laittaa tavarat paikoilleen – ennen kun tartuin läppäriin. Mitä iloa kauniista kodista muuten on, jos se on ihan hujan hajan..? 
Patrikia sekamelska ei vaivaa samalla lailla. Niinpä onkin luontevaa, että minä vastaan kodin järjestyksestä ja hän perheen ruokahuollosta. Jako toimii meillä hyvin.

Takaisin varsinaiseen aiheeseen. Eli vaikka asunto on periaatteessa aina suht siisti, kuviin viimeinen silaus tuodaan esimerkiksi makuuhuoneen tyynyt kauniisti asettelemalla. Tältä meidän makuuhuoneessa ”oikeasti” näyttää. :)

Aurinkoista tiistaita!