Jouluinen köynnös kuusenoksista
Moikka, Pitkästä kertaa postaus meidän kaupunkikodista. Innostuin ottamaan kuvia eilisaamuna, kun koti oli tiptop kunnossa ennen vieraiden tuloa ja joulukoristeiden ansiosta koti näyttää taas ajankohtaiselta ja raikkaalta. (Olen vähän huono kuvaamaan, jos tuntuu, ettei ole tarpeeksi uutta. I know, pitäisi päästä tästä ajatuksesta yli.) Mainittakoon, että kaikki kuvat on otettu ja käsitelty poikkeuksellisesti puhelimella, sillä minulla oli hyvin rajallisesti aikaa ennen vieraiden tuloa. Mutta yllättävän ok lopputulos on (ainakin näin PC:ni ruudulla).
Kotimme joulukoristelu syntyy vuosi toisensa jälkeen pitkälti samoista klassikkokoristeista, johon lasten itse tekemät koristeet tuovat sopivasti vaihtelua. <3 Lisäksi innostuin toteuttamaan tänä vuonna kuvissa näkyvän ihanan köynnöksen kuusen oksista. Olin haaveillut siitä jo aiempinakin vuosina, ja heti kun ensimmäiset joulukuusikauppiaat ilmestyivät Helsingin kaduille, menin kysymään, voisinko saada kuusista leikattuja alimpia oksia.
Kaunein köynnös syntyi mielestäni näin, että tein köynnöksestä mahdollisimman siron. Eli käytännössä otin isoista oksista pienempiä osia, jotka sitten kieputin yhteen vihreällä ohuella rautalangalla. Kevyt köynnös oli myös helpompi kiinnittää muutamalla pienellä ylälistaan lyödyllä naulalla, eikä se toivottavasti pihkaa maalattuja seiniä. (Saa kysyä kokemuksia muutaman päivän päästä, kun otamme sen alas siirtyessämme Hankoon.)
Eikö olekin ihana tuo köynnös!
Meillä oli pöydän ääressä peräti 13 henkeä, joten paperisilla servieteillä mentiin. Työnantajaltani Marimekolta löytyy monia jouluisia kuoseja, ja tällä kertaa pöytään valikoitui klassinen Kuusikossa-kuosi. Torista löytynyt enkelikello muistuttaa omasta lapsuudenkodistani. Maljakossa punaisia kenguruntassukukkia - itselleni uusi tuttavuus tältä syksyltä.
Kattauksen suhteen en ole merkkiuskollinen, vaan sekoittelen eri vuosikymmenten hankintoja. Royal Copenhagenin syvät lautaset muistuttavat Fiskarsilla vietetyistä vuosista, samoin Iittalan Piano-aterimet. Lasit ovat Riedelin ja alinna kattauksessa on viimeisimmät hankintani – Saija Halkolta tilaamani ihanat lautaset. (Lue postaus Saijan työhuoneelta täältä.)
Oli oikea päätös tehdä köynnös oviaukon molemmille puolille. <3 Tuolilla Marimekon tyynynpäällinen Tiiliskivi-kuosilla ja sohvalla Unikko-kuosinen viltti, jonka otan esiin aina jouluksi.
Olen pohtinut sopisiko olohuoneen beige katto myös kettiöön. Mutta ehkä ei, sillä kermanvärinen keittiö voisi alkaa näyttää sen rinnalla valkoiselta.
Ovaalinmuotoinen olohuone yhdistyy kivasti keittiöön kookkaiden liukuovien ansiosta.
Astrid piipahti yöpaidassaan muutamassa kuvassa. Viikonloppuisin on ihana nauttia hitaista aamuista.
Tämä Bukowskisilta hankittu antiikkinen pöytä on ollut aivan loistava hankinta. Siihen saa peräti neljä jatkopalaa; kuvassa kolme, jolloin kaikki 13 mahtuivat pöytään. Pari tuolia voisimme kyllä ostaa vielä lisää. Nyt piti kaivaa ihan kaikki pienimmätkin jakkarat tuoleiksi.
Molempien lasten juhlavaatteet löytyivät jälleen Litte Copenhagenista Etu-Töölöstä käytettynä. Ei osteta lapsille juuri mitään ihan uusia vaatteita enää; poikkeuksena talvihanskat ja jotkut kengät. Osa tontuista on isoäitini vanhoja. <3 Huomaa myös kynttilä, joka sai kauniin rusetin sammalenvihreästä samettinauhasta.
Niin ja olihan tänä vuonna toinenkin muutos – meillä on nimittäin ensimmäistä kertaa tekokuusi. Vähintään siitä lähtien, kun olemme asuneet Patrikin kanssa yhdessä, meillä on aina ollut aito kuusi kotona; useimmiten latvakuusi, sillä tykkään sen yksinkertaisesta ilmeestä ja ajatuksesta, ettei kuuseni takia ole tarvinnut kaataa tervettä puuta. Vähitellen ajatus tekokuusesta on kuitenkin kypsynyt (nimenomaan vastuullisuusnäkökulman takia). Viimeinen niitti oli, kun kuulin, että myyjät metsästävät näitä latvakuusia usein ympäri Etelä-Suomen, mikä ei sitten enää tuntunutkaan niin vastuulliselta… Käydessämme viime vuoden lopussa Kierrätyskeskuksessa bongasin sieltä tämän tekokuusen, ja päätös oli selvä – meille tulisi tekokuusi. (Upouuden ostaminenhan ei ole välttämättä mikään ekoteko, johtuen kuusen suuresta muovimäärästä; riippuu toki kuinka monesti kuusta käyttää.)
Olemme olleet tekokuuseen todella tyytyväisiä. Se on meille juuri sopivan kokoinen ja tarpeeksi yksinkertainen, ja muutenkin yllättävän ok myös visuaalisesti. Meidän messinkinen ihana tähti oli tähän liian painava, joten kaunis latvatähti olisi ostoslistalla, kun sellainen tulee käytettynä joskus vielä vastaan.
Lasipallot ostin asuessani Yhdysvalloissa. Käsinmaalattuja enkeleitä olen saanut äidiltäni aikoinani yhden joka vuosi. Huomaa myös latvassa kurkistava W:n päiväkodissa tekemä hämähäkki. Rakkaita nämä kaikki koristeet. <3
Tajusin hiljattain perheen vuosikirjaa 2024 taittaessani, että on ihan liian vähän kuvia lapsista ja koko perheestä yhdessä. Nyt tuli otettua edes puhelimella muutama. Pitää kyllä organisoida vielä kunnon kuvaukset järjestelmäkameralla!
Kotitonttu. <3
Ihan mahdotonta saada kuvaa, jossa kaikilla neljällä olisi ilmeet kohdillaan. :D Itselläni yllä Marimekon pikkumusta (tämän syksyn mallistosta), johon on kiinnitetty Unikko-kukkia. Kermanvärinen kauluspaita Totemen.
Ihanat Unikko-lautaset Marimekon uudesta mallistosta. Isompi oli osa henkilökunnan tämänvuotista joululahjaa. Huomaa pöydällä myös pienin nuorimman maalaama kynttilälyhty. <3
Hyvää Joulua ja onnellista vuotta 2025!
Ihanaa joulua ja rentouttavaa lomaa teille kaikille! Ja hei, jos tulee tekemisestä pulaa, niin YouTuben puolelta löytyy jo seitsemän jaksoa Villa Wikbergin remontista ja kahdeksaskin jakso on intron nauhoitusta vaille valmis eli julkaisen sen luultavasti välipäivinä.