Artillerietin Etcetera lounge chair

Joko olette aloittaneet kesälomanne? Esikoisen päiväkoti sulki eilen ovensa, joten tästä päivästä alkoi virallisesti meidän perheen loma, jee. Ensi viikolle olemme varanneet ennakkoluulottomasti matkailuauton, mutta sitä ennen vielä muutama päivä Helsingissä.

Piipahdimme tänään koko perheen voimin keramiikkataitelija Saija Halkon työhuoneella ja oli kyllä niin kiva visiitti! Palaan siihen hieman myöhemmin kuvien kera.

Esikoinen oli iltapäivästä isovanhempien luona vierailulla, joten sain napattua pitkästä aikaa kotoa muutamia sisustuskuvia Patrikin kärrytellessä pikkuneidin kanssa. Kiva päästä viimein esittelemään teille tämä nojatuolikaunotar! Kyseessä on jo 70-luvulla syntynyt ruotsalaisklassikko Etcetera, jota Artilleriet on alkanut hiljattain valmistaa uudelleen. Käsittääkseni heillä on tuoliin eksklusiivinen myyntioikeus; ainakaan en löytänyt sitä kenenkään muun valikoimista.

Tilasin tuolin varmaan jo vuodenvaihteessa ja melkoisen pitkän odotuksen jälkeen se saapui keskellä koronapandemiaa. Eli nyt olemme päässeet testailemaan sitä pari-kolme kuukautta.

Muotoilultaan Etcetera on juuri yhtä upea, miltä kuvissa näyttääkin! En ollut koskaan nähnyt tuolia livenä, joten mietin pitkään, uskallanko tilata sitä näkemättä, vaikka olinkin kuullut, että tuolissa on hyvä istua. Mitoiltaan tuoli on melkoisen kookas, joten se tarvitsee tilaa ympärilleen hengittää.

Väriksi valitsin tumman ruskean (chocolate brown). Myös Sand beige oli kuvan perusteella vahvassa harkinnassa, mutta tilaamani kangastilkku paljasti värin olevan liian pliisu ja tylsä beige. Koko väripaletti löytyy täältä.

Nojatuoli on löytänyt paikkansa keittiön ja eteisaulan välimaastosta. Alkujaan suunnittelin sitä olohuoneeseen, mutta vietämme niin paljon aikaa keittiössä, että oli kiva saada sinne vielä toinen nojatuoli aiemman Togon seuraksi.

Tuoli on päällystetty sametilla ja tiedostin jo etukäteen, että sametti on herkkä materiaali. Yllätyksenä on kuitenkin tullut, miten ainakin tämä kyseinen sametti imee itseensä kaiken mahdollisen pölyn. Siinä missä myös keittiössä majaileva alcantaralla päällystetty Togo näyttää aina skarpilta, on Etceteran yleisilme aina hieman nuhjuinen pölystä johtuen. Tuolin joutuu imuroimaan joka viikko.

Toiseksi samettiin jää heti jälkiä, jos vaikkapa nuorimmainen kuolaa siihen. Tuoli oli ollut asunnossamme tunnin, kun siinä oli jo ensimmäiset kuolajäljet, jotka eivät lähde pois. :/  Itselleni tärkeä periaate on, että arjesta tulee tehdä mahdollisimman kaunista. Se tarkoittaa, että en halua vuorata sohvia jne. millään suojakankailla tai peittää vaikkapa kaunista ruokapöytää isolla vahapintaisella liinalla. Etceteran kanssa on ollut kuitenkin pakko tehdä poikkeus ja pitää sen päällä rennosti ohutta pellavakangasta, jota pystyy pyyhkimään ja pesemään.

Summa summarum: Niin äärettömän kaunis kun tuoli muotoilultaan onkin, en voi suositella sitä ainakaan lapsiperheeseen. Olen yleensä valmis tekemään suuriakin kompromisseja käytännöllisyydessä estetiikan nimissä, mutta tämän tuolin kohdalla omatkin rajani tulevat vastaan; kangas on niin epäkäytännöllinen. Mietin jo pystyisikö siihen teettämään jossain päällisen eri materiaalista; pitää miettiä.

Btw, jos Artilleriet ei ole entuudestaan tuttu, kannattaa ehdottomasti kurkata heidän sivunsa ja tilata uutiskirje. Mielestäni inspiroivin ja kiinnostavin sisustusalan etailer, joka haistaa aina tulevat tuulet. Heillä on Göteborgissa myös pari kivijalkamyymälää, joissa vierailemisesta kovasti haaveilen.

Oletteko kenties käyneet siellä..? Olisi ihana kuulla, jos teillä on vinkata myös muita vastaavia myymälöitä; joko verkossa ja kivijalassa.

Ja ihanaa lomaa kaikille breikkinsä jo aloittaneille! Palaan lomatunnelmiimme ainakin Instagramin stooryjen puolella.

