personal

New beginnings

Hei pitkästä aikaa! Blogi hiljeni vajaa vuosi sitten helmikuussa palattuani äitiyslomalta suunniteltua aiemmin uusien haasteiden pariin. (Palataan tähän unelmieni työhön joskus myöhemmin.) Uusi haastava työ ja pikkumiehemme täyttivät kaikki vuorokauden tunnit, joten blogi sai jäädä suosilla tauolle.

Uuden työn varmistuttua teimme nopeita ratkaisuja myös asumisen osalta ja muutimme omaksi yllätykseksenikin Espooseen (lähes) Patrikin vanhempien naapuriin. Olin aina sanonut, etten koskaan muuttaisi Espooseen, mutta anopin lupauduttua hoitamaan osa-aikaisesti W:iä kotonamme, olin valmis muuttamaan saman tien – vähintä mitä saatoimme tehdä, oli ainakin tehdä hoitamisesta mummille mahdollisimman helppoa. Mummin apu oli (ja on edelleen) meille korvaamatonta ja yhdessä fafan kanssa he ovat parasta mahdollista seuraa W:lle!

Niinpä olemme asuneet maaliskuusta lähtien täällä Westendissä vuonna 1985 rakennetussa rivitalossa. Parasta on ollut sijainti lähellä isovanhempia. Ja etenkin Patrik nautti omasta pihasta ja aurinkoisesta terassista pitkälle syksyyn. Ja muutama vuosi sitten vaalein sävyin remontoitu asunto on vuokrakodiksi siisti. Mutta ei vain yhtään meidän tyylinen. Joten kuvien ottaminen ja sisustusblogin päivittäminen olisi ollut mahdotonta tässä välissä. No, eipä tuota aikaakaan kyllä ole liioin ollut. :)

Mutta vähitellen olisi tarkoitus herättää Coterie uudelleen eloon. Olemme nimittäin remontoineet loppukesästä lähtien uutta kotiamme Helsingin keskustan tuntumassa, ja kovasti jo odotan, että pääsen jakamaan sen kanssanne! Joten alan vähitellen postailla tänne ajatuksia uudesta kodista ja inspiraationlähteistä. Lisäksi remonttiblogin puolella tulen jakamaan myös ei-niin-visuaalisia päivityksiä remonttimme etenemisestä. Ja jahka pääsemme muuttamaan, olisi tarkoitus päivittää blogi muutaman kerran kuussa. Less but better. Eli mahdollisimman laadukkaita omia kuvia sitä mukaan kun asunnon sisustus täydentyy. Omaan tahtiin ilman, että otan stressiä turhan tiiviistä julkaisuaikataulusta. Toivottavasti vanhat ja uudetkin lukivat löytävät perille. <3

Ensi kerralla lisää uudesta kodistamme. Alla kuitenkin vielä kuvakooste viime keväästä marraskuun puoliväliin.

Huhtikuun lopussa juuri ennen vappua vietimme pikkumiehen 1 v. syntymäpäiviä. Ja pari viikkoa myöhemmin äitienpäivää <3

20171217Coterie-05330.jpg
20171217Coterie-05493.jpg

Kesäkuussa juhlimme ystäväpariskunnan luona heidän pienokaisen 1 v. merkkipäivää.

20171217Coterie-06064.jpg
20171217Coterie-06107.jpg

Heinäkuussa lomailimme lähinnä saaristossa.

20171217Coterie-06223.jpg
Kesäpäivää viettämässä Tammisaaressa.

Kesäpäivää viettämässä Tammisaaressa.

20171217Coterie-06351.jpg
20171217Coterie-06408.jpg

Tämän kesän suosikkikuvan (yllä) tallensin kameralle ihanassa kesäkahvilassa Farmor’s Caféessa, jonne teemme yleensä veneretken joka kesä. Suosittelen lämpimästi vierailemaan! Myös autoilevat pääsevät perille saakka lossilla; must-kohde jo maisemiensa takia.

20171217Coterie-06581.jpg
20171217Coterie-06600.jpg

Heinäkuussa ennätimme myös Suomenlinnaan, joka kuuluu niin ikään perinteisiin kesäkohteisiimme. Huomatkaa W:llä allekirjoittaneen itse ompelema pellavahaalari (yllä ja alla) :)

20171217Coterie-06616.jpg
20171217Coterie-06645.jpg
20171217Coterie-06786.jpg

Heinäkuun lopulla piipahdimme vielä Tukholmassa. Pikkumies nautti laivalla olosta ja yhdistämällä risteilyyn yhden hotelliyön, äitikin ennätti nauttia naapurimaamme sisustustarjonnasta. Ensi kesänä uusiksi!

