Uusi koti <3

Tuntuu, että olisi miljoona aihetta, mistä voisin kirjoittaa teille – ja niin rajallisesti aikaa! Tänään muutama sana uudesta kodista muuton yhteydessä puhelimella napattujen kuvien kera.

Olemme asuneet täällä nyt neljä viikkoa ja kotiutuneet erinomaisesti. Tuntuu, että arkemme on jotenkin hirmuisen paljon helpompaa ja vaivattomampaa täällä. Se johtuu varmasti monesta tekijästä, mutta tärkeimmäksi nostaisin asunnon pohjaratkaisun (kurkkaa pohjakuva täältä). Valoisalla erkkerillä ja peräti neljällä eri ovella varustettu olohuone muodostaa kodin sydämen yhdessä suuren keittiön kanssa. Kaikkiin huoneisiin (paitsi yhteen makkariin) johtaa vähintään kaksi sisäänkäyntiä, joten asunnossa on jotenkin ihana soljuva flow, kun pystyy kiertämään huoneesta toiseen. Alkuun tuntui välillä jopa siltä, että oli vähän eksyksissä, kun ei ihan hahmottanut mihin kohtaan mistäkin ovesta tupsahtaisi. :)

Näkymä työhuoneesta olohuoneeseen. Seinissä nyt murrettu vihreä sävy. Pohdin vielä mitä mieltä olen siitä.

Ruokapöydän paikka keittiössä.

Arjen toimivuutta lisää suuri keittiö. Kaapistoja on seinustalla peräti yhdeksän (vs. edellisessä kuusi) ja massiivisella metrin syvyisellä saarekkeella on mittaa liki kolme metriä, huh. Totta puhuen keittiön on mielestäni överisuuri eikä näytä enää visuaalisesti kauniilta ja tekee tilasta hieman tukkoisen. (Tämä on mielestäni varsin yleinen ongelma, että isojen asuntojen isot keittiön ladotaan täyteen kaappia kaapin perään, ja lopputulos vaikuttaa enemmänkin joltain suurtalouskeittiöltä. Pitäisi uskaltaa jättää myös tyhjää tilaa ja avaruutta – se jos mikä on mielestäni luksusta!) Aionkin pienentää keittiötä nykyisestä joka suunnasta, jahka pääsemme uusimaan sen ensi kesänä putkiremontin valmistuttua.

Toiseksi arkiseksi ilontuojaksi nostan vanhaan kaapistoon rakennetun kodinhoitopisteen. Edelliset asukkaat ovat laajentaneet/syventäneet vanhaa kaapistoa hieman niin, että sinne mahtuu mm. pyykinpesukone, iso kaapisto, jossa on ns. lankakorit erivärisille likapyykeille, tilaa pesuaineille, pyykinkuivaustelineelle, pyykkilaudalle, imurille jne. Ainoa mitä vielä kaipaan, on kunnon paikka pyykin kuivatukseen; luultavasti rakennan sen tuon kaapiston sisään, sillä kuutioita on pystysuunnassa vielä hyödyntämättä.

Alueena Etu-Töölö on vielä kivampi kuin muistinkaan! Parasta on se, että kaikki – siis ihan kaikki – talot meidän ympärillä (ja vielä useampi kortteli joka suuntaan) on kauniita 1920-luvun taloja. Pietarinkadulla Ullanlinnassa meidän talon molemmin puolin oli ei-niin-esteettiset 60-70-luvun talot. (Josta toisesta on vaikea keksiä mitään positiivista sanottavaa…) Vastapäätä oli kyllä tosi kaunis keltainen jugendtalo ja se tietysti oli näkymiä ajatellen tärkeintä.

Olohuoneen erkkeri. En oikein lämpene tälle olohuoneen siniselle sävylle, joten se ainakin menee vaihtoon. Ei mielestäni myöskään oikein toimi tuon lattian sävyn kanssa.

Olohuoneen vasemmalle puolelle jää tuleva työhuone ja oikealle puolelle keittiö. Huoneita yhdistää lasiset tuplaovet sekä valtava 1920-luvulle tyypillinen liukuovi.

