Miten yhteistyöpostaukset syntyvät? (+ video/podcast)

Tervehdys tällä kertaa meidän makuuhuoneesta! Hain jo pääsiäisviikonlopuksi Matrin petivaatteita ja päiväpeitteen lainaan, joten pääsin kokeilemaan vähän skarpimpaa ilmettä uuteen Matri-sänkyymme (lue aiempi postaus täältä). En ole totta puhuen omistanut päiväpeittoa enää vuosiin; valloillaan oleva rennompi petaustyyli sopii meille paremmin kuin hyvin. Vaikka kieltämättä tämmöinen viimeistellympikin petaus näytti vaihteeksi upealta! Myös hiekanväriset pussilakanat näyttivät niin hienostuneilta, että olisi kyllä tehnyt mieli pitää nekin.

Ajattelin hieman avata teille tänään miten yhteistyöpostaukset syntyvät. Käsittelen samaan aihetta jälleen myös oheisella videolla. Siitä pääsee hahmottamaan makuuhuonettamme toivottavasti vielä vähän paremmin eri kuvakulmista. Tai ehkäpä podcast olisi tässä kohden osuvampi termi. Tuntuu, että ääniosuudet tulevat luontevasti ensimmäisellä otolla, mutta itse video on vieläkin todella raakile; pitää jatkossa ottaa paljon enemmän kuvamateriaalia, jotta ette joudu tuijottamaan stilliä kuvaa. (Liikkuvaa kuvaa on alussa vain pari-kolme minuuttia). Mutta eiköhän näissä videojutuissakin vähitellen kehity! Pääsin työn puitteissa viime viikolla videoeditoinnin pikakurssille, sillä tarkoitus olisi siirtyä myös sisäisessä viestinnässä yhä enempi liikkuvaan kuvaan. Joten tämä blogivideoiden harjoittelu tukee kivasti myös tuota tavoitetta. :)

Kuten kuvistakin näkyy, niin olen vienyt makuuhuoneen sisustusta yhä vain minimalistisempaan suuntaan. Myin yhdessä kulmauksessa pitkään majailleen ylisuureksi kasvaneen tyrakin pois sekä sain viimein siivottua makuuhuoneessa majailleen epämääräisen tauluröykkiön - vielä kun saisi taulut seinille saakka, heh.

No mutta varsinaiseen aiheeseen. Kaiken perusta blogiyhteistyölle on aito mieltymykseni postauksen kohteena olevaan tuotteeseen ja brandiin. Tuotteen pitää puhutella visuaalisesti ja myös itse yrityksen oltava sellainen, jonka arvoihin voin identifioitua. Mieluusti myös ammatillisesti sellainen, että voin katsoa brandina ylöspäin. Tai vaihtoehtoisesti pienempi brandi, jota on kiva auttaa polullaan eteenpäin.

Niinpä useimmat yhteistyöt syntyvätkin omasta aloitteestani. Yleensä minulla on todellinen tarve hankkia jokin tuote, jonka seurauksena ehdotan yhteistyötä brandille, jonka tuotteen ostaisin joka tapauksessa.

Teitä lukijoita blogillani on rajallisesti, joten käytännössä yhteistyö perustuu yleensä enimmäkseen laadukkaisiin kuviin. Nykypäivänä etenkin kuluttajabrandeillä on valtava tarve saada sosiaalisen median tileilleen laadukkaita kuvia, joten perinteinen kuvaussykli, jossa uudet tuotteet kuvataan vain malliston lanseerauksen yhteydessä, palvelee enää ani harvoja.

Makuuhuoneen kaaren lattialistat vieläkin työnalla… Pitää vielä kerran kutsua miehet hiomaan ja maalaamaan. Sitten onkin kaikki viimeistelty!

Laadukkaiden kuvausten järjestäminen on kuitenkin arvokasta. Budjetit vaihtelevat todella paljon, mutta halvimmillaankin sekä kuvaajan että stylistin palkkiot lähtevät tuhansista. Lisäksi päälle voi tulla kulut lokaatioskouttauksesta, tilan ja propsien vuokrauksesta, mahdollisista malleista, meikkaajasta, jne. jne. Joten brandin tyyliin sopivan bloggarin toteuttamat kuvat ovat yleensä todella edullinen vaihtoehto.

