Hei ihanat! Tiedän että ruudun sillä puolen on monta innokasta kuvaajaa; monella teistä on blogi ja/tai upea sisustuspainotteinen Instagram-tili, joten ajattelin, että teitä voisi kiinnostaa kurkistaa myös vähän kuvausprosessin taakse..? Omien empiiristen havaintojeni ja kanssanne käymieni keskustelujen perusteella aika harva kuvaa salamalla, vaikka olisi kuvaillut jo pidemmän aikaakin. Itseänikin samalla kuvaaminen mietitytti pitkään. Miten siinä pääsisi alkuun? Miten suuria investointeja aloittaminen vaatisi? Ja ennen kaikkea, tulisiko lopputuloksesta tarpeeksi luonnollinen..?

Vaikka olin vuosia tuskaillut valon vähäisyyttä talvikuukausina, olin jotenkin aina sinnitellyt pimeimmän vuodenajan yli. Ja totta, sisustuskuvissa, joissa ei ole mitään liikettä, pääsee varsin pitkälle ihan vain valotusaikaa nostamalla ja hyvällä kuvankäsittelyllä. Mutta kyllä siinäkin rajat tulevat vastaan. Kauhuesimerkkinä voi kurkata vaikkapa tämän vanhan postauksen meidän edellisen kodin walk-in-closetista. (Katso etenkin loppupään kuvia, joissa vaatehuoneen kaikki valot ovat olleet sammutettuina.) Nämä kuvat on otettu marraskuun lopulla 2015 päivän valoisampana aikana, ja silti ne ovat todella rakeisia. Nykyisillä laatustandardeillani ne eivät päätyisi enää blogiin kohinasta johtuen.

Toinen syy salamavalon käyttöön on pakottava tarve lyhentää valotusaikaa, mikäli haluaa vangita kuvaan myös jotain liikkuvaa. Itselläni tämä konkretisoituu pikkumiestä kuvatessa. Meidän ikiliikkuja kun ei pysy juuri hetkeäkään pidempään paikallaan, joten valotusaikaa ei voi laittaa juuri sadasosasekuntia pidemmäksi. Järjestelmäkameran perusteet hallitsevat tietävät, että hämärän rajat tulevat tällöin aika pian vastaan ilman lisävalotusta…

Joten hyvä, nyt kun olen perustellut teille salamavalon tarpeellisuuden, pääsemme varsinaiseen asiaan. Eli mitä päästä salamalla kuvaamisen kanssa konkreettisesti alkuun? Itse osallistuin viime keväänä Riikka Kantinkosken valokuvaus-workshoppiin, jossa sain puolessa päivässä aiheeseen napakan intron sekä mahdollisuuden testailla salaman käyttöä erilaisin asetuksin. Se oli ensimmäinen kerta kun tutustuin ylipäänsä täysin manuaaliseen kuvauksen, jolloin kontrolloin puoliautomaattijärkkärissäni kaikkia valotukseen vaikuttavia asioita erikseen: aukon kokoa (F-arvo), valotusaikaa (eli kuinka kauan kameran kenno kerää valoa) ja ns. ISO-arvoa). (Tätä ennen olin antanut kameran laskea yleensä tarvittavan valotusajan.) Manuaalikuvaus avasi aivan uuden maailman ja nykyään käytän sitä kaikissa sisustuskuvissani; kuvaisinpa salamalla tai ilman. (Manuaalikuvaus on ensimmäinen perusta salaman käytölle, sillä automaattiasetuksella kamerahan ei pysty ennakoimaan, millaista lisävalotusta olet mahdollisesti suunnittelemassa salamalla.)

Jälkikäteen arvioiden kuvausworkshop ei ole kyllä lainkaan välttämätön, vaikka siitä itse paljon pidinkin. Rohkeasti sielläkin vain kamera manuaaliasetukselle ja eri arvoja testailemaan! Manuaaliasetuksella kuvaukseen ei liity mitään mystiikkaa eikä se ole yhtään sen vaikeampaa.

Tiedustelin kurssilla Riikalta mitä salamavalomerkkiä hän suosittelisi ja mistä liikkeistä valoja kannattaisi kysellä. Lönnrötinkadulla sijaitseva Fimeko oli yksi hänen maitsimesta liikkestä, joten pian kurssin jälkeen soittelin sinne oppiakseni eri vaihtoehdoista lisää.

