Meillä on edelleen mennyt todella hyvin pikkuisen kanssa. Hän on viikko viikolta hieman pidempiä aikoja hereillä ja on muutenkin jo selvästi tarkkaavaisempi. Edelleen hän voi kuitenkin nukkua päivällä kolmekin tuntia putkeen (kuten tätä kirjoittaessani), joten uusinkin perheenjäsenemme taitaa olla hyvä nukkuja, jee. (Koputtaa puuta.)

Itse olen saanut unta öisin arviolta kuusi tuntia (parissa kolmen tunnin pätkässä), mikä riittää minulle melko hyvin. Välillä tosin huomaan nukahtaneeni suunnittelemattomille päiväunille, joten kaipa sitä lepoa saisi hieman enemmänkin tulla.

Pakko mainita, että allekirjoittaneesta on kuoriutunut hieman yllättäen oikea kodin hengetär, heh. Olen kokannut nyt kolmen viikon aikana takuulla enemmän kuin koko aiempana vuonna yhteensä. Eikä tämä asunto ole ollut koskaan näin siisti! Ikkunat on (olohuonetta lukuun ottamatta) pesty, kylpyhuoneen kaakeleiden saumat kuurattu ja suuri osa kaapeista järjestelty. Tunnen saavani omituisen suurta nautintoa siitä, että saan iltaisin vietyä kaikki tavarat paikoilleen. Olen aina toki pitänyt siisteydestä, mutta työkiireiden painaessa täydellisesti viikatut teepaitapinot eivät ole olleet prioriteettilistan kärkipäässä.

Nyt kun en saa onnistumisen tunteita työstä, huomaan hakevani niitä ihan eri lailla arkisista askareista. Ja toisaalta viettäessäni suuren osan päivästä kotosalla, on myös kerrankin aikaa järjestellä tavaroita ohimennen omille paikoilleen vauvan olkapäällä tuhisten.

Kuullaan taas; lokakuussa ei ehkä viikoittain, mutta jos edes näin parin viikon välein.