Näkymistä aasinsilta nykyisiin maisemiimme. Kun kävimme katsomassa asuntoa ennen tarjouksen tekemistä, tässä oli juuri taloyhtiön ikkunaremontti meneillään ja ikkunat oli peitetty vaaleilla muoveilla. Joten emme juurikaan nähneet ikkunoista mitään (muuta kuin, että niistä tulisi kivasti valoa), joten ihastus on ollut melkoinen nyt kun olemme tajunneet miten avarat näkymät täältä on joka suuntaan. <3 Asuntomme sijaitsee talon kulmassa, ja koska naapuritalojen kulmat ovat pyöreitä tai muuten jännittävän muotoisia, näemme ikkunoista tosi pitkälle joka suuntaan. Jälleen huikea upgreidaus edelliseen ja asia, mitä ei tajunnut kaipaavansa ennen.

Yksi tämän asuntoshoppailun ns. huonoja puolia onkin, että sitä muuttuu koko ajan vaativammaksi ja kriteerilista vain kasvaa, kun saavutetuista ”eduista” on vaikea luopua. Patrik onkin jo vakuuttunut, että tämä koti on niin kiva, että hän ei suostu tästä enää lähtemään. Voitte arvata, että näen asian hieman erilailla :D

Se mistä olemme joutuneet luopumaan, on reilut 20 senttiä huonekorkeutta. Täällä korkeutta on ”vain” 290 cm, mikä tarkoittaa, ettemme luultavasti tule asennuttamaan tänne itselleni tärkeitä kipsilistoja. Huonekorkeus ei kestäisi kuitenkaan mitään kovin näyttäviä listoja, enkä ole vakuuttunut että ne 1920-luvun taloon täysin istuisikaan. Listat ovat myös varsin hintava investointi ja iso osa kustannuksesta tulee myös asennuksesta. Joten pohdimme, onko etenkään ”pikkulistat” hintansa arvoiset. Mutta katsotaan, tämä pohdinta on vielä kesken.

Suosikkinäkymäni koko asunnon halki keittiöstä olohuoneen kautta työhuoneeseen.

Parhaita puolia esittelevää postausta ei voi päättää mainitsematta asunnon upeaa massiivitammilattiaa, joka tulee hienosti esiin yllä olevassa kuvassa. Mutta se ansaitsee kyllä ihan oman postauksensa!

Ensi kerralla juttua luultavasti (jälleen kerran, heh) tulevasta kylpyhuoneesta, jonka osalta layout-suunnitelmat ovat menneet aivan uusiksi. On ollut todella arvokasta asua tässä kodissa ensin, ennen kuin jouduimme lukitsemaan mitään.

Leppoisaa viikonloppua!

Pohdintoja pohjasta – Vol 2

Olipa ihana saada teiltä ideoita ja kommentteja pohjaan liittyen! Tuntuu, että nyt tämä blogi & somekanavat pääsevät oikein kunnolla oikeuksiinsa, kun tästä tulee aidosti kaksisuuntaista <3 Joten ennen kuin päästään seuraavaan teemaan (kylpyhuoneen alustaviin suunnitelmiin), ajattelin vielä palata tähän pohja-asiaan.

Kysyin teiltä Instagram-tilin puolella kaksi kysymystä pohjaan liittyen: 1) Pitäisikö jakaa yksi makuuhuoneista kahdeksi pieneksi noin yhdeksänneliöisiksi lastenhuoneiksi? Ja 2) laajentaisitteko kylpyhuoneen, jotta saataisiin siihen pieni sauna? Molempiin vastauksiin prosentit olivat 55/45 eli enemmistö lukijoista jakaisin makuuhuoneen ja laajentaisi kylpyhuonetta. Eli kovin vahvaa suuntaa tämä ei meille antanut; vahvoja kannanottoja tuli viesteinä molempien vaihtoehtojen puolesta.

Tässä muutamia nostoja makuuhuoneen jakamisen puolesta:

”Olen ehdottomasti sen kannalla, että erillinen 4:s makuuhuone/th. Kuten itsekin tiedät, erilliset huoneet ovat kovaa valuuttaa ja monet etsivätkin 5h kaupungista, varsinkin etätöiden yleistyessä.

Ei haittaa, jos vähän sokkeloista/pieniä huoneita tms. Se on luksusta, että voi päivisin työskennellä eri tilassa jossa nukkuu ja hoitaa puhelut yms. rauhassa.”

Suurin osa saaduista kommenteista oli makuuhuoneen jakamista vastaan. Todella monet toivat esiin omat hyvät kokemuksensa lasten yhteisestä huoneesta:

”Lapset eivät pitkään aikaan tarvitse omia huoneita. Oma kokemus. Nukkuvat jopa paremmin yhdessä? Ja kun tarvitsevat, niin sinä olet jo muuttamassa.”

