Nyt se on arki koittanut täälläkin! Ei voi kyllä valittaa; meitä hemmoteltiin Patrikin kanssa poikkeuksellisen pitkällä kesälomalla, ja oikeastaan jo odotin arjen alkamista. Ei ettenkö olisi voinut elää ilman Exceleitä ja PowerPointteja, mutta töiden aloittamiseen liittyy myös kivoja arkirutiineja kuten paluu treenien pariin (ja toivottavasti myös ei-ihan-niin-jäätelöpitoiseen ruokavalioon). Eli Katriinan peräänkuuluttamaryhdistäytyminen on paikallaan ainakin täällä!

Vaikka puhkunkin tällä hetkellä treeni-intoa enemmän kuin koulunalkua odottavat esikoululaiset (pakkasin jo salikassinkin illalla valmiiksi; hardly ever happened before), tiedostan, ettei tämä vaihe tule jatkumaan viikko- tai ainakaan kuukausitolkulla. Joten niinpä on jo tässä vaiheessa hyvä tiedostaa, mistä se oma treenimotivaatio löytyy myös niinä päivinä, kun lihaksia kolottaa ja syyssade piiskaa vettä ikkunaan. Itselläni toimivat nämä kolme asiaa:

Treenikaveri - Ystäväni M (aka salikissa ;)). Siinä ehdottomasti tärkein motivoijani sekä innostajani säännölliseen liikkumiseen. Käymme Neiti M:n kanssa kuntosalilla yleensä kolmena, joskus neljänäkin arki-iltana heti töiden jälkeen, ja lauantaisin pelaamme tennistä samassa porukassa. Kun on sopinut yhteiset treenit, ei voi tehdä ohareita, vaikka iltapäivällä kuinka väsyttäisi ja sohva & karkkipussi kuulostaisivat paljon paremmalta kombolta kuin romanialainen maastaveto & jalkaprässi. Toiseksi ystävän kanssa treenaaminen tekee salilla käymisestä hauskaa – ja hurjan paljon tehokkaampaa! Kannustamme ja skabailemme jatkuvasti (hyväntahtoisesti) keskenämme. (Salikissa ei tietenkään pitänyt kesällä treenitaukoa kuten allekirjoittanut, joten voitte arvata, miten palavasti haluan päästä mahdollisimman pian samoihin treenipainoihin (lue: eli ylittää M:n painot!) ;)) Mainittakoon vielä, että tenniksen aloitimme yhdessä vasta kaksi vuotta sitten ja salitreeneihin M on vihkiytynyt viimeisen vuoden aikana, eli kannattaa houkutella treeneihin myös kavereita, joille laji ei ole entuudestaan tuttu. Voitte molemmat yllättyä.

Tavoitteiden asettaminen - Haastavan mutta kuitenkin realistisen tavoitteen asettaminen. Itselläni huonoja esimerkkejä ovat olleet ”-5 kiloa” ja ”viisi leukaa” jouluun mennessä. Molempia on tullut kokeiltua. Paino nyt vain tippuu omaa tahtiaan (jos se siis on tavoitteena), ja sitä on typerää yrittää nopeuttaa millään vippaskonsteilla. Leuanvetotavoite osoittautui myös huonoksi epärealistisuutensa takia (kolme leukaa on edelleen oma ennätykseni). Erinomaisina syystavoitteina toimivat sen sijaan ”maraton ensi kesänä” ja ”puolimatkan triathlon ensi heinäkuussa”. Molemmat olivat kunnianhimoisia (etenkin tuo triathlon: 1900m uintia, 90km fillarointia ja 21km juoksua), mutta tehtävissä kunhan vain jaksoin treenata systemaattisesti. Myös tavoitteen sanominen ääneen Facebookissa, omassa blogissa ja työpaikalla auttoi kummasti kiinnipitämisessä.

Motivaatiota antava valokuva - Välillä herättäjänä voi toimia ei-niin-imarteleva ”kauhukuva”, mutta lähtökohtaisesti suosittelen kaivamaan itsestään sen parhaan otoksen, jossa näyttää kaikkein kauneimmalta. Itseään on turha verrata Taylor Swifteihin ja Karlie Klosseihin, mutta omaa parasta minäänsä voi aina tavoitella (kunhan ei vedä touhua överiksi).

Tuuletuskuvat syyskuulta 2012 joustuani 42195 metriä :) Vaatteet Nike, lenkkarit Asics, sykemittari Suunto.

Hurjasti tsemppiä erityisesti kaikille muillekin back-to-shape –treenaajille!

Sorry, no English summary this time as I wrote about a non-typical subject for this blog ”How and where to find motivation for doing sports”.