Edullisempien tuotteiden kohdalla saan tuotteen kuvauspalkkiona. Kalliimmissa (kuten vaikkapa tässä sängyssä) sovimme tuotteesta alennuksen. Paketti sovitaan aina tapauskohtaisesti riippuen brandin omista (kuva)tarpeista.

Näiden kuvausten toteuttaminen vei itseltäni viitisen tuntia. Pari tuntia käytin ensin huoneen puunaamiseen ja stailauksen rakentamiseen (silitys, eri propsien testailu, ym.), toiset pari tuntia kuvaamiseen ja lopulta reilun tunnin kuvien editointiin. Päälle tulee vielä tuotteiden roudaus ja tämä postaus. Eli hommasta täytyy todella nauttia, jotta haluaa lohkaista kuvauksiin näin suuren osan viikonlopusta.

Jättäkäähän jälleen rohkeasti palautetta ja vinkkejä!

* Sängystä saatu alennusta kuvausyhteistyötä vastaan.

Unelmien Matri-sänky

Tervehdys! Kuten viime viikonloppuna vinkkasinkin, olemme saaneet uuden ihanan sängyn*. Tulen ottamaan teille vielä viimeistellympiäkin kuvia (joissa helmalakana on silitetty ja peti pedattu), mutta en malta olla jakamatta teille näitä ensimmäisiä räpsäisyjä viime viikonlopulta, sillä olemme niin tohkeissamme tästä uudesta tulokkaasta. Alla ensin pohdintaa valintakriteereistä ja lopussa lisää käyttökokemuksistamme.

Kuten voitte arvata, visuaalisuus oli valinnassani jälleen tärkeä kriteeri. Halusin, että sänky olisi suhteellisen neutraali, mutta kuitenkin enemmän kuin pelkkä aiempi runkopatja. Ajatus sängynpäädystä oli muhinut mielessäni jo tovin. Törmättyäni Matrin malliin, jossa sängynpäädyn yläkulmat on pyöristetty kauniisti, ei valintaa tarvinnut kauaa harkita. Päädyssä yhdistyy kauniilla tavalla klassisuus ja tämän hetken trendikkäät pyöreät muodot. Lisäksi Matri on taituri tyylin viimeistelyssä; päädyn, helmalakanan ja tyynyt saa kaikki samasta materiaaleista.

Toiseksi toivoin sängyltä hyvää räätälöintimahdollisuutta. Patrik on 196 senttiä pitkä, joten lisäsentit pituudessa ovat perusteltuja. Ja vaikka olen itse ”vain” 174-senttinen, huomasin parimetrisessä sängyssä varpaiden hipovan välillä häiritsevästi alalaitaa nukkuessani vatsallani ja taivuttaessani nilkat suoriksi.

Lisäksi halusimme ehdottomasti aiempaa leveämmän sängyn. Tähän saakka olimme aina nukkuneet 160-senttisessä sängyssä, joten nyt 20 lisäsenttiä tuntuu luksukselta! Viimeisen viikon aikana ei ole kertaakaan tullut sellaista tilannetta, että toinen olisi tullut nukkuessa ”toisen reviirille”. Tarvitsemme nukkuessa selkeästi oman tilamme, ja vanhassa sängyssä saatoin välillä työntää Patrikia kevyesti puolihorroksessa omalle puolelleen.

Visuaalisesti 20 lisäsenttiä leveydessä ja 10 pituudessa eivät tunnu yhtään; huone on sen verran iso että lisäsentit ”hukkuvat sinne”. Korkeudessa eron kuitenkin huomaa. Vaikka valitsin meille matalimmat jalat, patjat sekä petauspatjan, nousee sänky noin 60 sentin korkeuteen. Alkuun vähän vieroksuin ajatusta kovin muhkeasta sängystä; näin mielessäni ristiriidan skandinaavisessa varsin minimalistisessa sisustuksessa ja jenkkimäisessä suuressa sängyssä. Viikossa silmä on kuitenkin tottunut korkeuteen ja tuntuu, että juuri tallainen sen kuuluukin olla. Korkeampi sänky tuo hitusen hotellifiilistä.

Kolmanneksi halusin, että sänky olisi kotimaiselta brandilta, joka jakaisi samat arvot kanssani laadusta ja kestävyydestä. Se että hankkii kotiin pitkäkestoisia tavaroita, tekee niistä myös luonnon kannalta hyviä valintoja.  Matrilla olisi ollut valikoimissa myös täysin luonnonmateriaaleista valmistettu Hilja-sänky, mutta siitä ei ainakaan vielä saa tilattua erikoispitkänä.