”Mietin, että voisiko lapset olla samassa, kun ovat vielä aika pieniä? Jakamisen voisi tehdä myöhemmin, jos tuntuu tarpeelliselta sitten, kun kasvavat? Iso lastenhuone on ihana – mutta niin on kunnon työhuonekin.”

”Itse suosittelisin muokkaamaan pohjaa niin, että optio yhdelle lisämakuuhuoneelle säilyy mahdollisimman hyvin. Meidän lapsemme ovat aika samalla ikäerolla ja sukupuolilla; ilmeisesti aika tarkkaan pari vuotta vanhemmat kuin teidän lapsenne. Ja vaikka heillä onkin nyt omat huoneet, en ollut kokenut sitä aiemmin tarpeelliseksi enkä suoraan sanottuna edelleenkään näe tälle kauhean suurta tarvetta, vaikka nyt omat huoneet onkin.

Joten muokkaisin pohjaa niin, että tämä jako teille ja toisaalta seuraavalle asukkaalle onnistuu mahdollisimman helposti, mutta jättäisin vielä lapset samaan huoneeseen, erityisesti koska ovat tottuneet. Siinä vaiheessa, kun lapsi itse haluaa omaa huonetta, sen mahdollinen pienuus ei varmaankaan ole myöskään enää ongelma (esim. koko ison lattiatilan vaativia leikkejä on enemmänkin pienemmillä lapsilla jne.). Ylipäänsä kantakaupungissa suhteellisen iso haaste on riittävä määrä makuuhuoneita (mitä isotkaan neliöt eivät takaa), joten pienetkin lisähuoneet ovat monelle hyvin tervetulleita.”

Pari teistä ehdotti myös out-of-the-box ratkaisua, että kaataisi kahden huoneen välisen seinän ja tekisi kokonaan uudet huonejaot kolmelle huoneelle. Tämä olisi varmaankin ideaaliratkaisu, jos ei tarvitsisi yhtään miettiä budjettia. Valitettavasti remontin kustannukset hyppäisivät eri tasolle, sillä hyvin nopeasti ollaan tilanteessa, jossa pitää tasoittaa katot uudelleen (jos ovatkin vähänkään eri korkeudella), tehdä parketit uudelleen, uusia sähköjä, jne. Joten kyseessä olisi huomattavasti suurempi urakka, kuin yhden huoneen jakaminen. Joten mielestämme tämä ei olisi saadun lisäarvon arvoista.  

Joten tällä hetkellä ajatuksemme on, että emme jaa huonetta kahdeksi pieneksi huoneeksi. Sen sijaan yritämme nyt kunnolla opettaa lapset nukkumaan yhdessä samassa huoneessa ja heräämään ilman, että herättävät toisiaan. Jos tämä toimii, saataisiin olohuoneen viereen upea suuri työhuone meidän molempien käyttöön. Ja kuten entinen työkaverini yllä kommentoi, meidät tuntien olemme jo muuttaneet seuraavaan asuntoon ennen kuin lapset ovat niin isoja, etteivät enää viihtyisi samassa huoneessa, heh. Ja toki huoneen jakaminen jäisi edelleen seuraaville ostajille optioksi.

Ihana taas ahmia sisustuslehtiä ja hakea inspiraatiota & ideoita uuteen kotiin! Kurkatkaa Arkin viidennestä numerosta kollegani, Marimekon Creative Directorin, Rebekka Bayn upea koti.

Sauna ei herättänyt samassa määrin kommentointia. Saunan puolesta argumentoitiin mm. näin:

”Jos pohja mahdollistaa ja budjetti, niin go! Oma sauna on ihana! Tai olisi. Saunanhan ei tarvitse olla iso.”

Saunaa vastaan taisi tulla vain yksi kommentti; ymmärrän täysin ajatuksen sen takana:

”Piti sanoa joo lastenhuoneille ja tiukka ei saunalle. Minä olen jotenkin niin ajan henkeä kunnioittava sisustaja, että paitsi että sauna imaisee neliöt, en ole vielä nähnyt toteutusta, joka istuisi vanhaan tunnelmaan näyttämättä kylpyhuoneessa päälle liimatulta elementiltä. Itse olen päinvastoin purkamisen kannalla, jos joku on tehnyt saunan vanhaan taloon ja olen asuntoa ostamassa.