Armi Tevan työhuoneella

Ihana päästä kirjoittamaan teille pitkästä aikaa! Piipahdin alkuviikosta keramiikkataiteilija Armi Tevan inspiroivalla työhuoneella. Olin teettänyt Armilla veikeän naamataulun ja oli kiva noutaa se henkilökohtaisesti. Taideteoksiin syntyy aivan erilainen suhde, kun on vaihtanut muutaman sanan tekijän kanssa. Palaan vielä itse työhön omana postauksenaan, jahka se on päässyt seinälle, mutta pakko jo paljastaa, että siitä tuli aivan ihana!

Armi on opiskellut TaiKissa kandin verran keramiikkaa ja valmistunut maisteriksi graafiselta puolelta. (Ja kyllä, minulle Taideteollinen Korkeakoulu on aina TaiK aalloista huolimatta).  Naamojen tekemisessä Armi pitääkin erityisesti siitä, että hän pystyy yhdistämään kaksi rakasta aluettaan – saven muotoilun ja kuvittamisen. Hän on aina pitänyt maalaamisesta ja piirtämisestä.

Ensimmäiset naamat syntyivät muutama vuosi takaperin, kun Armi kaipasi jotain luovaa tekemistä keramiikkakorujen tekemistä rytmittämään. Tällä hetkellä Armi tekee naamatauluja lähes kokopäiväisesti, ja työhuoneen kulmassa kököttävä uuni kuumenee tiheään.

Takaisin vielä työhuoneelle. Seinillä on naamoja, joilla on tekijälleen jokin erityinen merkitys, ja joissa on jotain, jota Armi haluaa vielä jatkojalostaa tulevissa töissään. Keskellä huonetta on tukeva pöytä, jonka ääressä työt syntyvät. Ovea vastapäätä oleva kirjahylly on puolillaan keskeneräisiä naamoja, jotka odottavat vielä lasitekerrosta. Valoa tulvii sisään kahdesta kauniista kaari-ikkunasta ja sisään kantautuu kaupungin ääniä. Huone sijaitsee Bulevardilla vanhassa Aleksanterin teatterissa – voisiko parempaa lokaatiota olla!

Voit käydä kurkkaamassa Instargramtilini @CoterieOfficial:n stooreista vielä pari videoklippiä huoneesta; niissä tila herää ihan erilailla eloon. (Klipit löytyvät myöhemminkin kansiosta Art.) Kuvat räpsin tällä kertaa iPhonella, mutta yllättävän painokelpoisia tuli niistä näinkin.

Naamoja voi ostaa suoraan Armilta täältä sekä esim. Lokalista ja Artekista. Myös uniikkitöitä Armi tekee kuulemma mielellään. Itse koin teettämisen parhaaksi vaihtoehdoksi, kun voi esittää toiveita sekä massan väristä että sävymaailmasta, ja syntyy henkilökohtaisempi side työhön. Ja pyrin senkin takia aina suosimaan taiteen hankkimista suoraan tekijältään, jotta hänelle jää siitä vähän enemmän käteen.

Helteistä viikonloppua ja hei, vinkatkaapa, jos mieleenne tulee mielenkiintoisia taidenäyttelyitä tai muuten vain visuaalisesti inspiroivia kohteita, joissa kannattaisi kesällä piipahtaa! Olisi ihana kuulla.  Olemme varanneet viikoksi matkailuauton, joten kohteet vähän kauempaakin kiinnostaisivat. Ja ainakin Hangossa, Tammisaaressa, Turussa ja Tampereella tulee yleensä piipahdettua joka kesä.

Reetta Margan maalaus

Olen jo pariin otteeseen vihjannut, että olen viimein saanut seinillemme hieman taidetta – melkein kaksi vuotta tässä menikin, heh. Alkujaan aikomukseni oli maalata taulu itse. Olen jo pitkään visioinut, miten voisin kaikessa rauhassa maalata kauniissa luonnonvalossa ja hiljaisuudessa. Arki kahden pienen lapsen äitinä on kuitenkin vähän muuta kuin terapeuttisia maalaushetkiä ja projekti olisi takuuvarmasti vieläkin haaveiluasteella, mikäli en olisi älynnyt pyytää tähän apua.

Törmäsin Reetan maalaukseen bongattuani hänen työnsä Asuniin kuvatusta Aurora Pöntisen seesteisestä kodista (kurkkaa Reetan instafeedi täältä ja Auroran täältä). Kun sain kuulla, että kyseessä oli pian TaiK:sta valmistuvan opiskelijan työ, olin vielä enemmän innoissani. Olisi kiva ajatus hankkia taulu uraansa aloittelevalta taiteilijalta.

Taulun tilaaminen oli sekä allekirjoittaneelle että Reetalle hieman jännittävä ja varmasti myös opettavainen kokemus. Riskittömin vaihtoehto olisi toki ostaa valmis teos, mutta harvalla maalarilla on kasapäin näin kookkaita teoksia valmiina jemmassa – etenkään aloittelevilla taiteilijoilla. Jo pelkästään materiaaleihin sitoutuu melkoisesti rahaa.