Mihin malliin sitten lopulta päädyin? Sänkyjä tulee osteltua sen verran harvoin, ja vaikka niitä kuinka yrittäisi testata liikkeessä etukäteen, oli ainakin minun vaikea sanoa mikä eri vaihtoehdoista tuntui juuri parhaimmalta. Niinpä luotin valintaprosessissa paljon Matrin asiantuntijuuteen. Kerroin millaisia nukkujia olemme ja mitä arvostamme. Halusimme tukevan, vankkarakenteisen sängyn, joten siksi valinnaksi muodostui kaksiosainen ns. mannermainen sänky. Lisäksi halusimme, että runko ja patja olisivat varsin napakat. Lopulta sängyksi valikoitui Tyyni ja petauspatjaksi kaikkein ohuin malli Mio. Alla vielä tarkat speksit.

Sänky: Tyyni continental, firm; leveys 180 cm ja pituus 210 cm

Pääty: Basic round

Ohuin petauspatja Mio 

Jalat: Quater Light, tammi, 10 cm

Sängynpäädyn ja helmalakanan kangas: Globe-sametti; sävy ”18 sand”

Helmalakana: Base skirt long (eli ilman mitään kulmavekkejä ja peittää molemmat korkeat patjat eli se asettuu petauspatjan alle)

Nyt reilun viikon nukuttuamme voin jo sanoa, että valinta meni täysin nappiin! Olemme molemmat olleet to-del-la tyytyväisiä ja nukkuneet ensimmäisestä yöstä lähtien niin hyvin kuin suinkin mahdollista. Patrikilla on välillä selkä kipeä, joten hänelle sängyn vaihtaminen oli riskialtis ratkaisu, joten voitte kuvitella miten iloinen olen, kun hänkin on ollut niin tyytyväinen.

Sängyissä on pieniä oivalluksia - kuten vaikkapa liukuesteet helmalakanassa, jonka ansiosta petauspatja ei lähde valumaan kuten edeltäjänsä. Ja sängynpäädyssä on kahdet eri paikat jaloille. Meille tämä on onni, sillä uloimmat kohdat menevät molemmat juuri sähkörasioiden päälle, jotka olen suunnitellut molemmille puolille sänkyä kännyköiden latausta varten (hieman sängystä ”sisäänpäin”, jotta ne eivät näy). Pieniä, mutta tärkeitä seikkoja, joista syntyy laadukas lopputulos.

Olimme tällä viikolla pari yötä myös parissa eri hotellissa viettämässä W:n hiihtolomaa (päiväkodin ollessa kiinni), ja silloin saimme jälleen hyvän muistutuksen siitä, miten suuri ero tukevassa sängyssä ja petivaatteissa on. Oli ihana palata omaan sänkyyn :)

Matkoista puheenollen. Lähden vajaan viikon päästä työmatkalla, joka vie osan myös ympäröivistä viikonlopuista, joten voi olla, etten hetkeen pääse päivittämään blogia. Mutta palataan viimeistään reissuni jälkeen!

* Sängystä saatu alennusta kuvausyhteistyötä vastaan.

Unikkopussilakanat

Iltaa! Olipa kiva istuutua togoon läppärin ja cokislasillisen kera ja tulla hetkesi kirjoittelemaan teille. Olen ollut sunnuntaista lähtien (eli nyt viisi päivää) kaksin W:n kanssa, sillä Patrik lähti hyvän ystävänsä häihin jenkkeihin. Matka Arizonaan on niin pitkä, ettei olisi ollut mitään järkeä lentää sinne vain viikonlopuksi, joten ei tarvinnut montaa kertaa väläyttää hänelle optiota pidemmästä poikienreissusta :) 

Tämä on ensimmäinen kerta, kun W on näin pitkään vain toisen vanhemman kanssa. Yllättävän helposti on kaikki mennyt, vaikka ollaan oltu samanaikaisesi vielä kipeinä. Allekirjoittanut on ollut jo vklopusta lähtien flunssassa ja eilisillasta alkaen myös W kuumeessa... Luksusta saada nyt hetki omaa aikaa pikkumiehen nukahdettua. Nostan kyllä todella hattua kaikille yksinhuoltajille, jotka pyörittävät perheensä arkea päivästä toiseen omillaan. Todellisia sankareita minun silmissä! Jo pelkkä lähikaupassa käynti olisi ihan erilainen ponnistus, jos ja kun pitäisi pukea aina lapsi (saati vielä useampi) talviromppeisiin...