Mutta ymmärrän saunan kaipuun kyllä ja siinäpä positiivinen haaste: kaunis, vanhaa henkeä kunnioittava saunaratkaisu.”

Tällä hetkellä ajatuksemme on, että laajentaisimme kylpyhuonetta – ainakin mikäli ilmanvaihto mahdollistaa saunan. Teknisestä suunnittelusta vastaava taho antoi jo alustavasti vihreää valoa tähän, jee. Tästä päästäänkin aasinsiltana mukavasti seuraavaan blogipostaukseen; ajattelin nimittäin kirjoittaa teille ajatuksia tulevan kylpyhuoneen materiaaleista sekä jakaa viimeisimmän luonnokseni tulevasta pohjasta – joten pysykäähän kuulolla!

Lisäksi Instargramiin on tulossa lauantai-iltapäivänä muutama äänestys kylpyhuoneeseen liittyen; käykäähän antamassa palautetta.

Kiitos vielä kaikille ideoista, sparrauksesta ja haastamisesta! <3

Pohdintoja pohjasta

Terveiset saaresta! Tultiin viikonlopuksi Patrikin vanhempien kesäpaikkaan; niin ihana kesäpäivä takana!

Instagramia seuraavat ovatkin jo huomanneet, että uuden kodin remontin suunnittelu on jo käynnistynyt, ja olen käynyt katsomassa mm. eri keittiövaihtoehtoja. Vaikka pääsemme asentamaan uutta keittiötä luultavasti vasta ensi vuoden puolella, teen kaikki suunnitelmat jo nyt etupainotteisesti, jotta osaan jakaa käytössä olevan remonttibudjetin optimaalisesti. Eli mitkä jutut ovat ne, joihin erityisesti panostamme, ja missä voisi olla hyvä pihistää. (En ole jälkimmäisessä yleensä kovin hyvä, mutta yritän haastaa itseäni tässä.)

Kokonaisvaltainen suunnittelu on edellytys myös sille, että kokonaisuudesta tulee eheä. Tai ainakin allekirjoittaneen on tiedettävä jo kylpyhuoneen valintoja tehdessä miltä keittiö tulee näyttämään (ja päinvastoin), sillä ”kaikki vaikuttaa kaikkeen”. Ja kaltaiselleni perfektionistille materiaalien valinta on melkoinen tetrisharjoitus! Ratkaisujen pitää saada kypsyä rauhassa.

Ihan ensimmäisenä tulisi päättää suuret linjat asunnon pohjasta. Asunto on remontoitu perusteellisesti ja laadukkaasti vuonna 2016, ja oikeasti sille ei tarvitsisi tehdä yhtään mitään. Mutta koska yhtiössä on syksyllä alkamassa putkiremontti, kylpyhuoneet menisivät joka tapauksessa uusiksi. Joten nyt on erinomainen tilaisuus miettiä niiden laajennusta.

Yllä asunnon nykyinen (suuntaa antava) pohjakuva (en nyt millään malta odottaa jutun julkaisun kanssa, joten mennään nyt vähän karusti tällä askeettisella pohjakuvalla). Parasta asunnossa on sen avaruus. Tilaa on reilut 160 neliötä eli vaikka eroa on vain reilut 40 neliötä meidän entiseen kotiin verrattuna, tuntuu, että etenkin olohuone ja keittiö ovat vielä paljon tilavempia. Niitä yhdistää vanhat noin kolme metriä leveät puiset liukuovet, joten käytännössä olohuone ja keittiö liittyvät sulavasti yhdeksi isoksi kokonaisuudeksi. Kiva kuitenkin, että ovet saa halutessaan myös kiinni.

Olohuoneen erkkeri on tietenkin upea yksityiskohta ja siitä avautuvat näkymät kauniit. Näen jo nyt sen edustalla pari kutsuvaa nojatuolia ja pienen pöydän kahvikupposelle.

Keittiö on suuri ja sen kaareva seinä tekee tilasta mielenkiintoisen. Tulemme asentamaan siihen jotkut huikeat uudet kaapistot ja tekemään keittiöstä koko asunnon sydämen. <3 Luultavasti pidämme keittiön nykyisen onnistuneen layoutin, joskin saatan hivenen kaventaa saareketta ja tuoda sitä 10-15 senttiä lähemmäs kaapistoja, jotta ruokapöydälle jää kunnolla tilaa. Näen tässä jo pyöreän tai ihanan ovaalinmallisen ruokapöydän.