Kaikki ammattilaiset tuntuvat suosivan Profoton kalustoa, mutta pian opin, että olisi olemassa myös erinomainen yli puolta edullisempi vaihtoehto Godox. Se ei ole muotoilultaan yhtä virtaviivainen kuin Profoto, mutta teknisiltä ominaisuuksiltaan se ei häviä kuulemma yhtään. Minut tuntevat voivat arvat tuskailuni valintaa tehdessä. Tapana kun ei ole tinkiä laadusta, etenkään muotoilusta. Pakotin itsekin kuitenkin katsomaan valintaa järkiperusteisesti: valokuvauskalustobudjettini oli rajallinen ja harrastekuvaajana en takuulla huomaisi eroa ominaisuuksissa. Päätöstä helpotti myös mahdollisuus lainata salama Fimekolta koekäyttöön yhdeksi viikonlopuksi. Aivan loistava palvelu kaltaiselleni, jota mietitytti vielä tässäkin vaiheessa olisiko salamasta hyötyä.

Ensimmäinen kuvausviikonloppu lähti tökkien liikkeelle. En meinannut päästä edes alkuun, sillä kameraan kiinni tuleva lähetin ei sopinut kameraani. Väliin tarvittiin pieni, mutta kriittinen lisämokkula, sillä Sonyn kamerani ei ole tyypillisimmästä päästä. Ei muuta kuin Malmille paikalliseen kameraliikkeeseen lähijunalla körötellen. Siihen paloi ne kolme tuntia, jotka pojat olivat salilla, mur.

Sunnuntaina pääsin jo tositoimiin. Softboxin (jonka kautta salamavalo ammutaan pehmeämmän lopputuloksen takaamiseksi) kasaamisen kanssa pähkäilin hetken, kunnes tajusin ottaa YouTuben kauniiseen käteen. Lähetin ja salamavalo oli kytketty samalla taajuudelle jo liikkeessä, joten ne eivät vaatineet muuta kuin on-asentoon kytkemistä. Ei muuta kuin eri valotusaikoja testaamaan!

 Vähän hakemista salaman käyttö oli, mutta aika pian löysin itselläni toimivan konseptin:

• Kameran valotusaika edelleen pitkäksi ja salaman välähdysaika lyhyeksi. Jälkimmäisen on tarkoitus tuoda vain pientä lisäbuustia

•   Salama kannattaa pyrkiä ohjaamaan sieltä suunnasta, mistä luonnonvalokin tulee. Muuten varjot alkavat mennä vinksin vonksin

•   Salama kannattaa heijastaa esim. jonkun seinän kautta, jotta lopputuloksesta tulee mahdollisimman pehmeä

• Kannattaa kokeilla kameralla eri white balance -asetuksia. Riippuu kuvausajankohdasta (eli ulkoakin tulevan valon sävystä) ja salaman voimakkuudesta, mikä toimii parhaiten. Ja tietenkin täysin siitä lookista, jota olet hakemassa. Itselläni kuvissa korostuu valoisuus ja varsin kylmät sävyt

Tällä reseptillä olen saanut yhä luonnollisempia kuvia, joskin vielä toki paljon oppimista edessä… Ja esimerkiksi LumoKidsille hiljattain ottamistani kuvista ei olisi tullut mitään, jos ei olisi ollut salamaa tukena.

Vaikka tämä onkin yhteistyönä Fimekon kanssa tehty postaus (sain salamasta pienen alennuksen), voin käsi sydämellä suositella heitä myös harrastekuvaajan liikkeenä, sillä he jaksoivat neuvoa ja opastaa tippaakaan turhautumatta ja tuoda esiin seikkoja, joista en itse ollut edes tietoinen. Suurkiitokset etenkin tuossa white balancen eli valkotasapainon opastamisessa. Ennen en ollut koskenut tähän kamerassani lainkaan (punastuu), ja tuskailin ensin, kun salamalla otetuista kuvista tuli kellertäviä… Nyt ko. asetusten testailu kuuluu aina kuvausrutiineihini; myös ilman salamaa kuvatessa.

Eli rohkeasti vain sielläkin ammattilaisten kanssa jutustelemaan siitä, millaisia kuvia otatte ja millaista salamaa tai muuta kalustoa mahdollisesti tarvitsisitte! Ainoa miinus tulee liikkeen aukioloajoista (ma-pe klo 8-16), mutta keskustelut toisaalta hoituvat kyllä puhelimitsekin :)

Ohessa vielä listaus välineistä, jotka itse hankin. Eli kaikkiaan reilut 1200 euroa.

Godox Winstro AD600Pro salamavalo

Godox XPro radiolähetin (valitamaan kameran merkin mukaan)

Manfrotto 1004BAC Master valaisinjalusta (salamavalo on varsin painava, joten panosta hyvään jalustaan; itse otin alustan alle vielä pyörät)

Godox Umbrella Softbox with grid Octa 80cm

Leppoisaa viikonloppua! Niin ja jakakaahan, jos teillä on jotain hyviä vinkkejä salaman kanssa kuvaamiseen!

Fimekon tarvikkeista saatu pieni alennus bloginäkyvyyttä vastaan