20171217Coterie-06794-2.jpg
20171217Coterie-06865.jpg
20171217Coterie-06881.jpg

Elokuussa kuvailin muutamia sisustusjuttua @Coteriekids:n puolelle Instagramiin   

20171217Coterie-07225.jpg

Syyskuussa piipahdimme Toscanassa häissä ja pikavisiitillä Roomassa. Vanhojen pikkukaupunkien sympaattiset kujat olivat ihanteellisia pikkumiehen kanssa, kun ei tarvinnut varoa vastaantulevia autoja tms.

20171217Coterie-07923.jpg
20171217Coterie-08078.jpg

Marraskuussa juhlimme raakkaimpamme isäinpäivää <3

20171217Coterie-08419-2.jpg
Isäinpäivän perhe-selfie &lt;3

Isäinpäivän perhe-selfie <3

Btw, yksi parhaita puolia bloggaamisessa on, että tulee otettua runsaasti kuvia. Ja vaikka jatkossa keskityn enimmäkseen sisustukseen, tulee kameralle varmasti tallentumaan myös otoksia meidän arjesta ja juhlasta. Ihanaa kun on paljon muistoja, joita kiikkustuolissa sitten katsoa. <3

Happy Valentine's Day!

Näin ystävänpäivän kunniaksi hieman linjasta poikkeavaa kuvamateriaalia reilun kahden vuoden takaa kahdenkeskeisistä häistämme Fijiltä. <3 Muualla maailmassa helmikuun neljästoistahan on nimenomaan rakkauden ja rakastavaisten juhla.

Lämpimien kuvien saattelemana haluan osoittaa tämän postauksen erityisesti kaikille sinkkulukijoille, ja takoa teihin uskoa ja tsemppiä – se oikea tulee kyllä lopulta vastaan!

Olin itse seitsemisen(!) vuotta enemmän tai vähemmän sinkkuna ennen kuin kohtasimme Patrikin kanssa wappuna 2010. Olin käynyt siinä välissä lukemattomilla deiteillä, tapaillut joitain henkilöitä pisimmillään muutaman kuukauden ja välillä ihastunutkin. Mutta kukaan ei tuntunut vievän jalkoja alta. Ei vaikka moni saattoi paperilla vaikuttaa täydelliseltä matchilta.

Ja siinä se sitten yhtäkkiä oli. Henkilö, jonka kanssa saatoin olla alusta saakka sata prosenttisesti oma itseni (ja joka on vuosien myötä saanut itsestäni esiin piirteitä, joita en edes tiennyt tavatessamme vielä olevan). Ja joka sai ja saa minut edelleen nauramaan; monta kertaa päivässä. Ja joka puhuu tälle niin kauniisti päivästä toiseen. Ja kaappaa syliinsä ja suukottaa. Ja jota arvostan niin äärettömän paljon. Ja josta nyt tiedän tulevan maailman paras isä pojallemme. <3

Eli never stop believing! Sitten kun se oikea osuu kohdalle, ei tarvitse arvuutella “onko tämä nyt se henkilö”. Sen kyllä tuntee.

Kiitos rakas elämäni parhaista vuosista! <3

Memories from two years back from Fiji. <3 With these wedding pictures I want to devote this post for all our single readers. I was a single about seven(!) years myself. And then there he suddenly was at one party, on the last day of April in 2010. Everything I ever dreamed of and so much more.

Thank you my loved one for the best years of my life! <3

Getting to know us – Riika (and Patrik)

Naistenlehdissä on välillä kivoja juttuja, joissa annetaan joku lauseenpätkä tai pari sanaa, joita haastateltavan tulee sitten jatkaa spontaanisti. Itse pidän niistä yleensä kovin, joten kokeillaanpa täälläkin. Välillä testaan lehtien kysymyspatteristoa myös Patrikilla – niin nytkin. :)

Kuvituksena lomamuistoja kesäkuun puolivälistä, jolloin vietimme kaksi ja puoli viikkoa Los Angelesissa. Näissä kuvissa olemme pyöräilemässä entisillä kotikulmillani Hermosa ja Manhattan Beachilla. <3 Asuna Ralph Laurenin farkkumekko ja asusteina Tony Burchin olanylilaukku, H&M:n nahkalenkkarit ja Helen Kaminskin luottohattu – simppeliä ja rentoa.