Makuuhuoneita asunnossa on kolme eli edelleen yksi vähemmän, kuin olisimme toivoneet. Kovasti pohdimme ensin, josko olisimme jakaneet sisäpihanpuoleisen toisen makuuhuoneen kahtia (kuvassa vasen yläkulma). Siinä on alkujaan ollutkin kaksi erillistä huonetta – keittiö ja ns. piian huone. Asunnon edellinen omistaja oli tätä myös suunnitellut ja hänellä oli kuvatkin muutoksesta valmiina. Jaettuihin noin 9-neliöisiin huoneisiin mahtuisi kyllä sängyt ja koulupöydät, mutta ei hirveästi muuta… Joten nyt suunnitelma on, että emme jakaisi huoneita, vaan lapset saisivat omat tilavat huoneensa sisäpihan puolelta.

Tämä tarkoittaisi, että Patrikin työpiste laitettaisiin meidän master bedromin yhteyteen (kuvassa oikea yläkulma). Huone on suuri, joten tilan puolesta mahtuu kyllä. Mitä mieltä te olisitte tuon yhden makuuhuoneen jakamisesta? Miten muut kaksilapsiset perheet – riittääkö teille kolme makuuhuonetta vai haluaako yhä useampi nykyään erillisen työhuoneen?? Tämäkään koti ei tule olemaan ”loppusijoituskohteemme”, joten välistämättä miettii näitä myyntijuttujakin jo.

Kylpyhuoneita asunnossa on kolme – kaksi pientä ja yksi väljempi ammeellinen kylpyhuone keskellä asuntoa. Äitinä olen erityisen iloinen noista molempien sisäänkäyntien yhteydessä sijaitsevista miniwc:eistä! Lapset voi patistaa suoraan käsienpesulle sisään tultuamme.

Vaikka master bathroomiin mahtuu jo haaveilemamme amme, tulemme todennäköisesti laajentamaan sitä. Seiniä voi kaataa kaikkiin kolmeen suuntaan, joten vaihtoehtoja on paljon ja näen mielessäni jo upean spa-henkisen kylpyhuoneen!

Kartoitamme parhaillamme onnistuuko saunan rakentaminen eli löytyykö saunalle erillinen hormi poistoilmaa varten. Mainittakoon, että yhdestä HS:n jutusta kyllä luin, että saunan poistoilman voisi yhdistää muun kylpyhuoneen kanssa samaan poistoilmanvaihtoon?! Teknisen suunnittelun toteuttava firma ei kyllä proaktiivisesti tuonut tätä optiota meille esille... Olisi ihana kuulla, jos teillä on tästä lisätietoja / omia kokemuksia.

”Jos haluat saunan kerrostaloon, se kannattaa rakentaa samaan aikaan muun ison remontin, kuten putkiremontin yhteydessä. Kun löylyhuoneen suunnittelee kylpyhuoneen viereen, ilmanvaihto hoituu olemassa olevan poistoilmakanavan kautta. Tuloilmareitiksi riittää kylpyhuoneen oven alle jäävä kynnysrako.” (HS 8.1.2017)

Tyytyväisimpiä asunnon pohjaan taitaa olla kuitenkin lapset. Huoneissa on paljon ovia joka suuntaan, joten asuntoa pääsee juoksemaan kivasti ristiin rastiin eri tiloja kiertäen. :)

Tulevissa postauksissa luvassa luultavasti kylpyhuoneinspiraatiota, eli pysykäähän kuulolla! Ja pliis, jättäkää alle teidän ideoita pohjasta! Etenkin tuohon jaettavaan makuuhuoneeseen ja kylpyhuoneen laajennukseen liittyen.

Uusia tuulia – Tuplakaupat samana päivänä!

Ajattelin tulla pikaisesti päivittämään tänne meidän iloiset kuulumiset. Instagramia seuraavat ennättivätkin jo kuulla, että teimme kaupat meidän asunnosta tällä viikolla, jee! Saimme jo kertaalleen varsin korkean tarjouksen, jonka hylkäämistä jäin sittemmin hieman katumaan (etenkin sen takia, että tänä aikana meni ohi yksi aivan h-u-i-k-e-a asunto, jota haikailen varmasti lopun ikäni, mutta ei siitä sen enempää). Joten kun uusin hieman tätä korkeampi tarjous tuli, päätimme tarttua siihen. Pikkuisen jäimme asunnon hintapyynnöstä, mutta itselläni oli ehkä hieman liiankin korkeat odotuksen hinnan ja prosessin suhteen, sillä edellinen asuntomme myytiin yli pyyntihinnan.