Reetta lähetti prosessin puolivälissä kuvan luonnoksesta. Sen jälkeen maalaus ehti kyllä vielä muuttaa suuntaansa täysin. Olisikin kiinnostavaa nähdä, mitä kaikkea tuolla maalikerrosten alla piilee!

Paikkansa maalaus löysi keittiöstämme pitkältä seinustalta, jonka sisustamisen olen kokenut ongelmalliseksi. Tilaa on reilusti – ei kuitenkaan niin paljon, että aluetta haluaisi tukkia day bedillä tai vastaavalla. Seinälle kiinnitettävät hyllytkin hylkäsin, sillä meillä on samassa tilassa jo ruokapöydän takana seinään upotettu integroitu hyllykkö. Taideteos olikin lopulta loistava vaihtoehto; se tekee tästä tilasta kiinnostavan.

Pidän kovasti taulun modernista fiiliksestä. Voimakasta mustaa väriä totta puhuen hieman vierastin alkuun, mutta lopulta se tuo tauluun kivasti särmää. Olen todella iloinen, että uskalsin lähteä projektiin – ja että sain Reetan siihen mukaan. Suurkiitokset vielä; lopputulos on upea! Ja jos joku sillä puolen innostuu taulun teettämisestä, niin jätä rohkeasti viestiä alle, niin välitän Reetan yhteystiedot.

Maalauksesta saatu alennusta.

Uusi lastenhuone

Olipa ihana aurinkoinen viikonloppu! Lähdettiin koko perheen voimin heti aamusta liikkeelle Kaivopuistoon ja eilen seikkailtiin Keskuspuiston metsissä. Jos jotain hyvää pitää tästä koronakeväästä etsiä, niin ainakin on tullut liikuttua enemmän luonnossa. Eilen nähtiin kevään ensimmäinen sammakko ja tänään kuunneltiin lintujen upeaa konserttia.

Toinen hyvä puoli kotoilussa on ollut ns. ikuisuusprojektien edistäminen. Olen viimein ripustanut seinille tauluja ja tilannut olohuoneeseen muun muassa uuden ihanan nojatuolin – palataan näihin molempiin vielä omina postauksinaan.

Klassinen Ton-tuoli kuuluu myös korona-ajan hankintoihin. Argh, tämän kaaren jalkalista on vieläkin viimeistelemättä. Ennen mammiksen loppua sen on oltava valmis, I promise!

Toteutimme viikonlopun aikana myös pitkään harkinnassa olleen muutoksen huonejärjestykseen ja vaihdoimme W:n ja meidän makuuhuoneiden paikkaa päikseen. W:n huone on ollut kadun puolella ja vaikka kyseine katu onkin hyvin rauhallinen, alkaa sinne kuulua aamuisin vähitellen ääniä kaupungin heräillessä. Meidän master bedroom on taas auennut sisäpihan suuntaan, joten tulimme siihen tulokseen, että se voisi olla lapsille jatkossa parempi.

Kooltaan molemmat huoneet ovat suuria, joten sisarukset mahtuisivat kumpaan tahansa. Ja tyyliltäänkin huoneet ovat varsin samankaltaiset: molemmissa huoneissa on harmaat sienät; sisäpihanpuoleisessa hieman tummemmat. Kadunpuolen huoneessa on kaksi upeaa ikkunaan, joten se on ehkä aavistuksen valoisamman tuntuinen.

W tuli ex tempore pelaamaan aakkospeliä sohvalle. Oli ihana saada hänestä samalla pitkästä aikaa muutama kuva <3

Mitä mieltä olette lopputuloksesta? Olen itse todella tyytyväinen! Ja huone tuntuu ihan uudelta, vaikka kaikki kalusteet ovatkin vanhoja. Osa kaapeista (mm. Doorien senkki) jäi meidän uuteen makuuhuoneeseen, sillä uudessa lastenhuoneessa on säilytystilaa yllin kyllin upotetuissa kaapeissa.

Kaapistot nielevät edelleen valtaosa myös minun ja Patrikin vaatteista, joten logistiikaltaan ratkaisu ei ole ihan optimaalisin. Jos oltaisiin jäämässä asuntoon pysyvästi, teettäisin kunnon kaapistot myös toiseen makuuhuoneeseen.

Keskimmäisessä kaapissa on piilossa myös meidän televisio. Katsomme sitä vain ja ainoastaan W:n kanssa, joten se sopii lastenhuoneeseen paremmin kuin hyvin. Tätä varten huoneeseen tarvitaan toki siis myös sohva. Hakolan Lazy istuu sinne täydellisesti ja toimii samalla kätevänä varavuoteena, jos täytyy vaikka nukuttaa lapsia.

Varjopuolena on, että olohuone on tällä hetkellä kovin autio. Pitää miettiä hankimmeko sinne vielä toisen sohvan. Tuskin kuitenkaan, sillä suunnitelmissa olisi laittaa tämä asunto luultavasti myyntiin sitten kun koronasta on selvitty.

Energistä viikkoa!