Ja sitten itse asiaan: 
Rakkain esineeni on kyyhkysaiheinen syntymäpäiväkortti, jonka sain Patrikilta kesäkuussa 2011 oltuamme yhdessä hieman yli vuoden. Siitä hetkestä alkaen tiesin, että olisimme aina yhdessä. Tämä olisi esine, jonka haluaisin pelastaa esimerkiksi tulipalossa.

Noin vuosi sitten huomasin yhdessä sisustusjutussa kotimaisen taiteilijan taulun, jonka pohjalta kortti on selvästikin tehty. Haaveilen, että voisin jonain päivänä lähestyä taulun omistajaa, ja lunastaa sen vielä itselleni.

Patrik: Televisio.

Arvokkain ostokseni taitaa olla sisustuspuolella ensimmäiseen omaan kotiin hankkimani Solid Furnituren, pienen kotimaisen kalustefirman, pähkinäpuinen ruokapöytä tai HT-Collectionin valkoinen Elle-sohva. Kumpikin on jo sittemmin löytänyt uuden kodin. Hävettää sanoa, että myös jotkut käsilaukut lähestyvät samoja summia.

Patrik: Televisio 
Riika: Ei saa sanoa samaa. 
Patrik: Kattolistat. 
Riika: Ei ne oo esine. 
Patrik: Piti olla spontaani?! *Huokaisee.Kaiuttimet. *Hymyilee voitonriemuisesti.*

Matkalla rantabulevardille eli Strandille. Asuimme vain muutaman korttelin päässä rannasta.

Paras löytöni on satavuotias liki kaksi ja puoli metriä korkea kultakehyksinen antiikkipeili, jonka hankin Tukholmasta. Alun perin peilin oli tarkoitus tulla vaatehuoneeseen, mutta ainakin toistaiseksi peilivanhus on löytänyt paikkansa aitiopaikalta olohuoneesta. On jännittävää ajatella, mitä kaikkea peili on historiansa aikana nähnyt!

Patrik: Lamppu. Big bang.

Pöhköin ostokseni… Hmm.. tätä pitää hieman miettiä. Vaatehankintoja voin tehdä välillä nopeallakin harkinnalla (eikä kaikki ole aivan napakymppejä). Sisustushankintoja mietin sen sijaan huolella. Sanotaan Zara Homen beige päiväpeitto, joka on jäänyt täysin käyttämättä, koska pellavalakanoiden rentoa lookkia on turha piilottaa. Eikä tarvitse käyttää aikaa petaamiseen - sopii kaltaisillemme mukavuudenhaluisille! Olenkin laittamassa päiväpeittoa lähipäivinä Toriin myyntiin, vink vink.

Patrik: Olohuoneen matto. *Vahva äänenpaino
Riika lisää: Valkoinen ei-ihan-edullinen huopamattokokeiluni, joka on osoittautunut pikemminkin tv-shopin ihmeliinaksi, joka kerää kaiken lian ja pölyn itseensä. Ei hyvä.

Silkkistä hiekkaa riittää kilometrikaupalla....

Pisimpään etsimäni sisustusesine on ehdottomasti samppanja-cooleri, jota metsästin liki vuosikymmenen! Mieluinen löytyi lopulta pikkuliikkeestä Los Angelesista. Kauniisti tummunut hopeoitu cooleri tekee kattauksesta takuulla juhlavan.

Patrik: Sä oot ostanut ne kaikki. Kaiuttimet? Oon valinnut kaksi asiaa ja kaiuttimia valitsin pidempään. *Nauraa*

Patrikin rento ns. välipäivän lomalook. Pitkällä lomalla tarvitsee myös päiviä, jolloin ei tee mitään ihmeellistä.

Uusin ostokseni taitaa olla valkoiset valotähdet, jotka hankin täksi jouluksi ikkunaan. 
Partik: Mutkun en mä osta mitään!

Haaveilen aina jostain! Tällä hetkellä mm. täydellisestä vaaleasta kuluneesta antiikkimatosta (ymmärrättekin jo miksi). 
Patrik: En mistään. Mä oon aina tyytyväinen.

Näin meillä. Mitä sitä sanotaankaan täydentävistä vastakohdista..? ;) 
Seuraavaksi heitän haasteen Katriinalle. Eli hienoa, jos innostut muru jatkamaan lauseita fashion-vinkkelistä!