Kaiken kaikkiaan jäi siis positiivinen fiilis (jota tietysti siivitti kantakaupungin alueen vahva arvonnousu viime vuosina). Olin tyytyväinen myös päätökseeni myydä asunto sittenkin itse. Näytin asuntoa vain alle kymmenen kertaa, joista saimme kolme tarjousta. Joten varsin mukava hit rate – sekä tuntipalkka omalle työlle. ;)

Kauniita alkuperäisiä yksityiskohtia. Kaikki ovet ja niiden painikkeet ovat alkuperäisiä.

Yhtä potentiaalista iäkästä ostajapariskuntaa tuntui hieman häiritsevän se, ettei myyntiprosessissa ollut välittäjää. Mutta muille asialla ei näyttänyt olevan mitään merkitystä. Osa jopa kommentoi, että oli kiva päästä kysymään asukkaalta suoraan kokemuksia, kysymään remontista jne.

Koin, että itse olin myös avoimempi kuin keskimääräinen välittäjä olisi ollut. Esimerkiksi siinä missä eräskin välittäjä suositteli maton hankkimista kohtaan, jossa parketin vaha on kulunut, koin itse velvollisuudekseni mainita, ettei vaha ole ikuinen vaihtoehto vaan vaatii huoltamista.

Upea massiivitammilattia <3

Samana päivänä, kun clousasimme oman kauppamme, teimme tarjouksen myös uudesta kohteesta, ja iloksemme se meni läpi! Meillä oli itse asiassa kolmenkin potentiaalista kohdetta, joista kaksi oli sulkeutumassa samana keskiviikko-iltana – yksi 144-neliöinen asunto Merikadun ja Huvilakadun kulmassa (huikea sijainti ja näköalat, mutta muuten aika keskinkertainen pohja)  sekä kaksi 160+ neliöistä kohdetta Etu-Töölössä. Tarjosimme toisesta näistä Etu-Töölön kohteista jo aamusta ja iloksemme se hyväksyttiin. Eli nyt sitten odotetaan kaupantekotilaisuutta ja sen jälkeen vielä lunastuslausekkeen umpeutumista. Eli hetki menee jännittäessä. :) (Joskin on erittäin epätodennäköistä, että lunastusta käytettäisiin tämän kokoluokan kohteessa; hintakin kun vastasi nykyistä korkeaa makkinatilannetta.)

Asunto on remontoitu todella perusteellisesti vuonna 2016, mutta pian alkavasta putkiremontista johtuen joudun – tai siis pääsen – uusimaan kaikki kylpyhuoneet sekä keittiön. Luultavasti myös suurennamme ns. master bathroomia – ainakin, mikäli yhtiön ilmanvaihto mahdollistaa saunan rakentamisen. Eli meidän mittakaavassa pikkuremontti kyseessä, kun layout jo todella toimiva, lattiat tehty, kaikki seinät priimakunnossa jne. Ihan kiva tässä elämäntilanteessa, ettei tarvitse valvoa öitä remonttia suunnitellessa.

Ilmeisesti alkuperäiset kipsilistat. Mutta vain yhdessä huoneessa. Joten kovasti mietimme, asennuttaisimmeko kaikkialle vastaavat. Vaiko jotain ihan muuta…

Laitan teille myöhemmin lisää speksejä, mutta lyhyesti: talo on todella kaunis; samoin katu ja sen mikrosijainti loistavat. Pohja tarjoaa vauelämyksiä ja asunnossa on paljon vanhoja kauniita yksityiskohtia. Ainoa, mistä jouduttiin vähän tinkimään oli tuo kaupunginosa (sydämeni sykkii aina eteläiselle Ullanlinnalle). Vaakakupissa painoi kuitenkin paljon ihan lähikortteleista löytyvä esikoisemme koulu - Ullanlinna olisi tarkoittanut hänelle joka-aamuista bussimatkaa.

Tervetuloa seuraamaan matkaa kohti uutta kotiamme! Paljon inspiraatiota, materiaali- ja sisustuspohdintoja sekä myöhemmin myös remonttikuulumisia luvassa :)