Sisustusasiaan. Muistatte ehkä lokakuisen postaukseni Marimekon syysuosikeista. Ihastelin jo silloin syksyn mallistossa ollutta upeaa vaaleansävyistä unikkoa, josta oli mallistossa ihanat pellavaiset petivaatteet. Jäin silloin harmittelemaan, kun hankin vain tyynyliinan ja sittemmin pussilakana myytiin verkosta loppuun. Onnistuin kuitenkin myöhemmin löytämään sen Mikonkadun myymälästä, ja olen ollut nyt niin iloinen tästä hankinnasta! Unikko on meille kuosina jo sen verran vahva, että yksi pussilakana + tyyny riittävät eli niiden parina käytän valkoisia yksivärisiä vastaavia.

(Tässä kohti on pakko mainita, että Marimekon verkkokaupasta pystyy katsomaan kunkin myymälän varastosaldot eli ei kannata lannistua, vaikka joku tuote olisi verkosta loppu. Huonot uutiset: huomasin juuri, että tuota tyynyliinaa on alessa eli tämä tarkoittanee, ettei ko. väritystä ole tulossa pysyvään mallistoon…)

Nyt nukkumaan. Palataan luultavasti vielä viikonloppuna. Tsemppiä siellä muillekin pienille ja isommille potilaille <3 Hirmuisesti flunssapöpöjä nyt liikkeellä.

P.S. Kiinnostaisiko teitä kuulla uudenvuodenlupauksistani ja niiden edistymisestä..? Aihe herätti Instagramissa paljon keskustelua, joten lupasin harkita postaamista aiheesta myös tänne. Toinen lupaus liittyy itseni kuntoon laittamiseen ja toinen sisustukseen :)

Kullanväriset s-koukut

Toivottavasti siellä on ollut kiva viikonloppu! Täällä vähän ärripurripäivä ja tuntuu, ettei mikään oikein huvittaisi. Äsken tartuin puoliväkisin kameraan pikkumiehen käytyä päiväunille ja peruuttaessani taaksepäin törmäsin makuuhuoneen lattialla olleeseen Kizu-valaisimeen. Akryylipleksistä valmistettu puoliympyrän mallinen lampunvarjosin räsähti tietenkin rikki. :( Universumikin yrittää ilmeisesti kertoa, ettei kuvaaminen kannata, jos ei ole oikeaa fiilistä ja innostusta mukana, heh.

Ohessa kuitenkin muutama onnistunut poiminta kullanvärisistä kouluista, jotka saapuivat tällä viikolla. Kirjoitan aika usein vähän isommista sisustushankinnoista joita olen tehnyt, mutta tämän pystyy hankkimaan viidellä eurolla :)

Bongasin nämä oven päälle tulevat kauniit s-koukut noin pari kuukautta sitten Instagramista lempitililtäni (@OnlyDecoLove), ja kun en mistään lähempää löytänyt mitään vastaavaa, päätin kotiuttaa nämä Lagerhousista. Lagerhousilla ei ole myymälöitä vielä Suomessa, mutta ketju on teillekin monelle varmasti tuttu Tukholman-risteilyiltä :) Vähän esteettisempi versio Clas Ohlsonista.

Koukkujen sävy voisi olla aavistuksen tummempi – nyt hitusen turhan bling-bling omaan makuuni –  mutta katsotaan josko ne käytössä vähän tummuisi. Tilasin myös muutaman mattamustan vastaavan, ja ne näyttävät vielä paremmilta! Kaksi pääsi heti roikkumaan toisen uloskäynnin välioveen.

Ovemme ovat 42-42 mm paksuja ja koukut mahtuivat vaivoin. Eli optimaaliset ne olisivat max 40 mm paksuihin oviin (tai ohuempiinkin, niin saisi pehmusteet koukun sisäpinnoille). Super käteviä ainakin ovat!

Nyt ehtii vielä katsoa hetken jotain hömppäsarjaa, ennen kuin pikkuherra herää. Leppoisaa sunnuntaita sinnekin!