Pojat kävivät tänään kaksin iso-isovanhemmilla ja olin ensimmäistä kertaa liki seitsemään kuukauteen yksin! Siis aivan yksi melkein viisi tuntia. Tätä ennen olin ollut pikkumiehestä erossa vain pari kertaa Katriinaa kuvatessani, kerran Katriinan kanssa lähikahvilassa (kun pikkumies oli jo nukkumassa) ja kerran syöttöjen välissä toisen ystäväni kanssa salilla. Joten olin tänään pidempään erossa pikkumiehestä kun aiemmin yhteensä. :)

Ja se tuntui ihanalta. Tiesin, että W:llä olisi maailman parasta seuraa – oma isä ja suuri määrä ihastelevia sukulaisia ympärillä. Joten tuntui kivalta keskittyä omiin juttuihin. Arvaatte varmasti mihin. ;)

Tänään teemana olevan kranssin sain kyllä tehtyä jo aamulla poikien vielä nukkuessa. :) Aikaa siihen ei mennyt kun reilu vartti (ilman valokuvaamista). Rakensin kranssin Sinellistä löytämäni valkoisen metallirinkulan ympärille. Käytin kranssissa paksulehtistä, hieman piikikästä jouluista vihreää oksaa, jonka nimeä en nyt saa mieleeni (alkoi m-kirjaimella..?) sekä pienilehtistä eukalyptuksen oksaa ja hieman harsokukkaa. Oksat sidoin osin teipillä ja näkyvämmistä kohdin valkoisella langalla. (Ohut rautalanka olisi ollut kätevä vaihtoehto.)

Tuli oikein kiva, eikös! Joten rohkeasti kokeilemaan. Mitään aiempia taitoja tämä ei tosiaan vaadi.

Ensi viikolla luvassa kolmas postaus meidän unikoulusta ja kurkistetaan viimein uuteen baby corneriimme. Eli palataan taas!